"Lammas"
Tuntuu, että parisuhteen muodostminen nyt aikuisena (olen 26v) on lähes mahdotonta. Ikäiseni miehet ovat suurin osa vielä ihan eri elämäntilanteissa. Opiskelevat, jos eivät ole parisuhteessa, niin tykkäävät vielä villistä poikamieselämästä. Eivät ehkä vielä osaa kuvitella itseään asumaan lapsen kanssa samaan talouteen. En tarkoita ylentää itseäni, mutta mä rakennutan taloa, käyn töissä, matkustellaan paljon, vietän paljon aikaa lapseni (7v) kanssa, viikonloppuisin harrastetaan paljon kaikkea yms. Elän niin eri elämän vaihetta, mitä ikäiseni (etenkin miehet) keskimäärin.
Olen tapaillut itseäni vähän vanhempia miehiä, joiden kanssa elämäntilanne ja ajatusmaailma natsaa paremmin, noin 30-42 vuotiaita. Tuon ikäiset eivät oikeasti mitään suhdeta enäää halua, kun ovat kerran eronneet. Ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa olisi kiva istua keinutuolissa jonkun kanssa, mutta tuntuu, että tuossa iässä halutaan pitkästä aikaa taas vähän hurvitella ja pitää hauskaa. Ne jotka eivät ole eronneet, niin jossain on vika, jos ei yli kolmekymppiseä ole mitään kunnon suhdetta takana?
Olen ihan nätti ja kiva ja mun kanssa on varmaan ihan kiva pitää aikansa hauskaa ja pyöriä lakanoissa. Sitten ilmoitetaan tavalla tai toisella, että ei nyt ehkä sittenkään. Yleensä siinä vaiheessa, kun jollain tavalla otan tunteet puheeksi. Toki jotakin osataan jo leperrellä alkumetreillä, sillä varmistetaa varmastikin se, että haarat aukeaa.
Mulle seksissä on aina ollut mukana tunteita. Olen kuvitellut, että seksiä harrastetaan sitten, kun ollaan oikeasti ihastunteita toiseen edes vähän. Tottakai tajuan, että vain aika näyttää, onko toisesta kumppaniksi vai ei. Mutta olenko mä ainut ihminen maailmassa, joka nyt osaa jo parin tapaamiskerran jälkeen ajatella, onko toisessa EDES potentiaalia olla MAHDOLLISESTI joskus jotain enemmän. Kyllä mä olen paljon miehiä tavannut, joista olen tiennyt heti, että tuossa ei ole sitä jotakin, mitä toivoisin kumppaniltani.
Mitä minä siis voin tehdä? Tapailen nyt mielenkiintoisen oloista miestä. Ole ihastunut häneen. Hän voisi olla ihan oikeasti (huom voisi, toki aika näyttää enemmän) potentiaalinen elämänkumppani. Miten mä selvitän sen, onko mies tosissaan vai ei ? En halua mennä sänkyyn ihmisen kanssa, jolla ei ole tunteita mua kohtaan. En halua myöskään tuhlata aikaani ihmisen kanssa, joka ei oikeasti edes halua minusta mitään enempää.
Suoraanhan ei voi kysyä. Miehethän ahdistuu, jos niille rupeaa puhumaan tunteistaan.
Olen tapaillut itseäni vähän vanhempia miehiä, joiden kanssa elämäntilanne ja ajatusmaailma natsaa paremmin, noin 30-42 vuotiaita. Tuon ikäiset eivät oikeasti mitään suhdeta enäää halua, kun ovat kerran eronneet. Ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa olisi kiva istua keinutuolissa jonkun kanssa, mutta tuntuu, että tuossa iässä halutaan pitkästä aikaa taas vähän hurvitella ja pitää hauskaa. Ne jotka eivät ole eronneet, niin jossain on vika, jos ei yli kolmekymppiseä ole mitään kunnon suhdetta takana?
Olen ihan nätti ja kiva ja mun kanssa on varmaan ihan kiva pitää aikansa hauskaa ja pyöriä lakanoissa. Sitten ilmoitetaan tavalla tai toisella, että ei nyt ehkä sittenkään. Yleensä siinä vaiheessa, kun jollain tavalla otan tunteet puheeksi. Toki jotakin osataan jo leperrellä alkumetreillä, sillä varmistetaa varmastikin se, että haarat aukeaa.
Mulle seksissä on aina ollut mukana tunteita. Olen kuvitellut, että seksiä harrastetaan sitten, kun ollaan oikeasti ihastunteita toiseen edes vähän. Tottakai tajuan, että vain aika näyttää, onko toisesta kumppaniksi vai ei. Mutta olenko mä ainut ihminen maailmassa, joka nyt osaa jo parin tapaamiskerran jälkeen ajatella, onko toisessa EDES potentiaalia olla MAHDOLLISESTI joskus jotain enemmän. Kyllä mä olen paljon miehiä tavannut, joista olen tiennyt heti, että tuossa ei ole sitä jotakin, mitä toivoisin kumppaniltani.
Mitä minä siis voin tehdä? Tapailen nyt mielenkiintoisen oloista miestä. Ole ihastunut häneen. Hän voisi olla ihan oikeasti (huom voisi, toki aika näyttää enemmän) potentiaalinen elämänkumppani. Miten mä selvitän sen, onko mies tosissaan vai ei ? En halua mennä sänkyyn ihmisen kanssa, jolla ei ole tunteita mua kohtaan. En halua myöskään tuhlata aikaani ihmisen kanssa, joka ei oikeasti edes halua minusta mitään enempää.
Suoraanhan ei voi kysyä. Miehethän ahdistuu, jos niille rupeaa puhumaan tunteistaan.