Äiti tilittää hesarille, kun lapsi ei ole päässyt mihinkään opiskelemaan

[Mörköäiti]

Mutta kun ei ole päässyt. Mitäs sitten? Hakee toiset kolme vuotta. Ja taas toiset. Samassa ajassa toinen olisi opiskellut, otetaan nyt esimerkiksi liiketalouden perustutkinnon, mennyt amkiin, valmistunut tradenomiksi jonka jälkeen käynyt maisteriopinnot kauppiksessa, kun yksi vaan paahtaa edelleen niitten kauppisten pääsykokeiden kanssa eikä päässyt mitenkään eteenpäin elämässä.

Niin no, kun ei tiedä mille alalle on hakenut, on tietty vaikea antaa mitään tarkkoja ohjeita. Mutta onhan tässä ketjussa listattu erilaisia asioita, mitä voi sen kolmen vuoden aikana tehdä. Kaupallisella alalla tuo sinun ehdotuksesi varmaan toimii, mutta jos hakee sellaiselle alalle, johon ei ammattikorkealla oikein ole vastaavaa linjaa, niin ei silloin ole mitään järkeä lähteä etsimään onnea amiksista. Mutta onhan täällä ehdotettu vaikka avoimessa yliopistossa opiskeluakin.

 

[vieras*]

[QUOTE="Jenis";29967963]Aika uskomatonta, että 3 vuotta voi hakea "useisiin" oppilaitoksiin, eikä mihinkään pääse - joko lukutaidoissa on ongelmia, tai sitten niin paskat yo-paperit että ei niiden takia mahdu kiintiöön. Paitsi että ainakin yliopistoissa on mahdollista päästä sisälle pelkän pääsykokeen perusteella, eli edelleen, lukutaidossa on ongelmia.[/QUOTE]

On pääsykokeita, joihin ei lueta yhtään vaan lasketaan. Lisäksi sillä yhdellä kokeella haetaan samanaikaisesti useaan eri yliopistoon.
Kukaan tässä ketjussa ei tiedä mihin ko. Nuori on hakenut. Pelkkä ulkoa pänttääminen ei ole avain kaikkiin paikkoihon.

 

[BootyPeppi]

Tuota etsivää nuorisotyötä kun on päässyt tekemään niin voin sanoa, ettei se hyvä todistuskaan enää takaa opiskelupaikkaa. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma kun nuorien opinnoista tai töistä on kyse. Opiskelupaikkoja maan kun ei ole riittävästi ja vähennetään koko ajan.

 

[hieras]

Niin no, kun ei tiedä mille alalle on hakenut, on tietty vaikea antaa mitään tarkkoja ohjeita. Mutta onhan tässä ketjussa listattu erilaisia asioita, mitä voi sen kolmen vuoden aikana tehdä. Kaupallisella alalla tuo sinun ehdotuksesi varmaan toimii, mutta jos hakee sellaiselle alalle, johon ei ammattikorkealla oikein ole vastaavaa linjaa, niin ei silloin ole mitään järkeä lähteä etsimään onnea amiksista. Mutta onhan täällä ehdotettu vaikka avoimessa yliopistossa opiskeluakin.

mutta oletko sä nuija vai kuinka? Tässä nyt 5 sivuu jankattu, että amikseen kannattaa mennä silloin kun tähtää AMMATTIKORKEAAN ja sä vaan jaksat jauhaa tosta yliopistosta. pääse jo sen yli!

 

["Jenis"]

On pääsykokeita, joihin ei lueta yhtään vaan lasketaan. Lisäksi sillä yhdellä kokeella haetaan samanaikaisesti useaan eri yliopistoon.
Kukaan tässä ketjussa ei tiedä mihin ko. Nuori on hakenut. Pelkkä ulkoa pänttääminen ei ole avain kaikkiin paikkoihon.

En mä ole ulkoa pänttäämisestä mitään puhunut. Niiden pääsykokeiden on tarkoitus etsiä henkilöt, joilla on potentiaalia opiskella k.o. alaa. Jos vaikkapa 3 kertaa yrittää, tosissaan, sisälle eikä pääse, niin miten ihmeessä siitä koulutuksesta selviäisi? Pääsykoe kun on vasta ensimmäinen etappi.

Ja jutussa sanottiin nuoren yrittäneen useisiin yliopistoihin ja OPISTOIHIN ympäri Suomen. Mistä asti opistoihin (monikko, huom.) on ollut jotenkin supervaikea päästä sisälle? Osaan riittää pelkät hyvät yo-paperit, joita tällä henkilöllä ei selvästikään ole.

 

[Pin]

[QUOTE="Jenis";29968000]En mä ole ulkoa pänttäämisestä mitään puhunut. Niiden pääsykokeiden on tarkoitus etsiä henkilöt, joilla on potentiaalia opiskella k.o. alaa. Jos vaikkapa 3 kertaa yrittää, tosissaan, sisälle eikä pääse, niin miten ihmeessä siitä koulutuksesta selviäisi? Pääsykoe kun on vasta ensimmäinen etappi.

Ja jutussa sanottiin nuoren yrittäneen useisiin yliopistoihin ja OPISTOIHIN ympäri Suomen. Mistä asti opistoihin (monikko, huom.) on ollut jotenkin supervaikea päästä sisälle? Osaan riittää pelkät hyvät yo-paperit, joita tällä henkilöllä ei selvästikään ole.[/QUOTE]
Mun ystävä haki lääkikseen neljättä kertaa kun pääsi, ihan hemmetin hyvin on opinnot sujunu ja valmistumassa hyvillä papereilla alle tavoiteajassa. Toinen pääsi logopediaa opiskelemaan kolmannella ja on luokkansa parhaimpia, selkeästi parempi ja motivoituneempi kuin useimmat jotka pääsi ekalla tai tokalla kerralla. Miksi ei siis selviäisi? Mielestäni pääsykokeisiin pänttääminen on usealla alalla ihan toisenlaista mitä itse opiskelu puhumattakaan työstä.

 

[nohh]

mutta oletko sä nuija vai kuinka? Tässä nyt 5 sivuu jankattu, että amikseen kannattaa mennä silloin kun tähtää AMMATTIKORKEAAN ja sä vaan jaksat jauhaa tosta yliopistosta. pääse jo sen yli!

Aijaa. Minä sain sen käsityksen, että aloittajan mielestä kannattaa mennä amikseen myös silloin, kun on pyrkimässä yliopistoon, ja että siellä kannattaa opiskella mitä vain, vaikka ala ei kiinnostaisikaan.

 

["Jenis"]

Mun ystävä haki lääkikseen neljättä kertaa kun pääsi, ihan hemmetin hyvin on opinnot sujunu ja valmistumassa hyvillä papereilla alle tavoiteajassa. Toinen pääsi logopediaa opiskelemaan kolmannella ja on luokkansa parhaimpia, selkeästi parempi ja motivoituneempi kuin useimmat jotka pääsi ekalla tai tokalla kerralla. Miksi ei siis selviäisi? Mielestäni pääsykokeisiin pänttääminen on usealla alalla ihan toisenlaista mitä itse opiskelu puhumattakaan työstä.

No, mä olen eräällä alalla mukana noiden kokeiden järjestämisessä, ja täytyy sanoa että koe on väärin tehty, jos se ei vastaa alaa todellisuudessa. Meillä näkee aika suoraan pääsykokeen vastauksista, onko hakijassa potentiaalia vai ei. Toki aloja on monenlaisia, mutta en olekaan kaikkien maailman pääsykokeiden asiantuntija

 

[nohh]

[QUOTE="Jenis";29968000]En mä ole ulkoa pänttäämisestä mitään puhunut. Niiden pääsykokeiden on tarkoitus etsiä henkilöt, joilla on potentiaalia opiskella k.o. alaa. Jos vaikkapa 3 kertaa yrittää, tosissaan, sisälle eikä pääse, niin miten ihmeessä siitä koulutuksesta selviäisi? Pääsykoe kun on vasta ensimmäinen etappi.
[/QUOTE]

Aivan helposti voi selvitä siitä koulutuksesta. Pääsykoe ei mittaa sitä, pärjääkö ko. koulutuksessa vai ei. Tämä on nähty monesti, kun esim. pääsykokeella ei ovet aukene, mutta avoimessa ei mitään ongelmia saada hyviä arvosanoja.

 

[Mörköäiti]

mutta oletko sä nuija vai kuinka? Tässä nyt 5 sivuu jankattu, että amikseen kannattaa mennä silloin kun tähtää AMMATTIKORKEAAN ja sä vaan jaksat jauhaa tosta yliopistosta. pääse jo sen yli!

No, ilmeisesti se tyttö ei varsinaisesti tähdännyt ammattikorkeaan, vaan ensisijaisesti yliopistoon. Hesarin jutusta sai käsityksen, että ammattikorkeisiin on alkanut hakea vasta nyt myöhemmin kun ei ole päässyt yliopistoon. Ja tietysti nykyisin taitaa olla se nuorten "pakkohaku", eli on pakko hakea ammattikorkeisiin, jotta voi huonon tuurin sattuessa saada työttömyyskorvausta.

Mutta enpä sitten tiedä. Jos on jo käynyt lukion, niin kannattaako ihan todella hakea amikseen päästäkseen sitä kautta ammattikorkeaan? En tiedä, riippuu alasta varmaan. Mutta meneehän siinä amiksessa se kolme vuotta kuitenkin...

 

[Mörköäiti]

Aijaa. Minä sain sen käsityksen, että aloittajan mielestä kannattaa mennä amikseen myös silloin, kun on pyrkimässä yliopistoon, ja että siellä kannattaa opiskella mitä vain, vaikka ala ei kiinnostaisikaan.

Aika suoraan hän tosiaan noin kirjoitti.

 

["Jenis"]

Aivan helposti voi selvitä siitä koulutuksesta. Pääsykoe ei mittaa sitä, pärjääkö ko. koulutuksessa vai ei. Tämä on nähty monesti, kun esim. pääsykokeella ei ovet aukene, mutta avoimessa ei mitään ongelmia saada hyviä arvosanoja.

Sanoinkin jo tuolla, että pääsykokeessa on vikaa, jollei se vastaa alaa todellisuudessa. Ja meillä on kyllä aivan valtava tasoero (näkyy myös arvosanoissa) avoimen yliopiston ja yliopiston opiskelijoiden välillä.

 

[nohh]

[QUOTE="Jenis";29968053]Sanoinkin jo tuolla, että pääsykokeessa on vikaa, jollei se vastaa alaa todellisuudessa. Ja meillä on kyllä aivan valtava tasoero (näkyy myös arvosanoissa) avoimen yliopiston ja yliopiston opiskelijoiden välillä.[/QUOTE]

Näin on. Todella monissa pääsykokeissa olisi paljon parantamisen varaa.

 

[Björn]

Mutta meneehän siinä amiksessa se kolme vuotta kuitenkin...

Kaksi vuotta.

 

[vierasa]

[QUOTE="Jenis";29968000]En mä ole ulkoa pänttäämisestä mitään puhunut. Niiden pääsykokeiden on tarkoitus etsiä henkilöt, joilla on potentiaalia opiskella k.o. alaa. Jos vaikkapa 3 kertaa yrittää, tosissaan, sisälle eikä pääse, niin miten ihmeessä siitä koulutuksesta selviäisi? Pääsykoe kun on vasta ensimmäinen etappi.

Ja jutussa sanottiin nuoren yrittäneen useisiin yliopistoihin ja OPISTOIHIN ympäri Suomen. Mistä asti opistoihin (monikko, huom.) on ollut jotenkin supervaikea päästä sisälle? Osaan riittää pelkät hyvät yo-paperit, joita tällä henkilöllä ei selvästikään ole.[/QUOTE]

Ongelma on se, että aina ne pääsykokeet ei mittaa sitä onko potentiaalia opiskella kyseistä alaa. Sen takia itsekin olen sitä mieltä, että Suomen pääsykoejärjestelmää pitää uusia vaikka se onkin hyvä, että opiskelemaan voi päästä pelkällä pääsykokeella silloin, jos lukio on mennyt penkin alle.

Esimerkiksi psykologian pääsykokeissa Helsingissä ja Tampereella on erittäin paljon matematiikkaa, mutta itse opiskeluissa sitä matikkaa ei ole kuin pari hassua kurssia. Toki sitten muissa kaupungeissa painotetaan eri asioita pääsykokeessa. Sillä matematiikalla saa helposti karsittua suuresta hakijämäärästä hakijoita, mutta olisiko kuitenkin järkevämpää käyttää jotain alaan lähemmin liittyvää karsintatapaa? Esimerkiksi soveltuvuushaastattelu voisi olla paljon hyödyllisempää alalla, jossa kommunikaatio- ja ihmissuhdetaidot ovat tärkeitä.

 

["Moido"]

Täyttä puppua. Tottakai toiset linjat ja koulut ovat suositumpia kuin toiset, mutta on aivan hölynpölyä väittää, ettei keskiverto kasin oppilas muka pääsisi yhtään mihinkään opiskelemaan.

Ei ole puppua ainakaan minun kohdallani ja veikkaanpa, että muillakin voi käydä samoin. Muistelisin, että minulla oli joku puutarhalinja myös haussa, mutta eipä tärpännyt sekään. Pääsin tosin jo seuraavana vuonna opiskelemaan, koska sain työkokemuksesta lisäpisteitä. Mutta entä jos lukiotodistukseni olisi ollut huonompi, niin miten sitten olisi käynyt.

 

[ok]

Toivottavasti tuo tyttö ei ole kuin serkkuni, joka on jo 6 vuotta hakenut yliopistoon erääseen pääaineeseen, jonne on tosi vaikea päästä. Muualle ei ole hakenut, kun kuulemma vain tuo kiinnostaa. Myöskään töissä ei ole käynyt. En ole viitsinyt kysyä, hakeeko tänäkin keväänä vai mitä on ajatellut. Huvittavaa on, että tuon pääaineen opiskelijoilla on vaikea saada alansa töitä, eli siinäkin vaiheessa olisi odotettavissa vaikeuksia.

Itse en päässyt ekalla yrittämällä yliopistoon, mutta olin sitten vajaan vuoden kaupan kassalla töissä, ja luin kunnolla pääsykokeisiin. En koe että olisi itselleni ollut järkevämpää opiskella mitä sattuu sitä aikaa. Olithan Björkka itsekin Stockalla vuosia, etkä amiksessa pitämässä opiskelurutiineja yllä.

 

[mutta]

Et niin. Sinä tuhlaisit aikaasi kotona toimettomana odottaen, että päivä kuluisi loppuun ja voisit mennä nukkumaan herätäksesi uuteen toimettomaan päivään.

Mikä todennäköisyys on, että toimeton nuori saa itsensä yhtäkkiä ponnistamaan tyhjästä yliopistoon, kun ei se ole viimeisinä vuosinakaan onnistunut.

Pääasia on kuitenkin että ap on ajatella niin ihanan pavun ruskea!

 

[V1eras]

Ottamatta sen enempää kantaa keskustellun syntyneeseen sävyyn , siinä AP on oikeassa että odotellessa, jos työtä ei ole tai sitä ei ole pakko tehdä, ei varmaan haittaisi jos menisi vaikka ammattikouluun ja sieltä käsin hakisi unelmapaikkaa. Senhän voi vaikka jättää kesken, jos oma paikka vapautuu yliopistosta, tuskin sinne pääsyä ammattilinjan käymisen takia evätään

Ammattikouluilla taitaa edelleen olla huono maine tietyissä piireissä. Kannattaisi vähän tarkastaa mitä kaikkea aloja siellä on autojen ja hiusten ja sairaanhoidon lisäksi edustettuna

 

["bibi"]

Mä kirjoitin ylioppilaaksi hyvästä lukiosta muutama vuosi sitten. Suuri osa koulukavereista ei päässyt ensimmäisellä kerralla haluamallensa alalle, varmaan johtuu siitä, että suosituimmat alat olivat lääkis, oikkis, opettajankoulutus, psykologia ja logopedia. Kaikki pääsivät kuitenkin omalle alalle viimeistään toisella hakukerralla ja sen ensimmäisen vuoden he käyttivät joko opiskellen jotain muuta alaa tai tehden työharjoitteluja, joista sai lisäpisteitä haussa.

Jotenkin tuntuu, että joko kyseisellä tytöllä ei ole lukupäätä tai sitten hän ei ole oikeasti tehnyt kaikkea sen eteen, että pääsisi opiskelemaan.

Mun kaveripiirissä oli toisin päin Suosituimpia oli jotkut vähän kummallisemmat alat tyyliin slaavilaiset kielet ja muutkin kielet sekä maantieto ja kemia ja matikkaan pääsi yksi pelkillä papereilla. Noi muutamat jotka pääsi (kuten minäkin) viimeistään kolmannella yrittämällä oli suurimmaksi osaksi näitä oikikseen ja lääkikseen hakevia. Ja mulla meni avoimessa ja töissä nuo välivuodet. Ihan hyvä juttu sinänsä, koska sain sitten samasta firmasta töitä opiskelupaikkakunnaltanikin kesäksi ja opintojen oheen.

 

["bibi"]

Aika suoraan hän tosiaan noin kirjoitti.

Et siis lukenut tuota korjausta? Björn tarkensi juttuaan myöhemmin.

 

["pöh"]

[QUOTE="bibi";29968157]Et siis lukenut tuota korjausta? Björn tarkensi juttuaan myöhemmin.[/QUOTE]

Lue tarkemmin.

 

[LaMamanMorbid harmaana]

Kyllä mä väitän näin ketjua lukematta, että yhteiskuntaa ei ole syyttäminen jos lapsella on taipumus masentua jos ei kestä pettymyksiä. En tiedä onko äiti hakenut nuorelleen aiemmin apua, mutta ehkä olisi ollut syytä.

 

[kahvikirahvi]

Nih. Että valmistui yhdestä Suomen menestyneimmästä lukiosta, mutta ei ole saanut mitään opiskelupaikkaa sen jälkeen. Se vaan ei auta, että valmistuu hyvästä lukiosta, tarvitsisi vielä valmistua hyvin paperein, ja se ei tälle mammalle ilmeisesti mene kaaliin. Se on valtion vika, kun hänen kullannuppunsa on masentunut, kuulemma.

Jos lukio- ja yo-paperit on paskat, niin normaali ihminen hakeutuisi amikseen, kävisi sen kunnolla kahdessa vuodessa ja tadaa voi melkeinpä valita, mihin ammattikorkeaan suuntaa. Masennuskin varmaan kaikkoaisi, kun tulisi jotain sisältöä elämään.

Yliopistoonhan voi pääsääntöisesti joitain poikkeuksia lukuunottamatta hakea pelkässä koepistekiintiössä, silloin riittää, että tavaa pääsykoematskut tarpeeksi hyvin. Sitäkään ei ole tämän mamman silmäterä saanut tehtyä, mitä tosin en ihmettele; jo yksi välivuosi voi kadottaa opiskelirutiinin ihan tyystiin. Siksi olisi tärkeää päästä opiskelemaan johonkin, siis ihan mihin vaan, vaikka automaalariksi, jotta pääsisi takaisin kiinni elämään.

Moni ylioppilas on vaan liian ylpeä käymään toista toisen asteen tutkintoa. Sitten ihmetellään, kun ollaan niin yleissivistyneitä, mutta ei ole mitään. Ei ammattia, ei koulupaikkaa.


Iltalehti uutisoi aiheesta:
Äidin koskettava kirjoitus HS:ssa: Ilman opiskelupaikkaa jäänyt tyttäreni masentui | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

Anteeks, mutta mitä vikaa on automaalarin ammatissa?

T. Vastavalmistunut maalari

 

[LaMamanMorbid]

Ja jatkan vielä vielä rekisteröityneenä, edelleen ketjua lukematta...luultavasti lapsen äiti on tosiaan pahoillaan lapsensa puolesta, kukapa ei olisi. Oma esikoiseni haki 7. taideluokalle eikä päässyt ja tottakai pettymys oli suuri, sitä itkettiin monta kuukautta. Ja vaikka ei tapoihini kuulukaan siloitella, niin kyllä mä siinä vaiheessa jo soittelin koululle ja kyselin mikä pääsykokeissa meni pieleen ja kun selvisi, ettei kysymys ollut kuin yhdestä pisteestä niin tottakai curling-mamma itsessäni heräsi ja siinä jo kyselin että olisko kuitenkin mahdollista ottaa lapsi luokalle.... Eli kyllä mä tiedän, että lapsi saattaa masentua tai ainakin pahoittaa mielensä tosi pitkäksi aikaa. Siksi on kai oleellista, että meidän vanhempien tulisi tukea lasta kestämään pettymyksiä ja vaikkapa raottaa lasta näkemään uusia mahdollisuuksia.
Itse hain aikanaan useita kertoja TAIKkiin ja Avoimeen taidekouluun, Taidekoulu Maahan...mutta en päässyt ekaa kierrosta pidemmälle koskaan. Mutta niin mäkin vaan käänsin nokan eteenpäin ja yritin muita vaihtiksia. Aikanaan hain myös Helsingin yliopistoon kasvatustiedettä lukemaan, mutta lopulta pääsin lukemaan sitä Tampereelle, pääsykokeen kautta. Vaikka en mä sitä sitten halunnutkaan opiskella ja palasin takas stadiin. Kolmekybäsenä yhden lapsen äitinä hain taas Helsingin yliopistoon hum. tiedekuntaan, pääsykokeen kautta, ja pääsin sisään. =)
Ei se elämä todellakaan lopu jos et pääse useammankin hakukerran jälkeen haluamaasi opiskelupaikkaan. Ja jos ihmisellä on mielessä vain yksi paikka jossa voi opiskella jotain tiettyä ainetta niin...ehkä mä sanoisin, että se on pikkasen patologista jos ei siitä ideasta voi penniäkään joustaa. Noille nuorille elämä on täysin avoin.

Kuten moni on jo sanonut, kannattaa laajentaa näkökulmaa ja miettiä uusia kiinnostuksen kohteita ja olla aktiivinen...harrastuksestakin voi tulla ammatti.
Aika moni meistä kuitenkin on aloittanut melko nollasta, kämästen hanttihommien kautta nuorena...kaikkea kannattaa yrittää.
Mä toivoisin, että tän nuoren äiti ymmärtäis kannustaa lastaan eteenpäin eikä mennä mukaan masennukseen syyttelemään huonoja yhteiskunnallisia mahiksia. Ja hakea lapselleen APUA!!!!