Mies kohtelee minua kuin lasta, ilman syytä?!

[tajuamattaan kakara?]

Tilanne on mennyt aivan ihmeelliseksi lapsen synnyttyä. Olin aivan taivaissa löydettyäni "aikuisen" miehen viimein, eli saman ikäisen mutta aikuisesti käyttäytyvän miehen. Hän jakaa vastuun kanssani kaikesta.

Nyt yhteinen lapsemme on kuukauden ikäinen. Mies omii vauvan, ja kun yritän autella, teen aina jotain väärin. Hän jopa kävelee perässäni siirrellen tavaroita, joita tarkoituksella jätän johonkin. Jos rauhoittelen vauvaa, hän ensin ohjaa vieressä ja lopulta vie vauvan sylistä tuskastunut ilme kasvoillaan. Taas mokasin, noloa.

Tosiasiassa olen aikuinen nainen, asunut paljon omillani. Käyttäydyn ja pukeudun kuin aikuinen ja hoidan oman osani vastuista. Alan pikkuhiljaa ärsyyntyä hänen alentavaan käyttäytymiseensä että alan pian käyttäytyä sellaisena teininä kuin hän minua kohtelee.

Mitäs nyt...?

 

["muuli"]

Hormoonit? Mulla oli vähän sama fiilis kun esikoinen syntyi. Nyt myöhemmin olen vasta nähnyt "oikean kuvan" tilanteesta. Mies halusi auttaa, ei suinkaan aliarvostaa minua. Halusi ottaa itkevän lapsen sylistäni kun näki että olen selvästi väsynyt/hätääntynyt/ahdistunut (nukuin tosi huonosti...) Eihän se lapsi olisi sylissäni rauhoittunutkaan...Silloin koin tuo miehen käytöksen kurjana. Nyt tajuan...

 

["päkä"]

keskustelkaa asiasta?