äitini sanoo, että meidän tytöllä ei ole kaikki kunnossa :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ahdistus

Vieras
Oli siis meillä hoitamassa lapsia juhannusviikonlopun. Kumpikin oli ollut todella kiltisti, mitä nyt tyttö (3,5v ) oli saanut muutaman vänkäyskohtauksen. Sitten kun tultiin miehen kanssa kotiin niin kaikki meni tosi hyvin, paitsi eilen illalla tyttö sai kauheat raivarit illalla (väsymys, nälkä, päivän touhut kun oltiin shoppailemassa ja hurvittelemassa kaupungilla ) Äiti näki/kuuli tietysti tämän ja siitähän riemu repesi. Alkoi ehdottamaan vaikka mitä psykologia ja meille perheterapiaa jne jne. Tietysti vielä pariterapiaakin kun mieheni tietysti hermostui äidilleni kun tyttö huusi ja äiti nalkutti :( Tyttö saa kyllä raivareita välillä, mutta nyt kun äiti lähti niin on ollut todella kiltisti ja päiväkodissa ei oikeastaan ikinä kiukkua. Vain kotona ja yleensä meille vanhemmille (en ole pitänyt tätä epänormaalina ) nyt en sitten tiedä mitä tehdä. Pitääkö tuo lapsi viedä jonnekin kun äitini näin sanoi ja varmaan taas joka puhelinsoiton yhteydessä siitä mainitsee.
 
Onko äitisi alan ammattilainen? Jos on niin kehottaisin häntä kuuntelemaan, ammattilaisilla kun on vertailukohta mitä vanhemmilla ei ole. Vanhemmat saattavat olla sokeita omalle lapselleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ahdistus:
Oli siis meillä hoitamassa lapsia juhannusviikonlopun. Kumpikin oli ollut todella kiltisti, mitä nyt tyttö (3,5v ) oli saanut muutaman vänkäyskohtauksen. Sitten kun tultiin miehen kanssa kotiin niin kaikki meni tosi hyvin, paitsi eilen illalla tyttö sai kauheat raivarit illalla (väsymys, nälkä, päivän touhut kun oltiin shoppailemassa ja hurvittelemassa kaupungilla ) Äiti näki/kuuli tietysti tämän ja siitähän riemu repesi. Alkoi ehdottamaan vaikka mitä psykologia ja meille perheterapiaa jne jne. Tietysti vielä pariterapiaakin kun mieheni tietysti hermostui äidilleni kun tyttö huusi ja äiti nalkutti :( Tyttö saa kyllä raivareita välillä, mutta nyt kun äiti lähti niin on ollut todella kiltisti ja päiväkodissa ei oikeastaan ikinä kiukkua. Vain kotona ja yleensä meille vanhemmille (en ole pitänyt tätä epänormaalina ) nyt en sitten tiedä mitä tehdä. Pitääkö tuo lapsi viedä jonnekin kun äitini näin sanoi ja varmaan taas joka puhelinsoiton yhteydessä siitä mainitsee.

No ei todellakaan tarvitse! Mulla samanikäinen lapsi ja kauheita raivareita saa välillä, muuten rauhallinen ja kiltti. Täysin normaalia uhmaikäisen käytöstä. Ainoa joka tarvitsee terapiaa on sun äitisi;-)
 
ihan normaalia. lapset saa usein kiukku/raivokohtauksen kun on olleet hoidossa. vaikka hoidossa menisikin hyvin niin ovat ehkä hieman tsempanneet ja kaivanneet vanhempiaan. sitten on helppo "purkaa" se väsymys kuikkuna turvallisille vanhemmille. tyttönne on aivan normaali. sano äidillesi jos asiasta vielä mainitsee, että tyttö on ihan tavallinen ja käytös normaalia.
 
Kysyppäs äidiltäsi seuraavan kerran kun se soittaa että oletko sinä pienenä kiukutellut sille? Josko sille muistuis mieleen että lapset toisinaan kiukkuavat ja rajummalla tempperamentilla varustetut yksilöt kiukun sijasta raivoavat myrskyisästi.
 
Luultavasti lapsessa ei ole mitään vikaa, jos kuitenkin rauhoittuu kohtuu ajassa eikä raivokahtaukset mene ihan överiksi ja niille löytyy myös joku syy kuten väsymys.
 
Jätä omaan arvoonsa. Toiset lapset vaan on tempperamenttisempia kuin toiset.

Kieltämättä, ihan kamalalta ja "luonnottomalta" noi ton ikäisen raivokohtaukset näyttää, olisin ehkä minäkin huolissani jos äkkiseltään joutuu niitä seuraamaan.

Mä en enää ole; mun oma on saanut tuossa iässä ihan järkyttäviä raivareita, jopa meillä tarhan johtaja oli ihan kauhuissaan kun neiti kerran oli oikein innostunut...

Nyt on jo seesteisempi vaihe menossa (tyttö 5v) eikä kehityksessä, keskittymisessä taikka muussakaan käytöksessä ole moitittavaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä ne päiväkodista sanoo, jos jotain on pielessä.

tätä mietinkin, koska siellä ei vastaavia ole saanut ja sieltä ei mitään negatiivista ole tullut. Myös neuvolassa olen kertonut kaiken ja sen, että välillä saa raivareita jotka saattavat kestää 1h:kin, mutta sielläkään ei oltu huolestuneita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Bean:
Kysyppäs äidiltäsi seuraavan kerran kun se soittaa että oletko sinä pienenä kiukutellut sille? Josko sille muistuis mieleen että lapset toisinaan kiukkuavat ja rajummalla tempperamentilla varustetut yksilöt kiukun sijasta raivoavat myrskyisästi.

Minä en ole kuulemma koskaan kiukutellut, veljenikin harvemmin. Sen muistan, että murroiässä olin varmasti maailman helpoin tyttö :) Olen yrittänyt äidille selittää, että lapset on erilaisia ja meidän tyttö on erittäin tempperamenttinen, ollut jo vauvasta asti.

Meillä oli kyllä kotona ihan natsikuri...siis suunnilleen sai kysyä lupaa kun sai puhua. Itse en kykene moista kuria pitämään enkä edes halua. Ehkä äitini sitten vertaa siihen. En tiedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Bean:
Kysyppäs äidiltäsi seuraavan kerran kun se soittaa että oletko sinä pienenä kiukutellut sille? Josko sille muistuis mieleen että lapset toisinaan kiukkuavat ja rajummalla tempperamentilla varustetut yksilöt kiukun sijasta raivoavat myrskyisästi.

Minä en ole kuulemma koskaan kiukutellut, veljenikin harvemmin. Sen muistan, että murroiässä olin varmasti maailman helpoin tyttö :) Olen yrittänyt äidille selittää, että lapset on erilaisia ja meidän tyttö on erittäin tempperamenttinen, ollut jo vauvasta asti.

Meillä oli kyllä kotona ihan natsikuri...siis suunnilleen sai kysyä lupaa kun sai puhua. Itse en kykene moista kuria pitämään enkä edes halua. Ehkä äitini sitten vertaa siihen. En tiedä.

Nyt selvisi että vika todella on äitisi päässä!
 
Minä olen pitänyt normaalina sitä, että kykenee näyttämään tunteensa vanhemmille ja myös raivoamaan jos siltä tuntuu. Kuitenkin vieraissa paikoissa, julkisesti ja päiväkodissa käyttäytyy nätistä ja kiukuttelee "lievemmin" eikös lapset yleensä näin tee. Meidän poika on 5v ja on aivan siskonsa vastakohta. Sellainen haaveilija joka kiukuttelee, mutta ei kyllä oikeastaan raivoa ikinä. Olen laittanut ihan erilaisten luonteiden piikkiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ahdistus:
Oli siis meillä hoitamassa lapsia juhannusviikonlopun. Kumpikin oli ollut todella kiltisti, mitä nyt tyttö (3,5v ) oli saanut muutaman vänkäyskohtauksen. Sitten kun tultiin miehen kanssa kotiin niin kaikki meni tosi hyvin, paitsi eilen illalla tyttö sai kauheat raivarit illalla (väsymys, nälkä, päivän touhut kun oltiin shoppailemassa ja hurvittelemassa kaupungilla ) Äiti näki/kuuli tietysti tämän ja siitähän riemu repesi. Alkoi ehdottamaan vaikka mitä psykologia ja meille perheterapiaa jne jne. Tietysti vielä pariterapiaakin kun mieheni tietysti hermostui äidilleni kun tyttö huusi ja äiti nalkutti :( Tyttö saa kyllä raivareita välillä, mutta nyt kun äiti lähti niin on ollut todella kiltisti ja päiväkodissa ei oikeastaan ikinä kiukkua. Vain kotona ja yleensä meille vanhemmille (en ole pitänyt tätä epänormaalina ) nyt en sitten tiedä mitä tehdä. Pitääkö tuo lapsi viedä jonnekin kun äitini näin sanoi ja varmaan taas joka puhelinsoiton yhteydessä siitä mainitsee.

Äidilläsi ei ole kaikki kunnossa kun piti teille aikanaan "natsikuria", kuten asian ilmaisit!
 
no ei kuulosta kyllä edes niin pahoilta kuin mitä oman lapseni uhmakohtaukset pari vuotta sitten 3,5-vuotiaana.
tuokin kulkee ihan normaalin lapsen kirjoissa, tosin väsymys saa edelleen herkästi kiukuttelemaan ja aika nopsaan alkaa koettelemaan miten pitkälle voi mennä, jos vaikkapa harrastuksessa on lapsiryhmän ohjaaja vähän lepsuilee.
onko äitisi muuten taipuvainen ns. maalailemaan piruja seinille, oma äitini epäilee jatkuvasti että lapseni on hirveän sairas, jos esim. yskii siellä olleessaan ja ehdottelee milloin mistäkin syystä lääkäriin menoa.
 
LUOTTAISIN ENNENKAIKKEA LASTENTARHANOPETTAJIEN JA LASTEHNHOITAJIEN näkeymykseen siellä päiväkodissa!!! ovat tehneet työtä vuosikymmenet ja ovat nähneet hyvinkin erilaisia lapsia -joten osaavat tulkita lapsia erinomaisesti!!!!!

LAPSILLASI ON KAIKKI HYVIN!!!! kun lapsest saavat hoivaa, rakkautta, huolenpitoa ja heillä on säänöt ja rajat niin KAIKKI ON HYVIN!!! eivät lapset kovin helposti traumatisoidu.
Sun äitis on nyt vaan ylpee yms yms todella outoa!! ihan normi käytöstä lapselta
et saa pahojakin raivareita ja kaikkea. kaikki lapset ovat yksilöitä!!!

ROMUKOPPAAN ÄITISI ARVIOT ei kannata antaa niille minkäänlaista PAINOARVOA
HIEMAN KYLLÄ LIIOITELTUA TUO, että vie psykiatrille vai mitä ehdottikaan..naurettavaa!!

*huhuh*

jos siis todellakin asia oli kuin kerroit niin kyllä ihmettelen ja kummastelen -äitisi lohkaisua :whistle:
SYYSTÄKIN miehesi loukkantui!!!!!!!

TULI MIELEENI VIELÄ..että voihan olla, että äitsi oli hommasta väsynyt, ja halusi purkaa omaa kiukkuaan / väsymystään/pahaaoloaan moisella...!!!!
ei varmaan enää muista millaisia pienet ihmiset ovatkaan!! :|
 
kyllä tuo normilta kuullostaa. joskus raivarit toki saattaa juontua esim. puheenkehityksen viivästymästä tai huonoista perheoloista.

mutta tuo mitä kerroit omasta perheestäsi niin ei hyvältä kuulosta! ja itse natsikurissa eläneenä myös kysäisen miten olet käsitellyt asiaa? oletko vieläkään päässyt irti äidistäsi kun noin sokeasti kuuntelet sen mielipidettä?
 
"natsikuri" on ollut joka toisessa 70-luvulla syntyneen kodissa. Sellaista saisi olla myös nyt, kun useita lapsia katselee...

Sinuna kysyisin suoraan päiväkodilta, mitä ovat mieltä äitisi mielipiteestä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja 3n äiti:
"natsikuri" on ollut joka toisessa 70-luvulla syntyneen kodissa. Sellaista saisi olla myös nyt, kun useita lapsia katselee...

Sinuna kysyisin suoraan päiväkodilta, mitä ovat mieltä äitisi mielipiteestä..

No ei todellakaan saisi! Kyllä lapsen pitää saada näyttää kaikki tunteet. Pelossa ja kovassa kurissa kasvaminen ei ole tervettä, syntyy vain tunnevammaisia ja ylikilttejä aikuisia, jotka eivät tunnista omia tunteitaan eivätkä osaa ilmaista niitä. Tuollaisessa kasvatuksessa ei todellakaan ole mitään ihailtavaa!
 

Yhteistyössä