Inhottava 'pulma' koskien omaa äitiäni ja vierailuja heidän kodissaan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja näitä mietin ja murisen.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

näitä mietin ja murisen.

Vieras
Äitini on alkoholisti, sitä ei käy kieltämään. Osaa kyllä hyvin peittää sen, käy siis päivätyössä orjallisen tarkasti, mutta arki-illatkin juo viinaa aivan tottuneesti. Kovaan humalaankin saakka. Ja ei minun mielestäni ole sen toisen alkoholiannoksen jälkeen enää mitään miellyttävää seuraa. No, tämä asia on nostettu esille.

Minua häiritsee suuresti se, että äitini "täytyy saada" juoda myös silloin, kun minä ja mieheni sekä lapset olemme käymässä toiselta paikkakunnalta heidän luonaan. Jos yritän hienotunteisesti antaa ymmärtää, ettemme halua humalaista mummia edes silloin kun lapset nukkuvat, niin alkaa ihan ihmeellinen valitus ja selittely. Olen vedonnut lapsiin, että silloin ei juoda kun lapset talossa. "Ne nukkuu." Ovat joskus heränneet, ja ovat todellakin nähneet mumminsa humalassa, mikä todellakin nostaa vihan pintaan. Ihan ihmeellinen näkökulma on sekin, ettemme muka pidä äidistäni sellaisena kuin hän on, jos hän ei saa juoda. No en todellakaan pidä!
Kuulemma myös tarvitsee rentoutuksensa, ja että on hänen kotinsa, saa ottaa vähän jos haluaa. Isäni ottaa myös, mutta vähemmän, siististi ja vain joskus, joten hänen ottamisensa ei häiritse koska sitä tapahtuu paljon harvemmin.

Joku aika sitten minulla meni hermo asian suhteen, ja paukutin kaiken tulemaan äitini juomisesta. Ei tarvitse varmaan arvata, että ei ole mummista kuulunut mitään sen jälkeen. Myönnän sanoneeni aika rumastikin, mutta kun nätisi ei vain auttanut.

Olenko nipottaja? Omasta mielestäni en, ja välit saavat korjautua ihan vain heidän toimestaan, jos korjautuvat..
 
Et mielestäni nipottanut. Viinakset ja lapset ei sovi milläänlailla yjteen.
Äitissi mielestä tietysti nipotit, sillä alkoholismihan on sairaus johon kuuluu, että hän ei sitä tunnusta tai huomaa.
Itse ei veisi lapsia tuollaiseen paikkaan kylään.
 
Meidän äiti on myös alkoholisti ja tuntuu pahalta katsoa sitä "vierestä" ja hän on inhottavaa seuraa kun on humalassa, eli aina. Toivon että se muuttuisi, mutta ei se muutu. Joskus esikoisen syntymän aikaan otettiin pahasti yhteen ja silloin tein selväksi että en tuo lasta sen nenän eteen jos juo..Jonkun aikaa oli ne hetket juomatta kun siellä oltiin se pari tuntia.. Sitten se meni siihen että juo "salaa" kahvikupista. Tiesin sen, annoin niin tapahtua, mietin että ei se ehdi juoda kuin mukin kaksi ja me lähdetään kotiin.. Mutta nyt 6 vuotta myöhemmin, se juo taas normaalisti. Pullosta/lasista/mukista. Tietää että on ongelma. Olen yrittänyt kaikkeni, että hakee itselleen apua. Ei hae! En jaksa sanoa kun pahalla tuulella jotain pientä, siihen se jää.. Jotenkin olen kai itse riippuvainen äidistä, käyn siellä, katson kun se juo, lapset katsoo kun se juo. Lapsille äitini on tärkeä. Mutta minua ällöttää ja tulee aina pahamieli. Tiedän miltä sinusta tuntuu, mutta alkoholisti tarvitsee pakkohoitoa/tukea ja kannustusta ja se aloita lähtee hänestä itsestä. Meille alkoholistien lapsille jää vaihtoehdoksi olla yhteydessä äidin ja pullon kanssa tai jättää ne kumpikin omaan arvoonsa. Meillä vaan se tietää sitä että lapset ei näkisi mummia enää.
 
Ei teidän ole mikään pakko siellä kulkea, minä en menisi kylään vaan pitäisi yhteyttä vaan puhelimella jos se on ongelma että mummi on humalassa ja kertoisin lapsille tosiasian miksi ei mennä mummolle kylään.
 
[QUOTE="vieras";22548469] Meille alkoholistien lapsille jää vaihtoehdoksi olla yhteydessä äidin ja pullon kanssa tai jättää ne kumpikin omaan arvoonsa. Meillä vaan se tietää sitä että lapset ei näkisi mummia enää.[/QUOTE]

Itse olen valinnut yhteydenpidon lopettamisen, ja näin on ollut jonkun aikaa jo. Omaa lapsuuteeni liittyy vanhempieni puolesta paljon muutakin, ja tämä viinaongelma katkaisi kamelin selän. Minulla ei tee pahaa, vaikkemme ole yhteydessä. Ikävää vain, että heidän ainoat lapsenlapsensa eivät sitten myöskään näe mummia ja pappaa. Mutta minusta se on äitini valinta. Pullo tai lapsenlapset. Ja se on se pullo, niin monesti nähty. :( Valitettavasti...

Välissä pohdin, että olenko vain jotenkin ymmärtämätön ja nipottaja. Järki vs tunteet!
 
Onpa tuttua tekstiä aloittajalla ja vieraalla. Otan osaa! Meillä vielä harmina se kun soittaa joskus maistissa.Teeskentelen kun en huomaisi ja yritän lopettaa puhelun mahdollisimman nopeasti. En jaksa enää sanoa mitään juomisestaan. Äiti vielä luulee olevansa ovela ja juo salaa, jos olemme paikalla. Niin kuin tuota ei huomaisi!
 
minulla myös äiti ja isä joilla alkoholiongelma, on ollut paljon todella huonoja kausia, siis aivan pulsumeininkiä ja silloinn en yhteyttä heihin pidä, koska asia on itselllenikin todella vaikea käsitellä, selviä kausia heillä välillä aina parin viikon välein, silloin on rahat loppu eikä viinaa pysty ostamaan.
molemmat menettivät hyvät vakituiset työpaikkansa ja ovat olleet sen jälkeen työttömiä.
häpeän vanhempieni juomista ja surettaa lapsien puolesta, kun minun puoleltani ei ole kunnolllista mummua.

ilmeisesti tämä alkoholismi äideillä ei ole kovinkaan harvinaista, ainakin kirjoituksista päätellen, olen aina jotenkin kuvitellut, että minä olen lähes ainoa, jonka äiti on juoppo. :(
 
Niin, kaikenlaista häpeää liittyy omiin vanhempiin, tai jompaan kumpaan. Suomessa häpeä on tabu, siitä ei puhuta. Ihmiset luulevat olevansa yksin häpeänsä kanssa. Ei meitä voi syyllistää vanhempiemme ongelmista; loppujen lopuksi, osittain yhteiskunnan ongelmista, jotka heijastuvat yksilön pahoinvointina. Alkoholilla yritetään turruttaa pahoinvointia ja siitä tulee riippuvaiseksi. itselläni on paljon häpeää äitisi suhteen. Se, miten hän on ja on llut vanhempana, vastuuttomuutensa ja se miten hän on ryävännyt parhaassa iässä kuolleen isämme perheensä eteen tekemänsä elämäntyön hedelmät lapsilta itselleen ja miesystävälleen. miesystävä on röyhkeä, tuosta vain saanut valtuudet äidiltäni astua isäni "omistajan" saappaisiin ja nyt isännöi omaisuutta, eikä tikkuakaan laita ristiin. Kaikki rappioituu silmissä laimminlyönnin takia. Näitä tapauksia varmaan on Suomi pullollaan. Eihän vanhemmaksi tuleminen ja oleminen muuta ihmisen perusluonnetta. Narsisteja, itsekkäitä ja vastuuttomia ihmisiä on.

Itse mietin jo tämän ikäisenä, että aika itse päästä irti pahoinvoinnista, jonka tilanteen ja äitini ajattelu saa aikaan. kuin synkkä pilvi laskeutuisi ylleni. Kai se on läheisriippuvaisuutta ja väärää vastuuntunnetta. Ehkä on aika lopettaa äitini kanssa tekemisissä oleminen. Hän viis veisaa aiheuttamastaan pahasta mielestä, porskuttaa vain. Miksi aikuisen ihmisen (minä esimerkiksi) on niin vaikea katsoa totuutta silmiin ja todeta, että tämä suhde ei voi tehdä minulle hyvää, koska olen voinut sen takia pahoin jo vuosikymmeniä. Vastuu on itsellä. Myös omasta pahoinvoinnista. Toista ei voi muuttaa.
 
Onpa tuttua tekstiä aloittajalla ja vieraalla. Otan osaa! Meillä vielä harmina se kun soittaa joskus maistissa.Teeskentelen kun en huomaisi ja yritän lopettaa puhelun mahdollisimman nopeasti. En jaksa enää sanoa mitään juomisestaan. Äiti vielä luulee olevansa ovela ja juo salaa, jos olemme paikalla. Niin kuin tuota ei huomaisi!

Tavallaanhan läheiset tukee alkoholistin "salaa" juomisen harhaa sillä, että teeskentelevät etteivät huomaa humalaa ja sammaltavaa puhetta. Se on eräänlaista läheisriippuvuutta.
 

Yhteistyössä