Äitienpäivä ahdistaa

[:(]

ihan just nyt tajusin et huominen ahdistaa, tulee mieleen se eka äitienpäivä kun odotin huomiota, jota en koskaan saanut. Nyt on 4. äitienpäivä ja pelkään et nyt se huomioidaan, en kestä sitä. Se olis ollut niin tärkeää silloin ekalla kerralla. Ei enää.

 

[Huopatossu]

Keneltä sä odotat sitä huomiota?Mä en vaan ymmärrä näitä ahdistus hommeleita jotka liittyvät omiin miehiin

 

[ap]

siis joo ekana äitienpäivänä odotin mieheltä, mut en enää. Aika yllättävää se oli itsellekin se reaktio mikä tuli ekana vuonna, en todellakaan kans ymmärrä.

 

[oj]

Voi sentään sinua. Silloin ensimmäisenä vuonna se sinun lapsesi oli niin pieni, ettei osannut sen paremmin huomiota antaa rakkaalle äidilleen. Vai odotatko puolisolta huomionosoituksia?

 

[titii]

Keneltä sä odotat sitä huomiota?Mä en vaan ymmärrä näitä ahdistus hommeleita jotka liittyvät omiin miehiin

muistaako joku sinua äitienpäivänä?

 

[Huopatossu]

Keneltä sä odotat sitä huomiota?Mä en vaan ymmärrä näitä ahdistus hommeleita jotka liittyvät omiin miehiin

muistaako joku sinua äitienpäivänä?

Kyllä mun poika =)

 

[titii]

ap:lle hali, eihän se kivalta tunnu kun kukaa ei edes huomaa et on äitienpäivä ja sit kaikki puolitutut kyselee et mitäs sinä sait lahjaks

 

[vieras]

Voi hyvä luoja! Älä nyt loppuelämääs pilaa sillä, että "silloin 10 vuotta sitten mies ei tehnyt sitä ja tätä, silloin 11 vuotta sitten...12 vuotta..."jne.

Sano ennen äitienpäivää, että toivoisit sinua muistettavan, kuten itsekin huomioit miestäsi isänpäivänä. Jos ei mene perille, miehesi on todellinen itsekäs moukka.

 

[v]

voi että, miksi miehen pitää muistaa omaa vaimoaan äitienpäivänä? ethän sinä ole miehesi äiti.

 

[vieras]

Mua ei o muistettu minään äitienpäivänä kuin kortilla.Enkä niin välitäkään mistään.Päivä muiden joukossa.
Lasten tekemät jutut ihan eri juttu :heart:

 

[...]

Miehet muistaa omia äitejään, ei vaimojaan!

 

[vieras]

voi että, miksi miehen pitää muistaa omaa vaimoaan äitienpäivänä? ethän sinä ole miehesi äiti.

Mutta miehen lasten äiti :xmas:

 

[..]

Mä ymmärrän sua. Itsekin odotin ekaa äitienpäivää vähän jopa "jännityksellä". Vauva oli 6 kk, enkä luonnollisestikaan siis odottanut huomiota lapselta. En myöskään odottanut suurellisia lahjoja tai juhlallisuuksia, vaan olisi ollut kiva, jos se lapsen isä olisi vaikka aamulla rutistanut ja sanonut "hyvää ensimmäistä äitienpäivää!" No, sitä en saanut kuulla, vaan alkoikin nälvimään minua jostain mitättömästä asiasta, ja sai minut nieleksimään itkua. Ikävä kyllä tämä kokemus palaa väkisinkin mieleen jokaikisenä äitienpäivänä, vaikka sen olenkin yrittänyt unohtaa.

 

[ap]

Voi hyvä luoja! Älä nyt loppuelämääs pilaa sillä, että "silloin 10 vuotta sitten mies ei tehnyt sitä ja tätä, silloin 11 vuotta sitten...12 vuotta..."jne.

Sano ennen äitienpäivää, että toivoisit sinua muistettavan, kuten itsekin huomioit miestäsi isänpäivänä. Jos ei mene perille, miehesi on todellinen itsekäs moukka.

siis en ole tätä murehtinut tyyliin loppuelämääni, nyt se taas vaan hyökkäsi puskan takaa. se muisto siitä ekasta äitienpäivästä.

 

[huh huh]

Kyllä puolison todellakin pitää muistaa lasten kanssa yhdessä äitienpäivää. Lapselle ontärkeetä, että on vanhemmat. Ja heitä kumpaakin juhlitaan vuoroöllaan. Myös se on iso juttu, että puoliso on äiti miehen lapselle. Dorka on, joka siitä ei osaa kiittää ja arvostaa. Te, jotka ette puolisoilta mitään odota, taidatte olla aika kylmissä suhteissa ja saada muutoinkin aika tylyä käytöstä siellä kotona. Varmaan teette kaiken miehillenne ruoasta sukkien jalkaanvetoon ja ootta tottunu siihen sylkykupin rooliin. Kyllä onnellisissa parisuhteissa julhlitaan yhdessä ja muistetaan pienissäkin asioissa. Juhlien laitossa on lisäksi yhdessä tekemisen meininkiä ja sen hauskaa koko perheelle. Mutta, mitäpä te tossun alla olevat kotiorjat tällaisesta tiedätte.

 

[ap]

voi että, miksi miehen pitää muistaa omaa vaimoaan äitienpäivänä? ethän sinä ole miehesi äiti.

joo olen tän lauseen kyl kuullut joka vuosi, olen erittäin tietoinen siitä kiitos vaan

 

[...]

Miehet muistaa omia äitejään, ei vaimojaan!

Eikä mun mies edes muistaisi, ellen ostaisi korttia, antaisi hänelle kirjoitettavaksi ja postitaisi. Tai, jos ollaan sielläpäin, pyytäisi ostamaan kukkia.

 

[ti]

Miehet muistaa omia äitejään, ei vaimojaan!

Eikä mun mies edes muistaisi, ellen ostaisi korttia, antaisi hänelle kirjoitettavaksi ja postitaisi. Tai, jos ollaan sielläpäin, pyytäisi ostamaan kukkia.

juu ei muistas täälläkään kun kukaan ei ole opettanut että on päivä jolloin vois sen äidin huomioida.

 

[ap]

Mä ymmärrän sua. Itsekin odotin ekaa äitienpäivää vähän jopa "jännityksellä". Vauva oli 6 kk, enkä luonnollisestikaan siis odottanut huomiota lapselta. En myöskään odottanut suurellisia lahjoja tai juhlallisuuksia, vaan olisi ollut kiva, jos se lapsen isä olisi vaikka aamulla rutistanut ja sanonut "hyvää ensimmäistä äitienpäivää!" No, sitä en saanut kuulla, vaan alkoikin nälvimään minua jostain mitättömästä asiasta, ja sai minut nieleksimään itkua. Ikävä kyllä tämä kokemus palaa väkisinkin mieleen jokaikisenä äitienpäivänä, vaikka sen olenkin yrittänyt unohtaa.

meillä oli vauvat kans samaa ikäluokkaa silloin ekana äitienpäivänä. enkä tosiaan kans toivonu muuta kuin että olisin saanut kenties nukkua pidempään ja aamukahvit olis ollut odottamassa kera ensimmäisen äitienpäivän toivotuksen. joo, oma moka kun en ääneen toivonut.

 

[..]

Miehet muistaa omia äitejään, ei vaimojaan!

Eikä mun mies edes muistaisi, ellen ostaisi korttia, antaisi hänelle kirjoitettavaksi ja postitaisi. Tai, jos ollaan sielläpäin, pyytäisi ostamaan kukkia.

No, kuten niin monesti olen täältäkin lukenut... -minä en ole mieheni äiti. Ellei aikuinen mies osaa edes omaa äitiään äitienpäivänä onnitella, niin on sitten onnittelematta.

 

[hömppö]

Meilläkään ei mies muistanut ekaa äitienpäivää ennenkuin hänen oma äiti onnitteli mua johon mun mies tuumas, että "ai niin, sääki oot äiti" :headwall: Se kyllä tuntu sillon tosi pahalta.

muoks. Siinä siis tuntu pahalta ainoastaan tuo mitä mies sanoi eikä niinkään se, ettei muistanut minua äitienpäivänä.

Tärkein on kuitenkin se, että lapset itse muistaa. Minusta on niin ihana leikkiä nukkuvaa ja kuunnella kuinka ne tohkeissaan "hiljaa" ja "salaa" laittaa aamupalaa ja käärii itsetekemiä lahjoja :heart:

 

[no]

no jos minä lasten kanssa muistan isänpäivänä, oletan että myös äiti saa jotain huomioo omana päivänään?

 

[ap]

no jos minä lasten kanssa muistan isänpäivänä, oletan että myös äiti saa jotain huomioo omana päivänään?

näin minäkin oletin... mut olen kyl oppinut et ei pidä olettaa mitään.

 

[Rieputarallaa]

Mä kyllä ymmärrän, että ahdistaa, jos mies ei muista. Ymmärrän kyllä, että kukaan ei ole puolisonsa äiti tai isä, mutta kyllä oikeasti olis paikallaan muistaa lastensa äitiä tai isää - kiitokseksi siitä työstä, mitä lasten eteen tekee. ETENKIN silloin, kun lapset on sen verran pieniä, ettei osa hoitaa muistamisia itse. Ja kukaan, jolla on oma äiti elossa ja elämässä mukana ei varmaankaan voi sanoa, ettei muistanut äitienpäivää... etenkin, kun sitä toitotetaan mainoksissa ja lehdissä ja kaikkialla aivan hirveästi.

Muistamisenhan ei tarvitse olla rahallisesti arvokas, ajatus on tärkein, se ele, jolla osoittaa arvostavansa toista. Mun mielestäni se kertoo aika paljon suhteen ei-niin-hyvästä laadusta, jos ei edes onnitella viitsi.

 

[huh huh]

Toi on kyllä tosi surullista jos puoliso ei yhtään panosta, ei auta lapsia huolehtimaan äidin muistamisesta eikä osoita kiitollisuutta päivänä, jolloin kaikkien äitien kuuluisi sitä saada. meillä tehdään aina hauskoja juttuja yhdessä, äiti saa nukkua vähän pidempään ja jotain pientä lahjaa on laitettu. Ja yhtä antaumuksella juhlitaan isänpäivää, syntymäpäiviä ja muita juhlia. Rakkautta ja kiitollisuutta yhdessäolosta on hyvä osoittaa toki joka päivä ja normiarjessa, mutta muistaminen myös juhlapäivinä kuuluu kyllä asiaan.