Alkuperäinen kirjoittaja heini:Alkuperäinen kirjoittaja Tallamuspurkuna:Alkuperäinen kirjoittaja heini:Kuulostaa ihan omalta äidiltäni. Minä en viitsi/ uskalla vaan ikinä asiasta hänelle mainita, koska hän loukkaantuu syvästi ja rupeaa marttyyriksi. Aina on arvostelemassa muita, haukkuu minulle esi. veljeni vaimoa ja heidän tapojansa. JA tiedän että veljelleni ja hänen vaimolleen puhuu varmasti meistä pahaa.
Annan vaan asian olla. Muuten menee välit ehkä kokonaan poikki.
JA silti, kumma kyllä: kovin on rakas äiti mulle. Tämä kaikki on hänellä "iän myötä" pahentunut..koitan siis laittaa ikääntymisen piikkii.
Mutta hankalaa on. Voimia sulle äitisi kanssa kestämiseen
No minäkin olen alkanut välttämään edes kertomasta mitään. Olis vaan kiva jos toinen ilahtuis jostain. Kun esikoista aloin odottamaan ja kerroin äidilleni niin hän sanoi "ei ei ei, en halua vielä mummoksi". Kuitenkin oli enemmän kuin tohkeissaan esikoisesta. Nyt kun kuopusta odotin ja raskaus oli todella rankka kaikkine kipuineen niin äitini mielestä mikään ei ollut syy jäädä sairaslomalle vaikka lääkärit sen määräsivät. Kun kaatusin kaks viikkoa ennen laskettua aikaa mukulakivitiellä vatsalleni ja vauva ei liikkunut oli äitini mielestä ihan turhaa ajaa sairaalaan näytille...
Nyt kuopuksen syntymän jälkeen äitini on suoraan sanonut että tämän syntymä "tuntui että olen kokenut tämän ennenkin, ei tuntunut niin erityiseltä kuin esikoisen syntymä"...
:headwall:
Eikä... kuulostaa aika kamalalta. Meillä äiti tekee aina selväksi että mistään ei saa valittaa. Oli helpotus että mulla oli helppo raskaus, koska sain kuulla jatkuvasti kuinka sitä ennen vanhaa tehtiin sitä ja tätä vaikka oltiin raskaana. Ja kun lapsi oli pari kuukautta, rupesi hän jo kyselemään koska aion palata töihin ja "tottakai sä palaat heti sitten kun äitiysloma loppuu.". Ja leluja ei lapset tarvii, että ei niitä ennenkään oo ollu. Ja "taasko on lapsella uudet vaatteet?" on aika monesti kuultu lause
Että mä kyllä ymmärrän sua. Mutta jos äitisi ei ole sen tyyppinen että heittäytyy marttyyriksi ja loukkaantuu syvästi, niin ehkä kannattaisi ainakin yrittää puhua. Koittaisit tuoda esille jotenkin nätisti noita asioita ja tuoda omat tuntemuksesi esille.
Täytyy suunnitella jotain hienovarasta =)
Kun sanoin että "sektiossa loppui puudutus kesken ja ajattelin kyllä että en enää ikinä tee lisää lapsia" niin vastaus oli "eiköhän kaikki ajattele niin heti synnytyksen jälkeen".
Äitini sanoi että "ajattelin viedä ******:n ( esikoinen siis ) päiväkotiin nyt syksyllä, vaikka ihan sillon tällön"
. Ei todellakaan mene päiväkotiin kun itse olen kotona ja haluan kasvattaa lapseni kotona niin pitkään kuin mahdollista. On mustasukkanen kun esikoinen viihtyy paremmin mieheni äidin luona. Kun esikoinen innoissaan kertoo "minä menen huomenna taas mummolle" niin vastaus on "no tarviiko siellä joka päivä rampata". Anoppini ottaa tytön kerran pari viikossa koko päiväksi luokseen ja tekee kaikkea ihanaa. Käy tutustumassa eläimiin ( lehmät, kanit, koirat, kissat, hevoset, ponit ... ), käy metsässä nuotiolla paistamassa makkaraa, ovat porukalla rakentaneet sinne leikkimökin jne.
Itse ei tee mitään sellasta vaikka lapset ovatkin siellä. Oma valinta.