olen joskus ollut se ns. toinen nainen ja täytyy sanoa, että mitään en elämässäni niin paljon häpeä tai kadu. SIlloin tuntui, että vaan itellä ja sillä miehellä oli väliä. Nyt tajuan, että mua tavallaan käytettiin vaan hyväksi. Jos pystyt suhtautumaan siihen noin niin ok, mutta kyllä ne tunteet jossain vaiheessa tulee mukaan ja silloin sulle käy huonosti. Sitä paitsi nuo suhteet toimii aina sen varatun ehdoilla. Te tapaatte silloin kun HÄN haluaa ja HÄNELLE sopii. Itteensä siinä vaan alentaa. Sitä paitsi nyt kun itellä on perhe, niin hävettää kaikki se, mutta kai ne oppirahat oli nuorena maksettava. Ja tuosta panopuuna olemisesta, niin ne salasuhteet on valitettavasti just sitä, kun tavataan aina toisen ehdoilla ja aikataululla. Avioliitossa nämä asiat ainakin yleensä toimii molemmin puolin.
