Aikuinen itkee - viekää se hoitoon

[Pop Sky]

Tietyt asiat ihmisen elämässä vain ovat sellaisia, ettei niitä voi nappeja napsimalla poistaa, eikä millään ihme terapioilla (jotka muuten ovat hyvinkin monille ihmisille ihan turhia) poistaa, ja kysymys kuuluukin, miksi kaikki ikävä pitäisi poistaa??

Ikävää tarvitaan balanssiin, ei kaikki voi olla vain nousujohdannaista.


Mua ois varmasti moni laittamassa terapiaan, lääkkeitä syömään jne. Ne, ketkä eivät ole edes vaivautuneet kuuntelemaan miksi esim. itken usein. Aina pms-aikaan, itken ilosta, itken tunteista, itken koskettavasta biisistä... elän melankoliassa, kuuntelen surullista musiikkia, vellon itkutunnelmissa, koska silloin pms-aikaan olen niin herkällä mielellä. Myös masentuneisuutta
on silloin ilmassa. Silloin kaipaan mieheni kainaloon...monesti itkenkin siinä ja mies paijaa, koskaan ei hauku, koskaan ei ihmettele mikä mulla on (Siis enää... alku oli toista)

Siinä on ihana olla, tuntea kuinka mua rakastetaan ja kuinka itse rakastan mun perhettä niin paljon että välillä sydämeen tulee sellainen puristava tunne, kuin se pakahtuisi.

Silloin myös pelkää kaikkea, läheisten menettämistä, onnettomuuksia, sairauksia... kaikkea mahdollista. Silloin itken myös muiden asioita, esim. lukemaani kaksplus-palstalta. Jotain ikävää. Rakastan vähän kaikkia silloin enemmän kun yleensä.

Rakastan siis muitakin ihmisiä, mutta ei Suomessa halailla, ei kerrota tunteista, eikä aikuine saisi itkeä tai se pitää viedä hoitoon... ärsyttävää. Joskus tuntuu että kuuluisin jonnekin muualle... henkisesti.



Kunhan kerroin kun teki mieli! =)

 

[XXS]

Iso :hug: sulle! Itketään kun itkettää, nauretaan kun naurattaa ja halataan toisiamme.

 

[harmaa]

Tietyt asiat ihmisen elämässä vain ovat sellaisia, ettei niitä voi nappeja napsimalla poistaa, eikä millään ihme terapioilla (jotka muuten ovat hyvinkin monille ihmisille ihan turhia) poistaa, ja kysymys kuuluukin, miksi kaikki ikävä pitäisi poistaa??

Ikävää tarvitaan balanssiin, ei kaikki voi olla vain nousujohdannaista.


Mua ois varmasti moni laittamassa terapiaan, lääkkeitä syömään jne. Ne, ketkä eivät ole edes vaivautuneet kuuntelemaan miksi esim. itken usein. Aina pms-aikaan, itken ilosta, itken tunteista, itken koskettavasta biisistä... elän melankoliassa, kuuntelen surullista musiikkia, vellon itkutunnelmissa, koska silloin pms-aikaan olen niin herkällä mielellä. Myös masentuneisuutta
on silloin ilmassa. Silloin kaipaan mieheni kainaloon...monesti itkenkin siinä ja mies paijaa, koskaan ei hauku, koskaan ei ihmettele mikä mulla on (Siis enää... alku oli toista)

Siinä on ihana olla, tuntea kuinka mua rakastetaan ja kuinka itse rakastan mun perhettä niin paljon että välillä sydämeen tulee sellainen puristava tunne, kuin se pakahtuisi.

Silloin myös pelkää kaikkea, läheisten menettämistä, onnettomuuksia, sairauksia... kaikkea mahdollista. Silloin itken myös muiden asioita, esim. lukemaani kaksplus-palstalta. Jotain ikävää. Rakastan vähän kaikkia silloin enemmän kun yleensä.

Rakastan siis muitakin ihmisiä, mutta ei Suomessa halailla, ei kerrota tunteista, eikä aikuine saisi itkeä tai se pitää viedä hoitoon... ärsyttävää. Joskus tuntuu että kuuluisin jonnekin muualle... henkisesti.



Kunhan kerroin kun teki mieli! =)

Olen samanlainen...saatan itkeä vaikka täydessä bussissa...kun tulee hyvä biisi...tai itkettävä onnen tai surun tai jonkun muun tunne

 

[Keittiönoita]

Suru, murhe ja menetykset ovat varsin usein nykyisin "sairauksia", jotka pitää hoitaa pois lääkkein ja terapioin. Onnellisuutta tavoittelevassa maailmassa ei pystytä hyväksymään sitä, että myös ikävät asiat kuuluvat elämään.

 

[vieras]

mä itken kans niin ilosta kun surusta, lasten joulujuhlassa, kevätjuhlassa, saippuasarjojen iloja ja suruja... siis ihan kaikkea, en vaan voi sille mitään... ja kyllä mä halaan mun perhettä aina kun vaan voin koska mulle kans tulee noita pelkotiloja siitä että mun rakkaille sattuu jotain...itketään kun itkettää oltiin sitten iloisia tai surullisia tai siitä väliltä !

 

[Rinkeli-Martta]

Mua ois varmasti moni laittamassa terapiaan, lääkkeitä syömään jne.

Rakastan siis muitakin ihmisiä, mutta ei Suomessa halailla, ei kerrota tunteista, eikä aikuine saisi itkeä tai se pitää viedä hoitoon... ärsyttävää. Joskus tuntuu että kuuluisin jonnekin muualle... henkisesti.

Kunhan kerroin kun teki mieli! =)

Minä olen elämäni aikana itkenyt paljon niin ilosta kuin surustakin; herkkää ihmistä monet asiat liikuttavat.

Sen takia en ole aloittanut terapiaa tai lääkitystä enkä hakeutunut hoitoon.
Terapian, lääkityksen ja hoidon syynä on ollut vaikea depressio, jolla ei itkuun ole muuta yhtymäkohtaa kuin se, että herkkä ja empaattineen luonne altistaa sekä itkuille että depressiolle!