Äitiäni on välillä kovin vaikea ymmärtää

[Tallamuspurkuna]

:/
Se ei vaan osaa ymmärtää minun valintoja. Siis mitään mitättömiäkään juttuja.
Jaksaa nipottaa mutta ei ymmärtää.

Jos ostan lapsille vaatteet kaupasta enkä kirpputorilta niin "tytöt on sellasia välineurheilijoita, ei kaiken tarvii aina olla niin viimisen päälle" jäkäjäkäjäkä.
Minä olen käyttänyt ENONI vanhoja vaatteita lapsena, sekä naapurin TÄDIN vanhoja, ÄITINI vanhoja jne. Nyt haluan ostaa lapsilleni omat vaatteet. Ja niitäkin on ostettu kirpputorilta. Sekä esikoisen vanhoja on paljon käytössä kuopuksella.

Ostettiin esikoiselle turvavyöistuin kun kuopus tarvitsee kohta tuon Gracon XTP:n ja äitini oli sitte kaveriltaa hommannut istuimen. Sanoi että kaverin isokokoinen 2v ( saman kokoinen kuin meidän nyt 4v ) ei pysy siinä naama menosuuntaan joten ostivat uuden ja se olisi sitten pitänyt ottaa meidän lapselle ( istuin 14 vuotta vanha ) :$ "Voi hyvänen aina, pitikö teidän ostaa. No jos on rahaa tuhlata ni mikäs siinä"

Ja näitä on siis vaikka kuinka paljon. Eikä kaikki suinkaan liity rahaan. Minä en enää nauti ollenkaan hänen seurasta ja itseasiassa meidän esikoinen ei enää tykkää käydä mummilassa vaikka ennen on tykännyt. En tiedä johtuuko sitten siitä että mummi nipottaa ja on kireä.
Mutta ei tosiaan kauheasti tule oltua hänen seurassaan vaikka joskus muutama vuosi sitten oltiin kuin melkein parhaat ystävät.

 

[pööp]

ehkä vaihdevuodet kiristävät äitisi hermoja?

 

[Tallamuspurkuna]

ehkä vaihdevuodet kiristävät äitisi hermoja?

Varmaan jotain sellasta. "Älä anna sen lapsen kiivetä omenapuuhun", kun pyöräiltiin ja esikoinen halusi näyttää kuinka hän on vasta oppinut polkemaan ilman että kukaan lykkää työntökahvasta vauhtia niin tää pitää vaan tiukasti kiinni kahvasta. Kysyinkin että "etkö voi päästää irti" mutta ei kuulema. Esikoinen suunpielet alaspäin kun ois halunnu näyttää uuden hienon taidon.

Pitäis varmaan joskus näpäyttää takasin mutta minä en oikein osaa sanoa pahasti enkä loukata kenenkään tunteita tarkotuksella. Otan vastaan mitä tulee. Mieheni eilen sanoi että näpäytä takasin sitä. Sano suoraan että alkaa riittää.

 

[mä]

ehkä vaihdevuodet kiristävät äitisi hermoja?

Varmaan jotain sellasta. "Älä anna sen lapsen kiivetä omenapuuhun", kun pyöräiltiin ja esikoinen halusi näyttää kuinka hän on vasta oppinut polkemaan ilman että kukaan lykkää työntökahvasta vauhtia niin tää pitää vaan tiukasti kiinni kahvasta. Kysyinkin että "etkö voi päästää irti" mutta ei kuulema. Esikoinen suunpielet alaspäin kun ois halunnu näyttää uuden hienon taidon.

Pitäis varmaan joskus näpäyttää takasin mutta minä en oikein osaa sanoa pahasti enkä loukata kenenkään tunteita tarkotuksella. Otan vastaan mitä tulee. Mieheni eilen sanoi että näpäytä takasin sitä. Sano suoraan että alkaa riittää.

Älä anna lapsien nähdä että suo saa kohdella miten vaan. Sano nätisti mutta yksiseltteisesti että tää on mun päätös ja näin mennään. Kokemusta on en jää väittelemään ja jankaamaan vaan sanon äidille suoraan mutta samalla "sivistyneesti".

 

[s]

Sano suorat sanat. Älä anna nyreän ämmän marmattaa.

 

[Tallamuspurkuna]

ehkä vaihdevuodet kiristävät äitisi hermoja?

Varmaan jotain sellasta. "Älä anna sen lapsen kiivetä omenapuuhun", kun pyöräiltiin ja esikoinen halusi näyttää kuinka hän on vasta oppinut polkemaan ilman että kukaan lykkää työntökahvasta vauhtia niin tää pitää vaan tiukasti kiinni kahvasta. Kysyinkin että "etkö voi päästää irti" mutta ei kuulema. Esikoinen suunpielet alaspäin kun ois halunnu näyttää uuden hienon taidon.

Pitäis varmaan joskus näpäyttää takasin mutta minä en oikein osaa sanoa pahasti enkä loukata kenenkään tunteita tarkotuksella. Otan vastaan mitä tulee. Mieheni eilen sanoi että näpäytä takasin sitä. Sano suoraan että alkaa riittää.

Älä anna lapsien nähdä että suo saa kohdella miten vaan. Sano nätisti mutta yksiseltteisesti että tää on mun päätös ja näin mennään. Kokemusta on en jää väittelemään ja jankaamaan vaan sanon äidille suoraan mutta samalla "sivistyneesti".

Minä en yleensä edes jankkaa. Jos äitini sanoo jotain tuollasta niin sanon vaan että "nii" ja olen sitten hiljaa kunnes tulee joku muu puheenaihe.
Joskus on ollut sellainen päivä että äitini on monesta asiasta päässy sanomaan niin olen sitten loppujen lopuksi naurahtaen todennut että "no nyt ei sitten mikään kelpaa". Siinä se.
Ostettiin tytölle lassien takki ja housut syksyksi mitkä pitävät vettä. Entinen haalari on useamman vuoden vanha ja senkin mies meni pesemään huuhteluaineen kanssa eli ei pidä kosteutta.
Äitini eilen näki tytölle uudet housut jalassa "onko sinulla uudet housut? Ja takkikin? Sinä se oot sellanen välineurheilija, onkos nää vähä hiostavaa kangasta"
|O |O |O |O |O

 

[mä]

ehkä vaihdevuodet kiristävät äitisi hermoja?

Varmaan jotain sellasta. "Älä anna sen lapsen kiivetä omenapuuhun", kun pyöräiltiin ja esikoinen halusi näyttää kuinka hän on vasta oppinut polkemaan ilman että kukaan lykkää työntökahvasta vauhtia niin tää pitää vaan tiukasti kiinni kahvasta. Kysyinkin että "etkö voi päästää irti" mutta ei kuulema. Esikoinen suunpielet alaspäin kun ois halunnu näyttää uuden hienon taidon.

Pitäis varmaan joskus näpäyttää takasin mutta minä en oikein osaa sanoa pahasti enkä loukata kenenkään tunteita tarkotuksella. Otan vastaan mitä tulee. Mieheni eilen sanoi että näpäytä takasin sitä. Sano suoraan että alkaa riittää.

Älä anna lapsien nähdä että suo saa kohdella miten vaan. Sano nätisti mutta yksiseltteisesti että tää on mun päätös ja näin mennään. Kokemusta on en jää väittelemään ja jankaamaan vaan sanon äidille suoraan mutta samalla "sivistyneesti".

Minä en yleensä edes jankkaa. Jos äitini sanoo jotain tuollasta niin sanon vaan että "nii" ja olen sitten hiljaa kunnes tulee joku muu puheenaihe.
Joskus on ollut sellainen päivä että äitini on monesta asiasta päässy sanomaan niin olen sitten loppujen lopuksi naurahtaen todennut että "no nyt ei sitten mikään kelpaa". Siinä se.
Ostettiin tytölle lassien takki ja housut syksyksi mitkä pitävät vettä. Entinen haalari on useamman vuoden vanha ja senkin mies meni pesemään huuhteluaineen kanssa eli ei pidä kosteutta.
Äitini eilen näki tytölle uudet housut jalassa "onko sinulla uudet housut? Ja takkikin? Sinä se oot sellanen välineurheilija, onkos nää vähä hiostavaa kangasta"
|O |O |O |O |O

Joo todella tutulta kuulostaa
Ei auta muu kuin joskus kun lapset eivät ole paikalla niin nostaa kissa pöydälle. Sanoa ihan suoraan ettet tykkää hänen tavastaan arvostella jne.
Puhut suusi puhtaaksi .
Meillä se auttoi noin 2kk sitten piti taas muistuttaa asiasta.

 

[Tallamuspurkuna]

ehkä vaihdevuodet kiristävät äitisi hermoja?

Varmaan jotain sellasta. "Älä anna sen lapsen kiivetä omenapuuhun", kun pyöräiltiin ja esikoinen halusi näyttää kuinka hän on vasta oppinut polkemaan ilman että kukaan lykkää työntökahvasta vauhtia niin tää pitää vaan tiukasti kiinni kahvasta. Kysyinkin että "etkö voi päästää irti" mutta ei kuulema. Esikoinen suunpielet alaspäin kun ois halunnu näyttää uuden hienon taidon.

Pitäis varmaan joskus näpäyttää takasin mutta minä en oikein osaa sanoa pahasti enkä loukata kenenkään tunteita tarkotuksella. Otan vastaan mitä tulee. Mieheni eilen sanoi että näpäytä takasin sitä. Sano suoraan että alkaa riittää.

Älä anna lapsien nähdä että suo saa kohdella miten vaan. Sano nätisti mutta yksiseltteisesti että tää on mun päätös ja näin mennään. Kokemusta on en jää väittelemään ja jankaamaan vaan sanon äidille suoraan mutta samalla "sivistyneesti".

Minä en yleensä edes jankkaa. Jos äitini sanoo jotain tuollasta niin sanon vaan että "nii" ja olen sitten hiljaa kunnes tulee joku muu puheenaihe.
Joskus on ollut sellainen päivä että äitini on monesta asiasta päässy sanomaan niin olen sitten loppujen lopuksi naurahtaen todennut että "no nyt ei sitten mikään kelpaa". Siinä se.
Ostettiin tytölle lassien takki ja housut syksyksi mitkä pitävät vettä. Entinen haalari on useamman vuoden vanha ja senkin mies meni pesemään huuhteluaineen kanssa eli ei pidä kosteutta.
Äitini eilen näki tytölle uudet housut jalassa "onko sinulla uudet housut? Ja takkikin? Sinä se oot sellanen välineurheilija, onkos nää vähä hiostavaa kangasta"
|O |O |O |O |O

Joo todella tutulta kuulostaa
Ei auta muu kuin joskus kun lapset eivät ole paikalla niin nostaa kissa pöydälle. Sanoa ihan suoraan ettet tykkää hänen tavastaan arvostella jne.
Puhut suusi puhtaaksi .
Meillä se auttoi noin 2kk sitten piti taas muistuttaa asiasta.

En tiedä pystynkö sanomaan niin suoraan. Täytyy varmaan yrittää. Ei ole kyllä minun tapaistani. On vaan niin ärsyttävää kun toinen töksäyttelee. :kieh:

 

[mea culpa]

Kaikesta huolimatta muista, ettei äitis mitään pahaa tarkoita.

 

[Tallamuspurkuna]

Kaikesta huolimatta muista, ettei äitis mitään pahaa tarkoita.

Ei tarkotakaan. Jos tarkottais niin sanoisinkin suoraan

 

[ölömölö]

Mäkään en ole sellainen joka helpolla sanoo pahastiu, mutta kyllähän se raja jossakin vaiheessa ylittyy. Ja tosiaan, voi etukäteen miettiä mitä sanoo, ja mitä se siihen vastaa jne. Mutta olen samaa mieltä siitä että sun pitää tehdä jotakin, myös silloin kun hän sanoo jotakin tuollaista lasten kuullen, koska muuten he oppivat että sinun päältä voi kävellä miten vain, ja tekevät sitten samaa isompina. Tai sitten he oppivat että heidänkin pitää vain hyväksyä kaikkien muiden sanomiset ja olla hiljaa mitä tahansa muut ihmiset sanookin... Voimia suunnitteluun!

 

[Särkynyt Lasinukke]

:hug:

 

[mamika]

Mun äiti on ihan samanlainen. Koko kesän oon kuunnellu ku se jäkättää "taasko on kakaralla uus mekko?" tai muuta vastaavaa. Kerran mä sille sanoin että pakko varmaan ostaa kun ei enää viime kesän vaatteet mee päälle mutta muuten vaan mumisen jotain vastaukseksi. Ilmeisesti mitään ei saisi ostaa, edes vaatteita. Välttelen koko naista.

 

[ölömölö]

Höh, mikä niillä äideillä oikein on? Luulis että olisivat tyytyväisiä kun lapsensa voivat ostaa lapsilleen kivoja uusia vaatteita!!! (ettekai kuitenkaan siinä välissä pyydä rahaa vanhemmiltanne tai valita kuinka tiukkaa on taloudellisesti -silloin voisin ymmärtää että ihmettelevät - tosin minun äiti ei onneksi olisi siltikään tehnyt niin)

 

[mamika]

Ja olishan se kiva jos mummu ostais jotain lapsenlapsellensa mutta eipä tuonu edes synttärilahjaksi mitää... :'(

 

[MarjaK]

Meillä toisinpäin: äitini ostaa koko ajan tytöllemme uusia vaatteita, vaikka ei tarvita ja olen kieltänyt ! Hän hemmottelee ainoaa lastenlastaan niin, että hermot menee multa aina.. Että ei ole hyvä näinkään päin, kun vaatekaappi pursuaa aina !! :headwall:

 

[ölömölö]

No sanotaan nyt kaikille lohdutukseski että olen teille kaikille kateellinen, olisin tyytyväinen oli kummin päin vain, kun mun äiti kuoli 1,5 v. sitten... :'(

 

[Tallamuspurkuna]

Minä en äidiltäni ole rahaa pyytänyt, enkä pyydä!

Ja tosiaan, lapsille on ostettava vaatteet. Nyt kun sanoin että kattelin vauvalle talvipukua mutta pienin oli 74 senttinen ja mieheni kanssa verrattiin niin olisi ihan liian suuri. vauva 62 senttiä pitkä ja haalarit tosi väljiä. Äitini sano että "eihän sen sen pienempi tarvii ollakaan. Elä hölmö osta mitään 62 senttistä" sanoin että "en ostakaan kun 68 senttistä etsiskelin" äitini vastasi "älä osta ollenkaan, käytä äp:n pukua". Se se vasta suuri onkin.

Kun innoissani kerroin hänelle että ollaan ottamassa koiranpentu ( tietää että olen aina halunnut sen ) sanoi hän "voi HÖLMÖ" jne.

 

[ölömölö]

Kun innoissani kerroin hänelle että ollaan ottamassa koiranpentu ( tietää että olen aina halunnut sen ) sanoi hän "voi HÖLMÖ" jne.

Onko hän aina ollut perusnegatiivinen, vai onko se ilmennyt vasta nyt? Jotkuthan vaan on sellaisia kaikkeen, että pitää sanoa jotakin ikävää... :|

 

[heini]

Kuulostaa ihan omalta äidiltäni. Minä en viitsi/ uskalla vaan ikinä asiasta hänelle mainita, koska hän loukkaantuu syvästi ja rupeaa marttyyriksi. Aina on arvostelemassa muita, haukkuu minulle esi. veljeni vaimoa ja heidän tapojansa. JA tiedän että veljelleni ja hänen vaimolleen puhuu varmasti meistä pahaa.
Annan vaan asian olla. Muuten menee välit ehkä kokonaan poikki.
JA silti, kumma kyllä: kovin on rakas äiti mulle. Tämä kaikki on hänellä "iän myötä" pahentunut..koitan siis laittaa ikääntymisen piikkii.
Mutta hankalaa on. Voimia sulle äitisi kanssa kestämiseen

 

[Tallamuspurkuna]

Kun innoissani kerroin hänelle että ollaan ottamassa koiranpentu ( tietää että olen aina halunnut sen ) sanoi hän "voi HÖLMÖ" jne.

Onko hän aina ollut perusnegatiivinen, vai onko se ilmennyt vasta nyt? Jotkuthan vaan on sellaisia kaikkeen, että pitää sanoa jotakin ikävää... :|

Minusta tämä minun asioiden ja valintojen mollaaminen on ollut aina mutta pahentunut nyt viime aikoina. :snotty:
Ei meillä ikinä ole hellitelty tai puhuttu rakkaudesta jne. =) Eikä kehuttukaan. Mutta nykyään tämä mollaaminen alkaa mennä jo liiallisuuksiin, tai ehkä minun mittani vaan on täyttymässä, tiedä sitte. :/

 

[Ninnuska]

Voi Millainen elämäntilanne äidilläsi on? Kuulostaa jotenkin kateelliselta tai jotain..

 

[Tallamuspurkuna]

Kuulostaa ihan omalta äidiltäni. Minä en viitsi/ uskalla vaan ikinä asiasta hänelle mainita, koska hän loukkaantuu syvästi ja rupeaa marttyyriksi. Aina on arvostelemassa muita, haukkuu minulle esi. veljeni vaimoa ja heidän tapojansa. JA tiedän että veljelleni ja hänen vaimolleen puhuu varmasti meistä pahaa.
Annan vaan asian olla. Muuten menee välit ehkä kokonaan poikki.
JA silti, kumma kyllä: kovin on rakas äiti mulle. Tämä kaikki on hänellä "iän myötä" pahentunut..koitan siis laittaa ikääntymisen piikkii.
Mutta hankalaa on. Voimia sulle äitisi kanssa kestämiseen

No minäkin olen alkanut välttämään edes kertomasta mitään. Olis vaan kiva jos toinen ilahtuis jostain. Kun esikoista aloin odottamaan ja kerroin äidilleni niin hän sanoi "ei ei ei, en halua vielä mummoksi". Kuitenkin oli enemmän kuin tohkeissaan esikoisesta. Nyt kun kuopusta odotin ja raskaus oli todella rankka kaikkine kipuineen niin äitini mielestä mikään ei ollut syy jäädä sairaslomalle vaikka lääkärit sen määräsivät. Kun kaatusin kaks viikkoa ennen laskettua aikaa mukulakivitiellä vatsalleni ja vauva ei liikkunut oli äitini mielestä ihan turhaa ajaa sairaalaan näytille...
Nyt kuopuksen syntymän jälkeen äitini on suoraan sanonut että tämän syntymä "tuntui että olen kokenut tämän ennenkin, ei tuntunut niin erityiseltä kuin esikoisen syntymä"...
:headwall:

 

[Tallamuspurkuna]

Voi Millainen elämäntilanne äidilläsi on? Kuulostaa jotenkin kateelliselta tai jotain..

Aika stressaavaa hänellä kai on. Mutta voisi hän kuitenkin edes yrittää ymmärtää.

 

[heini]

Kuulostaa ihan omalta äidiltäni. Minä en viitsi/ uskalla vaan ikinä asiasta hänelle mainita, koska hän loukkaantuu syvästi ja rupeaa marttyyriksi. Aina on arvostelemassa muita, haukkuu minulle esi. veljeni vaimoa ja heidän tapojansa. JA tiedän että veljelleni ja hänen vaimolleen puhuu varmasti meistä pahaa.
Annan vaan asian olla. Muuten menee välit ehkä kokonaan poikki.
JA silti, kumma kyllä: kovin on rakas äiti mulle. Tämä kaikki on hänellä "iän myötä" pahentunut..koitan siis laittaa ikääntymisen piikkii.
Mutta hankalaa on. Voimia sulle äitisi kanssa kestämiseen

No minäkin olen alkanut välttämään edes kertomasta mitään. Olis vaan kiva jos toinen ilahtuis jostain. Kun esikoista aloin odottamaan ja kerroin äidilleni niin hän sanoi "ei ei ei, en halua vielä mummoksi". Kuitenkin oli enemmän kuin tohkeissaan esikoisesta. Nyt kun kuopusta odotin ja raskaus oli todella rankka kaikkine kipuineen niin äitini mielestä mikään ei ollut syy jäädä sairaslomalle vaikka lääkärit sen määräsivät. Kun kaatusin kaks viikkoa ennen laskettua aikaa mukulakivitiellä vatsalleni ja vauva ei liikkunut oli äitini mielestä ihan turhaa ajaa sairaalaan näytille...
Nyt kuopuksen syntymän jälkeen äitini on suoraan sanonut että tämän syntymä "tuntui että olen kokenut tämän ennenkin, ei tuntunut niin erityiseltä kuin esikoisen syntymä"...
:headwall:

Eikä... kuulostaa aika kamalalta. Meillä äiti tekee aina selväksi että mistään ei saa valittaa. Oli helpotus että mulla oli helppo raskaus, koska sain kuulla jatkuvasti kuinka sitä ennen vanhaa tehtiin sitä ja tätä vaikka oltiin raskaana. Ja kun lapsi oli pari kuukautta, rupesi hän jo kyselemään koska aion palata töihin ja "tottakai sä palaat heti sitten kun äitiysloma loppuu.". Ja leluja ei lapset tarvii, että ei niitä ennenkään oo ollu. Ja "taasko on lapsella uudet vaatteet?" on aika monesti kuultu lause
Että mä kyllä ymmärrän sua. Mutta jos äitisi ei ole sen tyyppinen että heittäytyy marttyyriksi ja loukkaantuu syvästi, niin ehkä kannattaisi ainakin yrittää puhua. Koittaisit tuoda esille jotenkin nätisti noita asioita ja tuoda omat tuntemuksesi esille.