Aikuisena on yksinkertaisesti mahdotonta saada parisuhde. Taaskohan mua vedätetään?

Tuntuu, että parisuhteen muodostminen nyt aikuisena (olen 26v) on lähes mahdotonta. Ikäiseni miehet ovat suurin osa vielä ihan eri elämäntilanteissa. Opiskelevat, jos eivät ole parisuhteessa, niin tykkäävät vielä villistä poikamieselämästä. Eivät ehkä vielä osaa kuvitella itseään asumaan lapsen kanssa samaan talouteen. En tarkoita ylentää itseäni, mutta mä rakennutan taloa, käyn töissä, matkustellaan paljon, vietän paljon aikaa lapseni (7v) kanssa, viikonloppuisin harrastetaan paljon kaikkea yms. Elän niin eri elämän vaihetta, mitä ikäiseni (etenkin miehet) keskimäärin.

Olen tapaillut itseäni vähän vanhempia miehiä, joiden kanssa elämäntilanne ja ajatusmaailma natsaa paremmin, noin 30-42 vuotiaita. Tuon ikäiset eivät oikeasti mitään suhdeta enäää halua, kun ovat kerran eronneet. Ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa olisi kiva istua keinutuolissa jonkun kanssa, mutta tuntuu, että tuossa iässä halutaan pitkästä aikaa taas vähän hurvitella ja pitää hauskaa. Ne jotka eivät ole eronneet, niin jossain on vika, jos ei yli kolmekymppiseä ole mitään kunnon suhdetta takana?
Olen ihan nätti ja kiva ja mun kanssa on varmaan ihan kiva pitää aikansa hauskaa ja pyöriä lakanoissa. Sitten ilmoitetaan tavalla tai toisella, että ei nyt ehkä sittenkään. Yleensä siinä vaiheessa, kun jollain tavalla otan tunteet puheeksi. Toki jotakin osataan jo leperrellä alkumetreillä, sillä varmistetaa varmastikin se, että haarat aukeaa.

Mulle seksissä on aina ollut mukana tunteita. Olen kuvitellut, että seksiä harrastetaan sitten, kun ollaan oikeasti ihastunteita toiseen edes vähän. Tottakai tajuan, että vain aika näyttää, onko toisesta kumppaniksi vai ei. Mutta olenko mä ainut ihminen maailmassa, joka nyt osaa jo parin tapaamiskerran jälkeen ajatella, onko toisessa EDES potentiaalia olla MAHDOLLISESTI joskus jotain enemmän. Kyllä mä olen paljon miehiä tavannut, joista olen tiennyt heti, että tuossa ei ole sitä jotakin, mitä toivoisin kumppaniltani.

Mitä minä siis voin tehdä? Tapailen nyt mielenkiintoisen oloista miestä. Ole ihastunut häneen. Hän voisi olla ihan oikeasti (huom voisi, toki aika näyttää enemmän) potentiaalinen elämänkumppani. Miten mä selvitän sen, onko mies tosissaan vai ei ? En halua mennä sänkyyn ihmisen kanssa, jolla ei ole tunteita mua kohtaan. En halua myöskään tuhlata aikaani ihmisen kanssa, joka ei oikeasti edes halua minusta mitään enempää.

Suoraanhan ei voi kysyä. Miehethän ahdistuu, jos niille rupeaa puhumaan tunteistaan.

 

Huoh. Odota 10 vuotta ja ihmettele sitten, mistä parisuhde. Sähän oot vielä niin nuori, että menet vasta ekalla kierroksella!

 

Vähän sama vika. Miestä ei löydy vaikka mistä etsisi. Parempi vissiin olla ilman ja todeta 28-vuotiaana työssäkäyvänä,pankkilainaa maksavana ja yhden lapsen äitinä todeta et kyllä se elämä on nyt sit tässä.

 

[QUOTE="Lammas";28940157]...Suoraanhan ei voi kysyä. Miehethän ahdistuu, jos niille rupeaa puhumaan tunteistaan.[/QUOTE]

eipä yleistetä

ne pelimiehet jotka haluaa lennellä kukasta kukkaan niinkin mutta miksi parisuhteesta vakavissaan kiinnostunut mies ahdistuisi tunteista puhumisesta?

 

Vähän sama vika. Miestä ei löydy vaikka mistä etsisi. Parempi vissiin olla ilman ja todeta 28-vuotiaana työssäkäyvänä,pankkilainaa maksavana ja yhden lapsen äitinä todeta et kyllä se elämä on nyt sit tässä.

On teillä ongelmat, alle kolmikymppisinä elämä ohi... Itse tuumin tässä eräänä päivänä saunan jälkeen terassilla vilvoitellessani, että nelikymppisenähän se elämä vasta alkoi.

 

No jaa, itse ahdistuisin moisesta ainakin suhteen alussa. Tapailen ihmistä selvittääkseni että sopisimmeko yhteen vai emme, tapailuvaiheessa on aika mahdotonta sanoa miten tulevaisuuden kanssa käy. Eikö se olisi vielä pahempi maalailla ihania tulevaisuuden kuvia jotka ei sitten toteudukkaan? Ja minulle ainakin seksin harrastaminen on aika olennainen osa tuota selvitystä, en voisi kuvitellakaan tulevaisuutta ihmisen kanssa jonka kanssa en olisi harrastanut seksiä koska ainakin minulle se on yksi tärkeimmistä asioista suhteessa...Mitä miehet ajattelevat en kyllä osaa sanoa..

 

Ne sun ikäiset miehet elää kyllä ihan tyypillistä 26-vuotiaan elämää, se olet sinä joka olet "väärässä" ikäryhmässä. Sinulla on jo iso lapsi, talonrakennus kesken jne. asioita joita yleensä kuuluu noin 35-40 vuotiaiden elämään. Ei ihmekään ettei tyypillinen 26v ihminen halua alkaa elää lähes keski-ikäisen ihmisen elämää.

Monille, ainakin nuoremmille, jo pelkkä yh-äitiys on iso miinus. Se on ymmärrettävää ja fiksuakin, jos ei halua vielä tuollaista elämää. Toisaalta sinä itsekin leimaat vähän vanhemmat "ei jo kerran perheellistyneet" miehet jotenkin viallisiksi. Haluaisit siis joko nuoren miehen jolle on ihan ok alkaa elää keski-ikäisen elämää, tai sitten vanhemman jo kerran avioituneen/lisääntyneen miehen joka haluaisi suoraan samaan tilanteeseen josta hän on ehkä jo kerran lähtenyt? Hmm, ei todellakaan ideaali tilanne.

Seksin suhteen suosittelisin että sanot miehelle/miehille suoraan että sinusta seksi kuuluu vakavaan parisuhteeseen ja ennen kuin teillä sellainen on, et sitä harrasta. Kukaan ei voi etukäteen tietää tuleeko suhteesta sellaista vai ei, et sinä eikä mieskään. Etenkään ne nuoremmat eivät varmasti oikeasti edes ymmärrä mihin ovat päätään työntämässä, ja voivat ihan vilpittömästikin kuvitella olevansa "tosissaan", kunnes sitten myöhemmin huomaavat ettei perhe-elämä olekaan (vielä) se heidän juttunsa. Vain aika kertoo.

 

Olettekohan te liian hätäisiä? Siis sellainen liian "haku päällä"?

Mun mielestä just noi 25-30-vuotiaat miehet on niitä sitoutumishinkuisimpia.

 

Lopettakaa etsiminen ja päättäkää ettette kaipaa ketään elämäänne, just nyt on hyvä ja eiköhän sieltä heti joku tartu matkaan.

 

Tarkennan vielä: Ymmärrän, että vain aika näyttää sen, tuleeko suhteesta mitään. Seksiä voi harrastaa jo ensimmäisillä tapailukerroilla, jos vain kumpikin on ihastunut toiseen. Ei sen ihastumisen millään maailman vakavimmalla tasolla tarvitse olla. Riittää, että toinen on toisen mielestä edes vähän ihana ja toinen saa edes vähän perhosia vatsaan.

Mä olen vuoden aikana muutamaa tyyppiä tapaillut. Kaikki sääti samaan aikaan jotakin muuta. Vähän yli vuosi sitten tapailin aika tiivistikin yhtä miestä. Olimme edenneet jo mielestäni vähän alkua pidemmälle. Olin tosissani ihastunut ja mies esitteli lapsensakin minulle.
Sitten ystäväni oli löytänyt miehen deitti-ilmoituksen netistä. Kysyin asiaa mieheltä ja hän suuttui ihan mulle, kun urkin yksityisasioita. Me ei kuulemma niin pitkällä vielä oltu ja hän halusi heitellä verkkoja vapaasti mereen. "Ei me vielä niin hyvin tunneta". Oli treffeilläkin käynyt samaan aikaan, kun tapaili mua. Eräskin meidän tapaaminen myöhästyi monella tunnilla. Minä olin järkännyt lapsen hoitoon ja odotin kuin kuuta nousevaa miestä "siskonsa" synttäreiltä. Selvisi myöhemmin, että oli ollut vain treffeillä toisen kanssa.

Yhden kanssa aikani jahkailin ja jossain vaiheessa esitin kysymyken, millä mielellä mua tapailee. Se riitti. Olin kuulemma ahdistava.

Yhden kanssa ihan sivulaiseella viittasin ohimennen siihen, jos tapailee yhtä, niin onko silloin keskittynyt tähän yhteen, vai mitä mieltä hän on, voiko tapailla yhtä aikaa monia muitakin. Kierteli ja kaarteli ja kierteli. Se riitti.

Tämä viimeisin, jota nyt tapailen. Hän on ensimmäinen mies mun elämässäni, joka on oikeasti saanut jalat alta. Hän on ihana. Haluaisin todellakin viettää paljon aikaa hänen kanssaan ja tutustua. Mutta mistä mä voin varmistua, ettei hänelläkin ole detti-ilmoituksia siellä täällä? Tai mistä mä voin varmistua, että hän ei ramppaa treffeillä muidenkin kanssa?
Me ollaan nyt kyllä ihan sen verran jo tapailtu, että mun mielestä olisi ihan ok ottaa jo puheeksi se, millä mielellä toinen on. Pelkään, että taas yksi sankari lisää, joka "ahdistuu" kyselyistä. Vaikka oikeasti uskon, että tämä mies on kunnollinen. Mutta mutta....

 

Mä en todellakaan käyttäydy hyökkäävästi tai ole liian innokas tms. Siitä ei ole kiinni.

 

Kuulostaa siltä, että sinä viehätyt tietämättäsi aina niistä pelimiehistä. Heillä on jokin yhteinen ominaisuus josta sinä kiinnostut, mutta joka ikävä kyllä korreloi myös vahvasti tuon pelaamisen kanssa. Kun saat selvitettyä mikä se on, pystyt myös välttämään tuon tyyppisiä ihmisiä. Itse olen ottanut useimmiten jo noin toisilla treffeillä ottanut puheeksi että en halua enää tapailla muita, ja harva mies on siitä säikähtänyt. Ne jotka säikähtävät eivät ole tosissaan, ja siinä on sitten hyvä karsintamekanismi niille pelaajille.

 

No ehkä mä sitten otan ensi kerralla puheeksi.

En tiedä mikä piirre sitten voisi olla, mikä yhdistäisi kaikki pelimiehiksi. En keksi mitään, vaikka kuinka miettisi

 

Lopettakaa etsiminen ja päättäkää ettette kaipaa ketään elämäänne, just nyt on hyvä ja eiköhän sieltä heti joku tartu matkaan.

Väittäisin, että jos ei juuri hakeudu puheisiin vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa eikä muutenkaan pyöri sellaisissa piireissä missä heitä enemmän liikkuu, niin todennäköisyys jonkin sopivan löytämiselle vähenee aika merkittävästi.

Toki sitten niitäkin naisia löytyy, jotka ensin vaikka opiskelevat levyseppä-hitsaajiksi ja tämän jälkeen tekevät sen alan töitä, ja joilla valtaosa kavereista ja tutuista on miespuolisia, mutta joilla siltikään ei koskaan natsaa kenenkään kanssa...

 

Mä sanoisin kyllä, että 25-30v on ihan potentiaalinen ikäryhmä myös. Tietenkin on niitä ikuisia lapsia, jotka eivät koskaan saa mitään aikaiseksi ja joiden viikon kohokohta on vielä viisikymppisenäkin lauantai-illan perskännit.

Olen 27 vuotias. Mielestäni mun villit vuodet ovat takana. Korkeakoulututkinto taskussa, maksan asuntolainaa, käyn vakkaritöissä, harrastan ja elämä tasapainossa.
Mua ei haittaisi, jos naisella olisi lapsi. Omasi on varsinkin niin iso jo, että 7 vuotiaan kanssahan voi jo puuhailla vaikka mitä kivaa.

 

Minkä ikäinen tämä sun nykyinen ihastuksesi on?

 

Väittäisin, että jos ei juuri hakeudu puheisiin vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa eikä muutenkaan pyöri sellaisissa piireissä missä heitä enemmän liikkuu, niin todennäköisyys jonkin sopivan löytämiselle vähenee aika merkittävästi.

Miehillä se onkin näin, koska heiltä odotetaan aktiivisuutta asian suhteen huomattavasti enemmän kuin naisilta, jotka todellakin voivat jättäytyä passiivisiksi ja silti valita tarjokkaiden joukosta sopivimmat.

 

40v

 

Mä sanoisin kyllä, että 25-30v on ihan potentiaalinen ikäryhmä myös. Tietenkin on niitä ikuisia lapsia, jotka eivät koskaan saa mitään aikaiseksi ja joiden viikon kohokohta on vielä viisikymppisenäkin lauantai-illan perskännit.

Olen 27 vuotias. Mielestäni mun villit vuodet ovat takana. Korkeakoulututkinto taskussa, maksan asuntolainaa, käyn vakkaritöissä, harrastan ja elämä tasapainossa.
Mua ei haittaisi, jos naisella olisi lapsi. Omasi on varsinkin niin iso jo, että 7 vuotiaan kanssahan voi jo puuhailla vaikka mitä kivaa.

Mistäköhän teitä löytyy enempi??? Kovin montaa "kypsää" miestä en ole löytäny. Mutta mukava kuulla että teitäkin on.

 

Miehillä se onkin näin, koska heiltä odotetaan aktiivisuutta asian suhteen huomattavasti enemmän kuin naisilta, jotka todellakin voivat jättäytyä passiivisiksi ja silti valita tarjokkaiden joukosta sopivimmat.

Tästä olen kyllä vahvasti eri mieltä. Tuo pätee niihin noin 10-20% "top näteimmät" naiset ryhmään, mutta ei muihin. Ns. tavallisilla naisilla harvoin on hirveästi tarjokkaita mistä valita.

Tuo yleinen harha syntyy kun suuri osa miehistä pokaa samoja, kauneimpia naisia, ja yleistää näiden pokaamiensa naisten kokemukset kaikkiin naisiin. Montako tavallista naista sinä Isämies olet piirittänyt, entäs kaverisi? Joskus tätä olen aiemminkin miehiltä kysynyt, ja hämmentynyt vastaus oli että en ketään. Nii-in, ei niillä tavallisilla saatika "rumilla" naisilla ole piirittäjiä, eikä siten tarjokkaitakaan. Vain niillä näteimmillä on.

 

....Nii-in, ei niillä tavallisilla saatika "rumilla" naisilla ole piirittäjiä, eikä siten tarjokkaitakaan. Vain niillä näteimmillä on.

ei se noin mene

suurin osa miehistä on ukkomiehiä ja eivät siksi piiritä ketään mutta pieni osa miehiä piirittää kaikenlaisia naisia aivan jatkuvalla syötöllä

osansa tästä piirityspaljoudesta saa ne ihan tavallisetkin naikkoset

 

ei se noin mene

suurin osa miehistä on ukkomiehiä ja eivät siksi piiritä ketään mutta pieni osa miehiä piirittää kaikenlaisia naisia aivan jatkuvalla syötöllä

osansa tästä piirityspaljoudesta saa ne ihan tavallisetkin naikkoset

Kumma kun tämä väite tulee aina vain miehiltä? Minä olen ihan tavallisen, meikattuna jopa nätin näköinen 30+ nainen. Työskentelen miesalalla, harrastan suht miehisiä lajeja ja liikun muutenkin ulkona. Mieskontakteja siis on, mutta viimeksi minua on yritetty iskeä noin 5 vuotta sitten. Sitä edellinen kerta taisi olla pari vuotta sitä ennen.

Sama taajuus "piirittämisessä" on ollut koko ikäni, ja miesten puolelta tulleet yritykset on laskettavissa varmaankin kahden käden sormilla. Eikä ole sormuksia kädessä tms muutakaan joka ulkoisesti voisi blokata kaikki ne muuten muka tarjolle tulevat "ehdokkaat". Jos olisin jäänyt odottelemaan siis niitä jonoon änkeäviä miehiä, niin sinkku olisin tänäkin päivänä. Ihan itse olen saanut kaikki kumppanini iskeä.

Samaa kaavaa noudattaa kaverien kokemukset, harvoin heitäkään yritetään iskeä, suurin osa taitaa olla ihan itse "vongannut" nykyiset kumppaninsa. Kaikki olemme näin heteronaisen arviona kuitenkin vähintäänkin tavallisia, kaverit jopa kovinkin nättejä. Mutta ei ole piirittäjiä ei. En jotenkin usko että tämä olisi joku outo vääristymä datassa, sillä työskentelemme eri aloilla, asumme eri puolella suomea, olemme muutenkin melko eri tyyppisiä ihmisiä keskenämme.

Niin ja siihen kysymykseen jäi vieläkin vastaus saamatta: kuinka monta tavis- tai rumaa naista SINÄ olet elämäsi aikana piirittänyt? Entäs kaverisi?

 

Montako tavallista naista sinä Isämies olet piirittänyt, entäs kaverisi? Joskus tätä olen aiemminkin miehiltä kysynyt, ja hämmentynyt vastaus oli että en ketään. Nii-in, ei niillä tavallisilla saatika "rumilla" naisilla ole piirittäjiä, eikä siten tarjokkaitakaan. Vain niillä näteimmillä on.

Mitä tällaiseen voi vastata? Varmaankin kaikki naiset, joita olen tuossa mielessä lähestynyt, ovat olleet enemmän tai vähemmän "tavallisia". Siis sellaisia, mitä minä ymmärrän tavallisen käsitteellä. Ei niistä varmaan yksikään olisi miss universum -kisoissa pärjännyt, mutta toisaalta yksikään ei ole myöskään mitään hylkimisreaktioita laukaissut.

Ja kehotan kiinnittämään huomiota etenkin tuohon "olen lähestynyt" -muotoiluun. Varmaankin yli 90%:ssa kaikista suhteistani - niin lyhyistä kuin pitemmistäkin - nimenomaan minä miehenä olen ollut se aloitteellinen osapuoli. Väitän, että noista suhteista liki jokainen olisi jäänyt syntymättä, mikäli olisin himmannut aloitteellisuuttani.

 

... kuinka monta tavis- tai rumaa naista SINÄ olet elämäsi aikana piirittänyt? Entäs kaverisi?

mä oon ollu saman naisen kans koko aikuisikäni että meikäläisen piirityskokemus rajoittuu yhteen eikä sekään (ainakaan omasta mielestä) ole mikään tavis rumasta puhumattakaan

kavereissa on monia jotka pokailee jatkuvasti naisia, suurin osa niistä ihan tavallisia

 

Mitä tällaiseen voi vastata? Varmaankin kaikki naiset, joita olen tuossa mielessä lähestynyt, ovat olleet enemmän tai vähemmän "tavallisia". Siis sellaisia, mitä minä ymmärrän tavallisen käsitteellä. Ei niistä varmaan yksikään olisi miss universum -kisoissa pärjännyt, mutta toisaalta yksikään ei ole myöskään mitään hylkimisreaktioita laukaissut.

Jossainhan pitää olla ne miehet, jotka hirveinä laumoina lähestyvät tavallisia ja rumiakin naisia, jos kerran kaikki naiset saavat hirveästi huomiota. Harvassa vaan ovat ne miehet, jotka myöntävät tuohon joukkoon kuuluvansa.

Kun suurimalla osalla miehistä on kuitenkin jossakin määrin yhteneväinen kauneuskäsitys, ei liene väärin väittää että on olemassa naisia joista iso osa miehistä on kiinnostunut, ja sitten on olemassa naisia joista suurin osa ei ole kiinnostunut. Suurin osa miehistä siis lähestyy niitä (mielestään) kauniita tai ainakin miellyttävän näköisiä naisia, kun taas kovin harva lähestyy niitä jotka valtaosan mielestä ovat juurikin niitä "hylkimisreaktion aiheuttavia", tai muuten vain huomaamattomia.

Siksi on järjetontä väittää, että kaikki naiset saisivat paljon huomiota. Sitä kun ei mitenkään riitä kaikille paljoa, koska ei ole mitään loogista syytä miksi niitä ns. rumemmista kiinnostuneet miehet tekisivät huomattavasti enemmän aloitteita rumia kohtaan, niin että se kompensoisi sen että aloitteen tekeviä miehiä on määrällisesti paljon vähemmän.

Jos tämän pistää luvuiksi, niin yksinkertastaen esim.

80% miehistä tykkää samoista naisista, jotka edustavat 20% kauneimmista naisista.

20% miehistä huolii myös ne rumemmat ja tavallisemmat 80% naisista. Sitä harvempi mies huolii, mitä rumempi nainen.

Se, kuuluuko mies tuohon 80% vai 20% sakkiin, ei vaikuta siihen kuinka paljon hän tekee aloitteita.

Thus: kun naisen rumuusaste lisääntyy, lähestyy huomion määrä nollaa. Joka taas kumoaa väitteen "jokainen nainen voi vain odottaa miestä ja valita tarjokkaista sopivan".

Ja kehotan kiinnittämään huomiota etenkin tuohon "olen lähestynyt" -muotoiluun. Varmaankin yli 90%:ssa kaikista suhteistani - niin lyhyistä kuin pitemmistäkin - nimenomaan minä miehenä olen ollut se aloitteellinen osapuoli. Väitän, että noista suhteista liki jokainen olisi jäänyt syntymättä, mikäli olisin himmannut aloitteellisuuttani.

Ja miten tämä todistaa sen, että naisten ei tarvitse olla aloitteellisia? Ihan samalla lailla minä voin sanoa että 100% suhteistani on alkanut minun aloitteestani ja yksikään ei olisi alkanut ilman minun panostani, joten se todistaa että kaikki miehet saavat niin paljon huomiota että senkun valitsevat naisen jonosta?