Se on surullista, kun jollakin on elämä niin hakusessa.

[hei]

Oon tässä koko päivän miettinyt yhtä kaveriani. On aika onneton omassa avioliitossaan, eroa tehneet jo useamman kuukauden, mutta eivät sitten kuitenkaan eroa. Kulissit on tärkeemmät kuin onnellisuus. Ja eihän siinä mitään, ulospäin kaikki periaatteessa on hyvin...

Tai no. On niin surullista katsoa niitä yhdessä. Niillä on molemmilla koko ajan hirveä haku päällä, kauhea todistelun tarve, että kyllä mä vielä saisin. Viikonloppuna oltiin yhdessä porukalla ulkona ja molemmat näistä meni tahoillaan. Flirttaili jokaisen vastaantulevan kanssa sen minkä ehti ...ja ne signaalit, mitä ne lähtetti... Yks ukko tuli kysymään multa mun kaverista, et minkäikäinen se on ja muuta. Sanoin sille sitten, et onhan tuo, kolmikymppinen, mut toi on muuten sen aviomies, joka on tossa metrin päässä. :/

Jotta joo. Ei mulla pointtia ole, harmittaa vaan. Mut säälittää ...eikä vaan siksi, et myös tämän meidän muun kaveripiirin ukot kuuluu tämän naisen saalistuspiiriin ja samoin sitten vastaavasti naiset kelpais hänen ukolleen. Oma ukkoni oli viikonloppuna suoraan sanottuna vaivaantunut tämän naisen lähentely-yrityksistä.

Harmittaa, kun ne ois ihan kivaa porukkaa. Mut ei sitä menoa jaksa kattoa ...enkä myöskään jaksa sietää sitä mun ukkoni piiritystä, vaikka tiedänkin, että siinä ei ole kyse muusta kuin siitä, et se nainen tahtoo tuntea itsensä paremmaksi kuin mitä oma miehensä saa sen tuntemaan. :/

 

[Lumiina]

Taitaa olla tod. heikko itsetunto tuolla naisella... :/

 

[kangasajuruoho]

Auh.


Ja kokemuksesta; se ei tosiaan ole kovin hauskaa.
(mä en kyllä naimisissa ollut silloin)

 

[hei]

Taitaa olla tod. heikko itsetunto tuolla naisella... :/

Niillä on molemmilla. Siis varsinkin silloin, kun ovat yhdessä. Silloin tuo on pahimmillaan. Molemmilla tarve näyttää sille toiselle, et kyllä mä vielä muita kuule saisin...

Mut tulee itselle lähinnä vaivaantunut tunne ja alkaa pikku hiljaa riittää... :snotty: