äitini on sitä mieltä ettei semmosia joululahjoja kuulu ostaa mitä on toivottu,mitä hienoo siinä sitten on jos tietää..

[hihhhiiii]

mitä saa..keskusteltiin joululahjoista ja mulle tuli siinä sit mieleen kun muistelin etten koskaan saa semmosia mitä oon toivonut ja ne mitä toivon on tyyliin tossut tai hajuvesi tai byjama.. oon toivonut tommosia siitä lähtien ko oon ollut 12. Multa siis kysellään mitä haluan lahjaksi, turha niitä on sanoa jos periaate on se et sitten niitä ei ainakaan osteta? tuntuu et mein porukat ottaa ne jonain vaatimuksina:/ en tartte mitään joululahjaa mut ihmetyttää tuo ajatustyyli. Kun mun tyttöni tosta kasvaa ja osaa kertoa mitä haluaa lahjaksi ni kyllä mä niitä ostan ja jotain muuta tarpeellista, en tietankään sitä sille kerro! on kiva kattella jouluna kun avaa lahjoja niin siellä on jotain toivomaansa. Yks joulu teininä muistan ko toivoin seppälästä jonku oloasun ni mun sisko sitten soitti äidilleni ja mä olin siinä kanssa ja ne kyseli multa sitten minkälainen eläinkuvio siinä saa olla ja millaiset olohousut.. meni vähän maku ihan ko olisin vaatinut semmosia :/ nyt tulee tietenkin kommenttia minkäikäinen oikeen oot..mut ei se nyt oo pontti

 

[blah]

Mikä on byjama?

 

["sondersson"]

No kokeile sit semmosta et sanot et ei missään nimessä tossuja tai pyjamaa

 

[Anatolia]

Mikä on byjama?

Yöbuku.

Mutta joo, asiaan. Tuohon ap:n äidin ajatusmaailmaan törmää aika ajoin, ja mä en sitä ollenkaan ymmärrä. Minusta on ihanaa toteuttaa jouluna lasten toiveet - eivätkä toiveet meillä sitä tarkoita, että lapset automaattisesti saisivat kaiken toivomansa, ja näinollen tietäisivät jo etukäteen mitä saavat.

 

[jepsss]

miten ni tietää eihän niitä kuulu kertoa

 

["velmeri"]

Itse sanoisin äidille, että älkää ihmeessä ostako minulle uutta autoa tai taloa - semmoisia en ainakaan tahdo. Tahdon pinkin byjaman jossa on norsunkuvia.

 

[rockyroad]

Mun mies on vähän samanlainen. Eli melko turha toivoa mitään, kun siitä on sit hänen mukaansa mennyt idea, kun tiiän, mitä saan. Nyt toivoisin laukkua tai askelmittaria, mutta taidan ostaa ne itse itselleni :xmas: Ihan kivoja lahjoja saan kyllä mieheltä, mutta säästäis vaan vaivojaan, kun kysyis, mitä toivon.

 

["jaa"]

Musta on kiva toteuttaa osa toiveista ja keksiä muutama kiva yllätys. Ainakin tähän asti olen tiennyt mistä lapset tykkää vaikkei just sitä olis toivonutkaan. Itse olen myös tehnyt toivomus listaa miehelle niin saan sitten jotain mitä haluan tai tarvitsen.

 

[---]

Mä taas en ymmärrä sitä, että kysytään oikein kysymällä lapselta, että mitäs sinä nyt toivot ja haluat. Kyseessä on LAHJA! Lahjan antaja miettiköön, mitä haluaa antaa. Tietysti jos tietää jonkun hartaan toiveen, niin miksei lahjan antajana sitä haluaisi toteuttaa? Meillä ei lapset edes osaa esittää mitään vaatimuksia saati ruksi lelukirjoista että haluan tuon tuon ja tuon. Joskus sanovat jostain että tuollainen olisi niin kiva ja niitä toiveita sitten kyllä toteutan.

Kaverin nelivuotiaalla oli synttärit tulossa, joihin kutsuivat minut, niin tämän 5v isoveli toi pikkuveljen oikein kädestä pitäen luokseni ja sanoi veljelleen, että kerro mitä haluat lahjaksi. Noh, pieni oli lahjatoive ja sen kyllä toteutin, mutta vähän särähti tuo, että kun en edes kysynyt, niin tullaan esittämään vaatimuksia. Äitinsä edes mitenkään kommentoimatta.

 

[skh]

Mä muistan kun itse lapsena halusin itselleni juuri sen baby born -nuken. Sitä vinguin koko vuoden ja olihan se mahtavaa jouluna kaivaa paketista.. Kulki mukana kaikki lapsuuden leikit ja hillanpoimintareissutkin, oli ihana lahja. Olisin ollut aika surkeena jos en olisi sitä ikinä saanut.

Että todellakin kannatan lahjatoiveiden kunnioittamista! Siinä sitä ihminen TODELLA saa jotain toivomaansa.
Eikä sitä tarvi sopia, että joo, mä siis ostan tän sulle joululahjaksi (kuten tässä aloittajan oloasulahjassa), vaan hiljaa itekseen toinen ostaa sen.

 

[alkupmuisteleeeeee :D]

Mä muistan kun itse lapsena halusin itselleni juuri sen baby born -nuken. Sitä vinguin koko vuoden ja olihan se mahtavaa jouluna kaivaa paketista.. Kulki mukana kaikki lapsuuden leikit ja hillanpoimintareissutkin, oli ihana lahja. Olisin ollut aika surkeena jos en olisi sitä ikinä saanut.

Että todellakin kannatan lahjatoiveiden kunnioittamista! Siinä sitä ihminen TODELLA saa jotain toivomaansa.
Eikä sitä tarvi sopia, että joo, mä siis ostan tän sulle joululahjaksi (kuten tässä aloittajan oloasulahjassa), vaan hiljaa itekseen toinen ostaa sen.

haa tosta tulikin mieleeni et toivoin lapsena MONTA monta vuotta babyborn nukkea mut en sitä koskaan saanut :/ sen takia ko toivoin sitä? siis ei toi kenenkään kukkarolle olisi ottanut.. vähänkö olisin ollut onnessani jos jouluna lahjoja avatessa se olis tullut..

 

["gen"]

Mäkin toivoin jouluna aina yhtä ja samaa lahjaksi (ei edes mitäänkään kallis) enkä ikinä sitä saanu. Vieläkin muistelen et se olis ollu NIIIIN kiva. Kaikkee turhaa roinaa aina tuli, mut ei koskaan sitä mitä toivoi (mulla oli siis vaan se yks toive). Kauheet traumat jääny :,(

 

[ohhho]

up

 

[chef]

Mä ostan jotakin toivottua...ja jotakin toivelistan ulkopuolelta. Näin lahjansaaja saa sekä toiveensa toteen, että yllätyksen.

 

["Neith"]

mä ostan mieluiten aina jotain mitä toivotaan, ihan siitä syystä että saa varmasti jotain mitä haluaa/tarvitsee, eikä jotain turhaa tilpehööriä tai väärän näköistä/väristä/kokoista tai muuten vaan saajan mielestä kamalaa