Aikamoinen puutarha

Olen siellä kyllä ihan vain jäsenenä, mutta toistaiseksi olen vain seurannut keskustelua, en osallistunut siihen. Olen vähän arka näiden kanssa, ja siellä näyttää olevan kokeneita ja paljon kirjoittaneita keskustelijoita.

Mun mielestä on kiva, että julkaiset näitä edes tänne

 

No minä olen kyllä eri mieltä, paitsi jos tehdään erillinen ficci osio, ei oikein sovi ton keskustelun joukkoon noin muuten.

Mun mielestä siellä oli ihan alussa keskustelua just siitä, mitä siellä voi ja saa kirjoitella, ja toivottiin samantyylistä juttua kuin palstoilla aikoinaan, ja myös minificcejä. Jossain vaiheessa myös äänestettiin, että halutaanko erillinen kanava ficeille, mutta suurin osa vastanneista halusi pitää ne muun keskustelun joukossa.

Mä oon ainakin itse harmissani ja pettynyt, ettei ficcejä ole siellä juurikaan ollut ja uskoisin, että moni muukin toivoo niitä. Ne muutamat joita oli alussa sai ainakin paljon tykkäyksiä.

 

Saisiko discord-linkin, sain vihdoin aikaiseksi kirjautua sinne mutta linkki vanhentunut

 

Tässä uusi linkki discordiin https://discord.gg/ePvEMKfW

 

Mä en aio liittyä discordiin, hajoan tänne puutarhaan, muutun hiljakseen mullaksi

 

Jereä kieltämättä vähän jännittää. Keskiviikkona tultiin Amsterdamiin Jessen kanssa, ja tänään on edessä show. Tuttuja tyyppejä noin periaatteessa, mutta eihän hän ole näiden kanssa ollut juurikaan tekemisissä. Alessandran tapaamista Jere toki odottaa, mutta nämä kaikki muut. Ei mitään väliä, kuka tulee halaamaan ja miksi.

Ei kiinnosta. Kun täällä ei ole hänelle tärkeintä viisumuistoa, ei täällä ole ketään.

Jesse näkee Jeren apeuden. Ainahan se näkee. On pyörinyt porukoissa niin pitkään, että tietää pikkusormen asennosta, koska Jerellä on herne menossa nenään tai jotain muuta häikkää. Nyt on, ja Jesse voisi olla jopa huolissaan, kyse on kuitenkin tärkeästä keikasta jo ihan ensi vuoden Euroopan kiertueen kannaltakin.

Jesse kuitenkin tietää jotain, mitä Jere ei tiedä. On hänelläkin Bojanin puhelinnumero, ja osaa hänkin lähetellä viestejä. Joskaan ei todellakaan sellaisia kuin Jere. Jesse ei ikinä haluaisi nähdä Jeren viestejä, sitä ällöttävää lässytystä, mitä ne harjoittavat kaksistaan ei kukaan kestä selvin päin. Viestit ovat varmaan jotain moninkertaista siihen verrattuna.

Bojan on luvannut lentää Damiin, ja ehkä jopa jollekin seuraavan viikon Puolan keikoista. Jesseä hykerryttää jo etukäteen, ja niin tekisi Jereäkin, mikäli hän tietäisi. Mutta ei tiedä, eikä hänelle kerrota etukäteen. Bojanin toive oli, että hän saa yllättää Jeren, ja tokihan se Jesselle passaa. Ihanaa olla osana salaisuutta, hän hymistelee mielessään.

Jere nuokkuu lippis silmille vedettynä ja silmät tummien lasien taakse piilotettuna. Nyt tekisi yksi, tai ehkä viisi, lonkeroa enemmän kuin hyvää, mutta ehkä kannattaa jättää väliin ennen keikkaa. Tylsää. Taskussa piippaa. Jere poimii puhelimen, sillä tosiasiahan on, että hänen henkilökohtainen numeronsa on yhä harvempien hallussa, joten tämä on ehkä jotain tärkeää.

On se. Bojan. Lähettää pitkän listan hauiksia, sydänsilmähymiöitä ja suukkoja. Eikä mitään tekstiä. Jere nostaa lasit silmiltään, ja katsoo vähän tarkemmin. Tässähän on lentokonekin. Mitähän se soma tyhmyri nyt oikein miettiin, Jere huomaa pohtivansa samalla kun hakee vastaviestiin apinaa kädet silmillä. Sillä juuri siltä hänestä nyt tuntuu - apinalta, jolla on kädet silmillä.

Jesse tulee viereen ja kyselee, onko kaikki hyvin. Jere näyttää hänelle Bojanilta tulleen viestin ja arvelee tämän olleen humalassa sitä lähettäessään. Tai muuten vain sekaisin, kuten hän Jeren havaintojen mukaan aika usein on. Jesseä hymyilyttää. Tietäisitpä vain, ystävä rakas, tietäisitpä vain. Jerelle hän naurahtaa ja toteaa, että todellakin. Sekin jätkä on aika usein ihan sekaisin.

Mitähän mahtaa nytkin touhuta. Jesse virnistää itsekseen. Hän kyllä tietää. Kone Ljubljanasta lähtee puolen tunnin kuluttua. Jesse kaappaa Jeren kainaloonsa ja rutistaa. Oot rakas, hän sanoo, ja katoaa jonnekin. Jere jää jatkamaan viestinsä rakentamista.

 

Jereä kieltämättä vähän jännittää. Keskiviikkona tultiin Amsterdamiin Jessen kanssa, ja tänään on edessä show. Tuttuja tyyppejä noin periaatteessa, mutta eihän hän ole näiden kanssa ollut juurikaan tekemisissä. Alessandran tapaamista Jere toki odottaa, mutta nämä kaikki muut. Ei mitään väliä, kuka tulee halaamaan ja miksi.

Ei kiinnosta. Kun täällä ei ole hänelle tärkeintä viisumuistoa, ei täällä ole ketään.

Jesse näkee Jeren apeuden. Ainahan se näkee. On pyörinyt porukoissa niin pitkään, että tietää pikkusormen asennosta, koska Jerellä on herne menossa nenään tai jotain muuta häikkää. Nyt on, ja Jesse voisi olla jopa huolissaan, kyse on kuitenkin tärkeästä keikasta jo ihan ensi vuoden Euroopan kiertueen kannaltakin.

Jesse kuitenkin tietää jotain, mitä Jere ei tiedä. On hänelläkin Bojanin puhelinnumero, ja osaa hänkin lähetellä viestejä. Joskaan ei todellakaan sellaisia kuin Jere. Jesse ei ikinä haluaisi nähdä Jeren viestejä, sitä ällöttävää lässytystä, mitä ne harjoittavat kaksistaan ei kukaan kestä selvin päin. Viestit ovat varmaan jotain moninkertaista siihen verrattuna.

Bojan on luvannut lentää Damiin, ja ehkä jopa jollekin seuraavan viikon Puolan keikoista. Jesseä hykerryttää jo etukäteen, ja niin tekisi Jereäkin, mikäli hän tietäisi. Mutta ei tiedä, eikä hänelle kerrota etukäteen. Bojanin toive oli, että hän saa yllättää Jeren, ja tokihan se Jesselle passaa. Ihanaa olla osana salaisuutta, hän hymistelee mielessään.

Jere nuokkuu lippis silmille vedettynä ja silmät tummien lasien taakse piilotettuna. Nyt tekisi yksi, tai ehkä viisi, lonkeroa enemmän kuin hyvää, mutta ehkä kannattaa jättää väliin ennen keikkaa. Tylsää. Taskussa piippaa. Jere poimii puhelimen, sillä tosiasiahan on, että hänen henkilökohtainen numeronsa on yhä harvempien hallussa, joten tämä on ehkä jotain tärkeää.

On se. Bojan. Lähettää pitkän listan hauiksia, sydänsilmähymiöitä ja suukkoja. Eikä mitään tekstiä. Jere nostaa lasit silmiltään, ja katsoo vähän tarkemmin. Tässähän on lentokonekin. Mitähän se soma tyhmyri nyt oikein miettiin, Jere huomaa pohtivansa samalla kun hakee vastaviestiin apinaa kädet silmillä. Sillä juuri siltä hänestä nyt tuntuu - apinalta, jolla on kädet silmillä.

Jesse tulee viereen ja kyselee, onko kaikki hyvin. Jere näyttää hänelle Bojanilta tulleen viestin ja arvelee tämän olleen humalassa sitä lähettäessään. Tai muuten vain sekaisin, kuten hän Jeren havaintojen mukaan aika usein on. Jesseä hymyilyttää. Tietäisitpä vain, ystävä rakas, tietäisitpä vain. Jerelle hän naurahtaa ja toteaa, että todellakin. Sekin jätkä on aika usein ihan sekaisin.

Mitähän mahtaa nytkin touhuta. Jesse virnistää itsekseen. Hän kyllä tietää. Kone Ljubljanasta lähtee puolen tunnin kuluttua. Jesse kaappaa Jeren kainaloonsa ja rutistaa. Oot rakas, hän sanoo, ja katoaa jonnekin. Jere jää jatkamaan viestinsä rakentamista.