Aion pitää lapselle perinteisen "huutounikoulun" (kivittäkää vaan...)

[hmmm]

*Meidän länsimaisessa lastenhoidossamme on vain menty oudosti metsään ja harhauduttu tästä: lapsi, joka odottaa saavansa ensimmäiset elinkuukautensa olla iho ihoa vasten, sylissä, kannettuna, lähellä ihmisen sydämensykettä, luonnollisessa liikkeessä, pannaankin yksin makaamaan ja pahimmassa tapauksessa jätetään huutamaan peitolla vuorattuun koppaan tai liikkumattomaan sänkyyn. Lapsen lajinmukaiset odotukset ja todellisuus eivät kohtaa toisiaan: kohdun ulkopuolella todellisuus onkin aivan muuta kuin mitä lapsi geeneihinsä ohjelmoidun kehityslinjan mukaan odottaisi. *

Hyvä kohta jälleen.

Mutta nää on sellasen kirjottamia jonka lapsi on ollut joko 100% enkeli eikä ole KOSKAAn huutanut minkään vuoksi ja heti oppinut nukkumaan tai lapsettoman ihmisen. Ei ihme että äidit on väsyneitä ja masentuneita kun joutuu lapsen aikuisikään asti lasta heijaamaan sylissä ettei vaan tulisi pahaa mieltä ja traumaa mistään. Höpöhöpöä noi tekstit. Eipä ole meillä laspet valitelleet traumaansa sen vuoksi että ovat oppineet muutaman päivän huutamisella nukkumaan yönsä mutta me vanhemmat olemme kyllä nyt paremman tuulisia ja virkeitä. Ja myös lapset koska nukkuvat yönsä. Piste.

Höpö höpöä? HUS:in sivuilta otetut tekstit on sun mielestä höpö höpöä?

 

[hmmm]

edelleen peräänkuulutan sitä äidin oikeutta uneen ja lapsen oikeutta levänneisiin vanhempiin???

Mitä jos nukkuisitte yhdessä hyvin? Vaikkapa samassa huoneessa?

Olen tosi pahoillani, mutta sulla ei ole vauvaan nähden oikeuksia. Vauva ei voi niitä sulle antaa.

*Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin.*

Vauva ei ole syyllinen siihen että heräilee eikä nuku kunnolla.

Lue pliis noi tekstit, siellä on niin paljon hyviä juttuja. Nämä tekstit on useasta täysin eri lähteestä, esim. HUSin sivuilta.

 

[v]

En jaksa lukea mitä muut kirjoittaa, mutta huudatus oli AINOA keino, joka takasi meille rauhan yöksi. Tassuteltiin varmaan 3 viikkoa ja huutokonsertti vaan yltyi, huudatettiin 2 iltaa ja sirtten homma oli selvä, nukkuu yöt.

 

[vieras]

edelleen peräänkuulutan sitä äidin oikeutta uneen ja lapsen oikeutta levänneisiin vanhempiin???

MItä ihmeen äidin oikeutta uneen?

*Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.*

 

[v]

Täkin teksti alleviivaa hyvin miten kaukana me jo olemme siitä mikä on vauvalle luonnollista:

*Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.

Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä.

Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.

Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.*

 

[black-velvet]

Tätä on voinut joku ehdottaakin, mutta vaihdapa se maito veteen. Saattaa aiheuttaa huutoa....mun mielestä th sano, että puolen vuoden jälkeen ei pitäisi tarvita yösyöttöjä.... :hug:

 

[ap vielä kerran]

Nukutaan samassa huoneessa, vauvan sänky ns. sivuvaununa (no koululaiset toki nukkuvat omissa huoneissaan, kohtuutonta kai niitä ois hereillä pitää pikkuisten yöheräilyjen vuoksi!).
3v ei ole siis koko elämänsä aikana osannut nukkua koko yötä, ei vieressä, ei omassa sängyssä, ei missään!
7kk nukkui ekat 5kk "normaalisti", mutta nyt siis haluaisi nukkua vain sylissä heijaamalla ja minä en jaksa istua yötä ja heiluttaa vauvaa...ei rauhoitu viereen, ei rauhoitu tassulla. Ja varmasti olen tuon itse aiheuttanut, kun pienempänä tietenkin syötin yöllä ja sylissä heijasin..

Mutta kukaan joka ei ole tämänkaltaista väsymystä kokenut, ei ole mielestäni oikeutettu tuomitsemaan...unikin on ihmisen perustarve, niin lapsen kuin aikuisen. Äidinkään ei mielestäni tartte ihan loputtomiin venyä.

Ja yleensä meillä isä hoitaa toisen heräilijän, minä toisen, näin kumpikin saa ees jonkun pätkän nukkua yleensä.

Nyt en taida enää jaksaa kommentoida, lukewmassa varmaan käyn..

 

[vieras]

Jos ap olet niin epätoivoinen kuin kirjoitat, silloin varmastikin aloitat ottamalla selvää kaikesta mahdollisesta, mikä vain voisi tuoda avun? Haluat varmasti saada myös paljon tietoa lapsen kehityksestä, sillä kaikkihan lähtee ensisijaisesti lapsen parhaasta, eikö niin?

 

[Scarlett O Harava]

Likan ollessa 9kk hänen nukuttamisensa alkoi mennä vaikeaksi ja se venyi. No sitten annettiin likan huutaa kaksi iltaa sängyssä ja se riitti. Sen jälkeen likka nukahti ittekseen sänkyyn.

 

[black-velvet]

Mun on ihan pakko kertoo tähän kommentiksi tositapaus: Meidän nuorin oli noin 2-3 kk vanha ja jouduin yöllä takkuamaan, kun neiti ei halunnut nukkua. Miestä ei voinut herättää, kun menossa töihin seitsemäksi aamulla. Kello oli noin yksi, likka ei nukahtanut, vaikka mitä tein. Lopulta päätin istua tietokoneelle pelaamaan pasianssia tyyliin: sama se mitä teen, jos yksi ei nuku. Alle puolessa tunnissa tyttö oli unessa. Ei ehkä th:n suosittelema konsti, mutta perustu siihen, että kun itse rentoutuu, ni lapsikin tekee saman. Yritän sanoa sitä, että noin pieni huomaa helposti aikuisen hermostuneisuuden. Näitä esimerkkejä löytyy mun kolmesta lapsesta vaikka kuinka monta. Monesti sen jälkeen, kun olin kantanut lasta hermo kireällä jonkun aikaa, isän rauhallisempi olemus sai rauhoittumaan. Lapsi aistii.

 

[Viblsp-]

Esikoinen kun oli pieni (8-10kk), kokeiltiin myös tuota huudatusta jonkun aikaa. Ei paria yötä pitempään taidettu jatkaa. Sitten muutettiin sitä niin, että olin makkarissa parisängyllä ja poika pinnasängyssä. Eli poika näki mut hyvin, olin lähellä. Vähän kapinoi, muttei mitään paniikkihuutoa tms. Nukahti suht helposti, kapinoinnin jälkeen pari kertaa nosti päänsä tarkistaakseen että olen lähellä.

Kun muutettiin uuteen asuntoon, poika siirtyi n. 1,5-vuotiaana omaan huoneeseen ja tavalliseen sänkyyn. Sinne ei meinannu rauhottua millään. Viskeli tuttipullot, pehmolelut sun muut ja raivosi kunnolla. Ratkaistiin ongelma niin, että oltiin miehen kanssa vuorotellen makkarin lattialla pienen patjan päällä siihen asti, että poika nukahti. Tuota kesti pari viikkoa ja aika oli usein pari tuntia, mitä siellä patjalla oltiin. Siitä sitten hiljalleen alkoi nukahtaa itsekseen.

Toinen siirrettiin lastenhuoneeseen n. 1-vuotiaana. Oli pinnasängyssä ja isoveli tavallisessa sängyssä lähellä. Tuttipulloa vietiin tytölle välillä ja rauhoiteltiin. Oppi melko nopeasti nukahtamaan rauhallisesti, ellen väärin muista.

Nyt meillä kaksoset 1v 7kk. Syövät rintaa öisin yhä. Joskus saattaa olla katkoton yö, yleensä ei. Kun ovat isompia, siirtyvät omaan (tai siis yhteiseen) huoneeseen. Sitten tehdään varmaan niin, että toinen hoitaa isommat yöunille ja passittaa niitä takaisin sänkyyn, jos sieltä pois tulevat (etenkin 3v pelleilee nukahtamisen kanssa, mutta puhumalla hoituu) ja toinen menee kaksosten huoneeseen istumaan ja vaikkapa lukemaan kirjaa, kunnes nukahtavat.

Huudatus on jotenkin raakaa. Sen ymmärsin itse valitettavasti silloin, kun esikoisella sitä kokeiltiin. Kyseessä on kuitenkin pieni lapsi, joka ei tilannetta ymmärrä, siitä ei pääse yli, eikä ympäri. Lapsen täytyy pettymyksiäkin toki kokea, mutta mielestäni turhaa siihen vedota silloin, kun kyseessä on vauva ja unikoulu.

 

[vieras]

Mun on ihan pakko kertoo tähän kommentiksi tositapaus: Meidän nuorin oli noin 2-3 kk vanha ja jouduin yöllä takkuamaan, kun neiti ei halunnut nukkua. Miestä ei voinut herättää, kun menossa töihin seitsemäksi aamulla. Kello oli noin yksi, likka ei nukahtanut, vaikka mitä tein. Lopulta päätin istua tietokoneelle pelaamaan pasianssia tyyliin: sama se mitä teen, jos yksi ei nuku. Alle puolessa tunnissa tyttö oli unessa. Ei ehkä th:n suosittelema konsti, mutta perustu siihen, että kun itse rentoutuu, ni lapsikin tekee saman. Yritän sanoa sitä, että noin pieni huomaa helposti aikuisen hermostuneisuuden. Näitä esimerkkejä löytyy mun kolmesta lapsesta vaikka kuinka monta. Monesti sen jälkeen, kun olin kantanut lasta hermo kireällä jonkun aikaa, isän rauhallisempi olemus sai rauhoittumaan. Lapsi aistii.

Tämän olen kuullut myös kanssa ja samoin yhdessä noista monista teksteistä tässä ketjussa myöskin sanotaan juuri tästä.

 

[O]

lähettäjänä siis toinen O kuin tuo o, jolta järjetön määrä tekstiä... Voisitko mieluummin laittaa linkin niille, joita kiinnostaa. Järjetön määrä kopioitua tekstiä, eihän tommosia täällä jaksa kukaan lukea. Kopioidahan voi mistä vain juuri itselle ja omiin ajatuksiinsa sopivia 'asiantuntija'tekstejä. Vaikka itsekin ollaan otettu vauva takaisin perhepetiin, niin en silti voisi ikinä väittää kellekään jyrkästi, että vain meidän tavalla on oikein! Mieluummin nukuttaisin pinnikseen viereen, mutta en jaksa. Vauva nukkuu perhepedissä meinaan paremmin, mutta itse en. Toistaiseksi mennään tällä prioriteetillä, mutta en yhtään tiedä kuinka kauan jaksan. Sitten kun tulee stoppi, niin pitää jotain keksiä muuta.

 

[Madicken04]

Tyhmä kysymys, mutta jos siis yöt on reilu 1v:llä tosi katkonaisia ja tuloksena molemmat, sekä vanhempi että lapsi (sekä mahd. sisarukset) ovat päivisin tosiväsyneitä niin sen voi sitten ratkaista niin kauan kuin on kotona. Nukkumalla pätkiä päivällä, jättämällä kerhoilut ym pois ja tinkimällä kotitöistä.

Mutta entä kun vanhempi palaa töihin, mitäs sitten tehdään? Lapselle nyt tarjoutuu päiväkodissa mahdollisuus päiväuniin, mutta riittääkö ne täyttämään tuollaista "työpäivää" tekevän lapsen unentarpeen? Ja miten vanhempi jaksaa töissä?

Tuota haluan vielä kysyä.

Entä jos perheessä on vielä kouluikäisiä sisaruksia jotka eivät myöskään saa nukuttua kun vauvan yöt on niin katkonaiset? Ei heilläkään ole mahdollisuutta nukkua päikkäreitä kesken koulupäivän, kai...?

 

[tihuli]

Haluaisin tässä heittää ilmaan ajatuksen, että huonosti nukkuvalla vauvalla saattaa olla myös ihan fyysinen vaiva, joka estää kunnon yöunet. Meillä 1v lapsi alkoi nukkumaan kokonaiset yöt sen jälkeen, kun oli syönyt lääkkeitä refluksitautiin 2 viikkoa. Tassuttelulla päästiin jo yhteen heräämiseen, mutta sitten alkoi taas hulinat ja huonommat ajat. En tiedä että mihin lopputulokseen oltais päädytty huudattamalla tai muuten koulimalla. Hirvittää vaan ajatella että sairasta (ulospäin "tervettä") lasta huudatetaan vaikka vika on lääketieteellinen.

 

[tihuli]

Mistä ihmeestä toi hymiö tuli???!!! Ei ollut tarkotus!

 

[mut hei]

Haluaisin tässä heittää ilmaan ajatuksen, että huonosti nukkuvalla vauvalla saattaa olla myös ihan fyysinen vaiva, joka estää kunnon yöunet. Meillä 1v lapsi alkoi nukkumaan kokonaiset yöt sen jälkeen, kun oli syönyt lääkkeitä refluksitautiin 2 viikkoa. Tassuttelulla päästiin jo yhteen heräämiseen, mutta sitten alkoi taas hulinat ja huonommat ajat. En tiedä että mihin lopputulokseen oltais päädytty huudattamalla tai muuten koulimalla. Hirvittää vaan ajatella että sairasta (ulospäin "tervettä") lasta huudatetaan vaikka vika on lääketieteellinen.

Paraneeko se fyysinen vaiva muutamassa päivässä unikoululla? Vaikea uskoa......

 

[vieras]

lähettäjänä siis toinen O kuin tuo o, jolta järjetön määrä tekstiä... Voisitko mieluummin laittaa linkin niille, joita kiinnostaa. Järjetön määrä kopioitua tekstiä, eihän tommosia täällä jaksa kukaan lukea. Kopioidahan voi mistä vain juuri itselle ja omiin ajatuksiinsa sopivia 'asiantuntija'tekstejä. Vaikka itsekin ollaan otettu vauva takaisin perhepetiin, niin en silti voisi ikinä väittää kellekään jyrkästi, että vain meidän tavalla on oikein! Mieluummin nukuttaisin pinnikseen viereen, mutta en jaksa. Vauva nukkuu perhepedissä meinaan paremmin, mutta itse en. Toistaiseksi mennään tällä prioriteetillä, mutta en yhtään tiedä kuinka kauan jaksan. Sitten kun tulee stoppi, niin pitää jotain keksiä muuta.

Eihän kukaan ole jyrkästi niin sanonutkaan. Perhepediksi lasketaan myös se jos lapsi nukkuu omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa. Noiden asiantuntijatekstien joukossa oli myös HUSin teksti isona osana. Siihen edes voit varmaan pikkasen luottaa? Mä luulen että monikaan äiti ei nuku perhepedissä paremmin kuin yksin, mutta lähes kaikki lapset taas nukkuu. Tää on musta ihan klassinen kumman etu on tärkeämpi -kysymys.

 

[vieras]

Haluaisin tässä heittää ilmaan ajatuksen, että huonosti nukkuvalla vauvalla saattaa olla myös ihan fyysinen vaiva, joka estää kunnon yöunet. Meillä 1v lapsi alkoi nukkumaan kokonaiset yöt sen jälkeen, kun oli syönyt lääkkeitä refluksitautiin 2 viikkoa. Tassuttelulla päästiin jo yhteen heräämiseen, mutta sitten alkoi taas hulinat ja huonommat ajat. En tiedä että mihin lopputulokseen oltais päädytty huudattamalla tai muuten koulimalla. Hirvittää vaan ajatella että sairasta (ulospäin "tervettä") lasta huudatetaan vaikka vika on lääketieteellinen.

Paraneeko se fyysinen vaiva muutamassa päivässä unikoululla? Vaikea uskoa......

Hänhän sanoi, ettei parantunut. Ja oppiihan lapsi elämään vaivansa kanssa kun jätetään huomiotta. Miksi turhaan itkeä kun ei kukaan kuitenkaan ota vakavasti?

 

[vieras]

nosto

 

[Eikös]

Hassua miten täällä keuhkotaan kuinka "vauva ei osaa odottaa" ja "vauvan maailmassa ei sitä ja tätä", "pennun paikka on emon luona" ja perään kerrotaan kuinka meitin nelivuotias vielä nukkuu meiän kanssa.

Eikös kaikki vauvat lakkaakaan jossain vaiheessa olemasta vauvoja?

 

[Siis]

lähettäjänä siis toinen O kuin tuo o, jolta järjetön määrä tekstiä... Voisitko mieluummin laittaa linkin niille, joita kiinnostaa. Järjetön määrä kopioitua tekstiä, eihän tommosia täällä jaksa kukaan lukea. Kopioidahan voi mistä vain juuri itselle ja omiin ajatuksiinsa sopivia 'asiantuntija'tekstejä. Vaikka itsekin ollaan otettu vauva takaisin perhepetiin, niin en silti voisi ikinä väittää kellekään jyrkästi, että vain meidän tavalla on oikein! Mieluummin nukuttaisin pinnikseen viereen, mutta en jaksa. Vauva nukkuu perhepedissä meinaan paremmin, mutta itse en. Toistaiseksi mennään tällä prioriteetillä, mutta en yhtään tiedä kuinka kauan jaksan. Sitten kun tulee stoppi, niin pitää jotain keksiä muuta.

Eihän kukaan ole jyrkästi niin sanonutkaan. Perhepediksi lasketaan myös se jos lapsi nukkuu omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa. Noiden asiantuntijatekstien joukossa oli myös HUSin teksti isona osana. Siihen edes voit varmaan pikkasen luottaa? Mä luulen että monikaan äiti ei nuku perhepedissä paremmin kuin yksin, mutta lähes kaikki lapset taas nukkuu. Tää on musta ihan klassinen kumman etu on tärkeämpi -kysymys.

"Perhepeti" käsittää siis sun mielestä kaikki sängyt jotka vaan on samassa huoneessa? Eksoottista.

No mitäs varten täällä sitten itketään, jos lasta koitetaan saada nukkumaan omassa sängyssään?

 

[vieras]

Kirjaa lukiessa alkaa tosiaan vaikuttaa päättömältä se, millaisia ponnistuksia länsimaiset vanhemmat suorittavat yrittäessään saada vastasyntyneen tai pienen vauvan nukkumaan omassa sängyssään.

Käy muun muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista.

"Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä."

Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apjackson.html

Peesi!

 

[..]

Minä halusin kommentoida tuota "itkevä vauva ja kouluikäiset lapset" -asiaa. Meillä nimittäin tosi levoton ja paljon itkeskelevä 1v5kk. Ollut samanlainen oikeastaan syntymästään asti. Ei siis yhtään kokonaista yötä ole nukkunut.

Perheessä on myös 2 kouluikäistä lasta (10v ja 13v). Eikä ne ole kyllä valittaneet pienimmän itkemisestä. Ainoastaan silloin, jos kuopus on ollut sairas, niin silloin ovat voineet aamulla kommentoida melua. Näyttävät lapset olevan tuossa iässä niin sikeäunisia, ettei pienet huutelut häiritse.

Eikä meilläkään tämä talo mikään lukaali ole eli ei johdu välimatkasta tms.

Kieltämättä tuo huonounisuus rasittaa itseäni välillä aika paljon. Mutta mulla ei taas kestä hermo sitä huudattamista. Ja kokemus on opettanut, että kyllä ne lapset joskus oppii jopa nukkumaan. Toinen aiemmin ja toinen myöhemmin.

 

[viude]

lähettäjänä siis toinen O kuin tuo o, jolta järjetön määrä tekstiä... Voisitko mieluummin laittaa linkin niille, joita kiinnostaa. Järjetön määrä kopioitua tekstiä, eihän tommosia täällä jaksa kukaan lukea. Kopioidahan voi mistä vain juuri itselle ja omiin ajatuksiinsa sopivia 'asiantuntija'tekstejä. Vaikka itsekin ollaan otettu vauva takaisin perhepetiin, niin en silti voisi ikinä väittää kellekään jyrkästi, että vain meidän tavalla on oikein! Mieluummin nukuttaisin pinnikseen viereen, mutta en jaksa. Vauva nukkuu perhepedissä meinaan paremmin, mutta itse en. Toistaiseksi mennään tällä prioriteetillä, mutta en yhtään tiedä kuinka kauan jaksan. Sitten kun tulee stoppi, niin pitää jotain keksiä muuta.

Eihän kukaan ole jyrkästi niin sanonutkaan. Perhepediksi lasketaan myös se jos lapsi nukkuu omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa. Noiden asiantuntijatekstien joukossa oli myös HUSin teksti isona osana. Siihen edes voit varmaan pikkasen luottaa? Mä luulen että monikaan äiti ei nuku perhepedissä paremmin kuin yksin, mutta lähes kaikki lapset taas nukkuu. Tää on musta ihan klassinen kumman etu on tärkeämpi -kysymys.

"Perhepeti" käsittää siis sun mielestä kaikki sängyt jotka vaan on samassa huoneessa? Eksoottista.

No mitäs varten täällä sitten itketään, jos lasta koitetaan saada nukkumaan omassa sängyssään?

Koska perhepeti on tietysti riippuvainen lapsen iästä. Pieni vauva ei vaan ymmärrä vaikka kuinka sille yrität opettaa, että *yöllä nukutaan ja äidin syliin pääset aamulla -tai sitten kun syötän*. On päätöntä ajatella, että vauva osaisi ajatella noin. Mitä pienempi vauva sitä lähempänä tulisi nukkua (tää on tosi pelkistuys, mutta ajaa asiaa). Vähän vanhempana lapsi osaa kuulla hengityksen ja näkemällä huomata että äiti on lähellä. Tai jos äiti yltää koskemaan lasta sivuvaunussa, sekin usein jo riittää rauhoittamaan.