Äiti kohtelee sisaruksia eriarvoisesti

[bammiina]

Omat vanhempani ovat vielä työikäisiä. Molemmat ovat terveitä ja elämä kaikin puolin mallillaan. Itselläni on 2 pientä lasta joita hoidan jo neljättä vuotta kotona. Minua on alkanut harmittamaan kun äitini kohtelee minua ja lapsetonta pikkusiskoani aivan eri tavalla.

Käy siskon kanssa kauneushoidoissa ja yhdessä jumpassa (itse käyn samassa paikassa jumpassa mutta minua eivät pyydä mukaan), ostoksilla käyvät ja nyt ovat lähdössä viikon Lomamatkalle yhdessä. Itse olen jo toista vuotta pyytänyt että isovanhemmat lähtisivät kanssamme jonnekin ja että voisimme jopa osallistua matkan kustannuksiin, mutta heillä on aina ollut kiire "Projektiensa" kanssa ettei aikaa matkustamiseen löytynyt.

Nyt sain tietää että lähtevät siskon ja hänen miehen kanssa kaupunkilomalle... Olen monta kertaa ollut aivan loppu kun lapset ovat olleet kipeitä ja mieheni on tehnyt aivan järkyttävän pitkiä päiviä... Olen nätisti joskus ehdottanut että ottaisivat lapset yhdeksi yöksi (silloin kun terveitä) kotiinsa (menevät nukkumaan tosi helposti ja ovat tosi kilttejä) että saisimme joskus tehdä kaksin jotain. Niin vastaus on että hän ei jaksa ravata lasten perässä. Isompaa lastamme joskus ottaa yöksi 3-4 kertaa vuodessa, kun itsellään on yksinäistä, mutta ei silloin kun apua tarvitsee ja pyytää. Vastaus on että on hänkin ollut samassa tilanteessa ollessaan äiti.. = niin makaa kuin petaa?

Olen myös oma-aloitteisesti sanonut että minäkin tykkäisin lähteä mukaan jumppaan tai ostoksille tai kauneushoitolaan mutta ikinä ei pyydetä...

Mitä tää tällainen on?

 

[Reilua ei ainakaan]

... mutta näillä asiaoilla ei taida olla taipumusta muuttua.
Ainakaan siis Sinun suuntaasi positiiviesti - ehkä sitten kun sisaresikin saa lapsia -
voi käydä niin että mummo väistelee heitäkin.
Tai sitten ei - suosii yhäkin sisaresi lapsia ja auttaa häntä ?

Asiana esille ottaminen ja sen keskustelu ei auta.
Tästä on mulla omakohtaista ja vankkaa kokemusta.
Erona se että olen ja elän lapseni kanssa kaksin - muutoin olen ns 'kaidan polun' kulkija - eli töissä ja ihan mukavasti toimeentuleva. Toki juurikin apu ja yökyläily yms symaptia ja empatia olisi hienoa.
Tuo 'hähhähhää' ja 'kärsi nyt' asenne on ikävä - ja ainakin meillä/mulla kuvastaa luultavasti myös mummon eli äitini asenneta omiinkin lapsiinsa eli minuun- lapsuudessa jo siis.
Aika ikävää jos on ollut noin kurjaa kasvattaa omia lapsiaan, että omien lastenlapsien kohdalla tulee edes pienee mieleen ajatella tai sanoa että 'kärsi nyt vuorollasi' .
Huh.
Ja huh.

Kaikki mummot eivät ole pullantuoksuisia tai rakastavia...

 

["vieras"]

Se on just sitä mitä omien vanhempienikin kanssa. Tekevät asioita omista lähtökohdistaan. Olen oppinut ymmärtämään että minun perheeni ja lapseni eivät ole äidilleni yhtä tärkeitä kuin sisareni perhe. Ei asia enää juuri edes harmita. Muuta kuin välillä lasteni puolesta.