Aikamoinen puutarha

Jere ei saanut unta. Ajatukset velloivat pään sisällä, oli tapahtunut niin paljon ja niin lyhyessä ajassa. Bojan oli tehnyt aloitteen. Tuonut kätensä hänen poskelleen, huulensa hänen huulilleen. Eikä hän pystynyt vastustamaan kiusausta.

Oliko se edes kiusaus. Kyllä Jere oli sen tajunnut, etteivät he enää pelkkiä brothereita olleet. Mutta hän oli pysynyt lujana, mitään ei ollut päässyt tapahtumaan. Ei siis aiemmin. Nyt oli tilanne toinen. He olivat kahden, vain hän, Bojan ja pinnan alla pitkään kytenyt halu. Koskaan aiemmin ei Jere ollut kokenut mitään vastaavaa, ei yhdenkään miehen kanssa.

Huomenna tämä olisi ohi. Jere kääntyi katsomaan vatsallaan nukkuvaan sloveenia. Hän makasi vielä hieman hikinen yläkroppa paljaana, peitto vyötärön ympäri kiertyneenä. Kädet olivat nousseet pään yläpuolelle, ihan kuin pikkulapsella silloin, kun ne nukkuvat rentoutuneina. Näky oli sykähdyttävä, ja Jere pystyi vain vaivoin pitämään kätensä kurissa.

Ilta oli ollut ihana. Sen jälkeen, kun jää oli ensimmäisen kerran murrettu, eivät he olleet pystyneet pitämään näppejään irti toisistaan. Jere punasteli mielessään. Hänelle kaikki oli uutta, eikä Bojankaan juuri kokeneempi ollut. Yhteiset tutkimusretket toisen halusta värähtelevään kehoon olivat sykähdyttäviä. Jere tunsi, miten jo pelkkä ajatus sai liikettä aikaan alakerrassa.

Nyt ei ollut kuitenkaan sen aika. Jeren aivot kävivät kierroksilla. Bojanilla oli lippu Lissaboniin, hänen piti palata kotiin Vantaalle. Tulevan viikon kalenteri oli täynnä kuvauksia, videon tekoa ja tapaamisia. Oli mentävä, sillä Jerelle tehdyt sitoumukset olivat aina sitoumuksia. Niistä ei lipsuta kuin lääkärintodistuksella.

Aamulla Bojan heräsi ensin. Kevyeksi tarkoitettu suukko oli riistäytyä pidemmälle saman tien, mutta he kumpikin tiesivät, ettei siihen ollut nyt aikaa. Bojanin kone lähti paria tuntia aiemmin kuin Jeren, kentällä oli oltava ajoissa.

Jere söi ajatuksissaan aamupalaa ja katseli Bojania pöydän yli. Yhtäkkiä hän sanoi sen, mikä oli pyörinyt ajatuksissa koko yön.

"Tule Helsinkiin, ainakin pariksi päiväksi. Kalenteri on täynnä, mutta on meillä illat ja yöt."

Bojan nosti katseensa hämmentyneenä ja sitten hänen kasvoilleen levisi hymy. Ilman muuta hän tulisi, Lissabon voi kyllä odottaa.

Lento Vantaalle sujui nopeasti. He vetivät peiton ylleen ja nuokkuivat päät vastakkain koko lennon ajan. Limittivät sormet toisen sormien lomaan ja hamusivat huulillaan toisen kaulaa. Lentokentällä ei pidetty kiirettä. He poistuivat koneesta viimeisten joukossa, hakivat matkalaukkunsa ja kulkivat lähes tyhjän vastaanottohallin läpi ulko-ovelle. Miken piti olla vastassa, mutta Jere ei ollut kertonut, että myös Bojan tulee mukana.

Väsynyt kaksikko laahautui laukkuineen kohti hämmentyneen Miken autoa. Jere puisti hiljaa päätään merkiksi siitä, että nyt pidät isoveli turpasi kiinni. Ei ole mikään vinoilun paikka. Kerrankin Mikke ymmärsi, ohjasi Bojanin etupenkille ja Jeren taakse. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.

Kun auto lähti liikkeelle, alkoi Jere hyräillä takapenkillä Robinin Frontside Ollieta. Hiljaa, mutta kuitenkin sen verran kovaa, että Mikke kuuli sen vallan mainiosti. Mikke katsoi peilin kautta pikkuveljeään hämmentynyt virne kasvoillaan.

Vai tällainen loma. Onnea vaan pikkuveli, hän sanoi ja iski silmää veljelleen takapenkille. Bojan katsoi kysyvästi kumpaakin, mutta ei saanut vastausta. Mikke pökkäsi häntä lämpimästi olkapäähän.

Jere hyrisi tyytyväisenä. Juuri tällainen loma. Elämän mullistanut viikko yhdessä Bojanin kanssa.

Ihana, kiitos.

 

Ei tarvinnut päästä keikalle kun Safursey on kuvannut kaikki biisit Tiktokiin. Tässä Bojan sai pienen Suomen lipun

TikTok - Make Your Day

Did @Ladyslo go to the concert? Has there been any update how it was?

 

Ei tarvinnut päästä keikalle kun Safursey on kuvannut kaikki biisit Tiktokiin. Tässä Bojan sai pienen Suomen lipun

TikTok - Make Your Day

Did @Ladyslo go to the concert? Has there been any update how it was?

Kirjoitti rapsan discordin puolelle, vinkkinä niille, jotka ei halua tiktokkiin molemmat keikat löytyy youtubesta kokonaisuudessaan kaarijaisbest kuvannut.

 

Ikävä vanhaa puutarhaa.

 

Ikävä vanhaa puutarhaa.

Ei niitä aikoja saa takaisin.

 

Jere oli myöhässä. Ei tokikaan ensimmäistä kertaa, mutta silti Bojania harmitti. Oli heidän viimeinen yhteinen iltansa Suomessa, huomenna hän lentäisi Lissaboniin. Ja nyt miehen työjutut olivat taas venyneet. Näin kävi myös edellisenä päivänä, ja sitäkin edellisenä.

Bojan naputteli pöydän kantta ja hörppi oluttaan, kun taskussa piippasi. Jere. Bojan tyhjäsi tuoppinsa nopeasti ja lähti ovesta pimenevään Helsingin yöhön. Jere oli vastassa ravintolan edessä, nälkäisenä ja varmaankin myös väsyneenä. Bojan veti miehen halaukseensa ja näykkäsi hellästi korvanlehdestä. Mun Jere, hän ajatteli.

He yöpyivät Jeren Malmin asunnolla. Ensin haettiin ruokaa marketista, pakastepitsaa, joka oli helppo ja nopea lämmittää. Ei tässä nyt viimeistä yhteistä yötä ruveta sapuskan kanssa säätämään, Bojan ajatteli. Pieni kina pakastealtaalla siitä, mitä otetaan. Jere haluaa pitsaansa ananasta, Bojania ajatuskin ällöttää. No, pientä ongelmaa, ei haittaa.

Malmilla pitsat äkkiä mikroon siksi aikaa, että Jere juoksee suihkuun. Bojanin teki mieli mukaan, ja hän oli jo lähellä ehdottaa yhteissuihkua, mutta perääntyi sitten ihan vain siitä syystä, että tiesi, ettei siitä selvittäisi minuutissa tai parissa. Ei ikinä oltu selvitty. Bojan muistelee yhtä Kyproksen iltasuihkuista, joka kesti käytännössä lähes aamuun. Outo väristys kulkee läpi kehon. Mun Jere, ihana Jere.

Tule nyt jo sieltä suihkusta!

Jere tulee. Tukka märkänä, parta vesipisaroita tippuen ja ilkialastomana. Bojan ei saa katsettaan irti, vaikka eihän tämä mikään vieras näky ole. Jere ilman rihman kiertämää on kauneinta, mitä hän tietää. Ja haluttavinta. Bojan nappaa pyyhkeen ja kuljettaa sitä hitaasti läpi toisen kostean kehon. Kuivaa niskan, vahvat käsivarret, rinnan, siirtyy vatsaan ja silittää varovasti sen arpia. Jere on selkeästi jo matkalla sinne, mihin Bojan haluaa hänet tänä iltana viedä.

Bojan vie kätensä kohti Jeren nivusia, lyhyet karvat kihartuvat kosteina. Jere on tosiaankin jo matkalla, aivan kuten Bojan ajattelikin. Hän sivelee miestä hellästi ja hitaasti pyyhkeellä. Ja matkalla on hän itsekin, vaikka kätkeekin valmiutensa vielä boxereihin. Housut hän ehti jo pudottaa jaloistaan. Jere liikuskelee levottomasti ja nieleskelee samalla. Bojan tietää jo, että pian miehen kärsivällisyys loppuu, ja sitten se on menoa. Sitä menoa Bojan odottaa.

Jere ohjaa Bojania kohti pienen yksiön lähes täyttävää parisänkyä. Lakanat ovat rypyssä edellisen yön jäljiltä, kukaan ei ole petannut vuodetta. Hän työntää Bojanin selälleen, nappaa käsistä kiinni ja nostaa ne pään yläpuolelle. Shhh, siinä ja hiljaa, hän kuiskaa Bojanin korvaan. Bojanilla ei ole aikomustakaan olla tottelematta, ei todellakaan. Tätä hän on odottanut ja pyörittänyt mielessään oluttuopin ääressä Jereä odottaessan. Juuri tätä.

Jeren kädet ovat joka paikassa. Suu vaatii, kieli ei anna armoa, hampaat jättävät jälkiään. Bojan kiemurtelee miehen alla, eikä todellakaan kyse ole siitä, että hän haluaisi pois. Ei, hän ei halua pois. Hän haluaa olla vain ja ainoastaan tässä. Nyt, huomenna, ehkä ikuisesti. Bojan sulkee silmänsä ja antaa hetken viedä. Ja Jeren.

Aamulla Bojan herää pää Jeren vatsan päällä. Poski tuntuu tahmaiselta, suussa maistuu omituiselta. Jeren kädet ovat hänen hiuksissaan, ja mies tuhisee viiksikarvat somasti ilmassa vipattaen. Bojan korjaa asentoa, siirtää puutunutta kättään, ja onnistuu samalla herättämään Jeren. Tämä vie kätensä hellästi Bojanin hiusten läpi ja hymyilee onnellisena. Sitten hän säpsähtää.

Hemmetti, se pitsa on edelleen mikrossa.

 

Ei tarvinnut päästä keikalle kun Safursey on kuvannut kaikki biisit Tiktokiin. Tässä Bojan sai pienen Suomen lipun

TikTok - Make Your Day

Did @Ladyslo go to the concert? Has there been any update how it was?

Hey!
I was there on Night 1. It was great! The new songs sound great live. I'm sure you've seen by now how they start Stephanie, with Jure on the radio, that was a cool moment because at that point we didn't know which song it was going to be, and it was also fun to have Jure in the center of attention for a change! Out of the new songs, to me it felt like ŠBJ and Stephanie got the most reaction. For UM it was karaoke time again, but luckily it wasn't 17 minutes long B commented that he could go on for an hour and a half but they need to play more songs.
The venue was super crowded and hot, the condensed water started dripping from the ceiling when Ona was playing which was only maybe like 3rd song.
The guys wore new outfits, Nace was in his Nace detektiv gear which he started peeling off after one song. Kris and Jure followed shortly, Jan and B continued in their jackets until the end of the gig and I'm still not sure how they made it through!

 

Hey!
I was there on Night 1. It was great! The new songs sound great live. I'm sure you've seen by now how they start Stephanie, with Jure on the radio, that was a cool moment because at that point we didn't know which song it was going to be, and it was also fun to have Jure in the center of attention for a change! Out of the new songs, to me it felt like ŠBJ and Stephanie got the most reaction. For UM it was karaoke time again, but luckily it wasn't 17 minutes long B commented that he could go on for an hour and a half but they need to play more songs.
The venue was super crowded and hot, the condensed water started dripping from the ceiling when Ona was playing which was only maybe like 3rd song.
The guys wore new outfits, Nace was in his Nace detektiv gear which he started peeling off after one song. Kris and Jure followed shortly, Jan and B continued in their jackets until the end of the gig and I'm still not sure how they made it through!

Thank you for your report I have not joined the discord channel. I am sure it was a really great experience!!! My new favourites are Lips snd maybe Sonce. I wish at least their English songs would be picked up by radio stations in Finland!

 

Hey!
I was there on Night 1. It was great! The new songs sound great live. I'm sure you've seen by now how they start Stephanie, with Jure on the radio, that was a cool moment because at that point we didn't know which song it was going to be, and it was also fun to have Jure in the center of attention for a change! Out of the new songs, to me it felt like ŠBJ and Stephanie got the most reaction. For UM it was karaoke time again, but luckily it wasn't 17 minutes long B commented that he could go on for an hour and a half but they need to play more songs.
The venue was super crowded and hot, the condensed water started dripping from the ceiling when Ona was playing which was only maybe like 3rd song.
The guys wore new outfits, Nace was in his Nace detektiv gear which he started peeling off after one song. Kris and Jure followed shortly, Jan and B continued in their jackets until the end of the gig and I'm still not sure how they made it through!

 

Jere istuu keikkabussissa vakiopaikallaan. Hän on vetänyt jalat alleen penkille, hupparin huppu on tuttuun tapaan syvällä silmillä. Silmät ovat piilossa tummien lasien takana, ja hyvä niin. Hyvä siksi, että häntä itkettää, eikä hän tiedä edes miksi. Jätkille se ei kuulu, ajatelkoot, että hän on väsynyt ja yrittää saada unta.

Takana oli huikea keikka. Taas kerran. Sellaisia ne ovat viime aikoina olleet. Jere tuntee elävänsä täysillä aina, kun pääsee lavalle. Uudet biisit uppoavat faneihin kuin kuuma veitsi voihin, ja kun Ready to Go rävähtää ensimmäisenä biisinä soimaan, Kärtsä on todellakin ready to go.

Mutta sitten tulee tämä hetki. Hetki, jolloin huuma on ohi, bussi jyristää tasaista vauhtia kohti seuraavaa keikkapaikkaa ja kaikki on pimeää ja tyhjää. Silloin iskee ikävä. Kyllä. Jere uskaltaa jo tunnustaa sen, että hänellä on ikävä Bojania. Tuli sen jollekin fanillekin kertoneeksi, kun tämä kysyi jotain Bojanista.

Ei hän edes ajatellut, mitä sanoi. Se tuli suoraan sydämestä. Vasta sitten kun oli pullauttanut ikävänsä ulos, hän tajusi, että todellakin. Hänellä on ikävä Bojania, ja siitä syystä olo on koko ajan niin haikea ja surullinen. Siitä on jo pari kuukautta, kun hän saatteli miehen aamukoneelle. Jere muistaa kyyneleet, jotka valuivat Bojanin poskille. Omia kyyneliään hän pystyi pidättelemään siihen saakka, että pääsi autoon pakoon. Sitten ne tulivat.

Viestit heidän välillään kulkevat jatkuvasti. Kaipuuta täynnä, suunnitelmia seuraavasta yhteisestä lomasta, muistoja Kyprokselta. Jeren sydän täyttyy jokaisesta yhteisestä kokemuksesta, jonka Bojan palauttaa hänen mieleensä. Muistatko, kun oltiin rannalla, pelattiin pedeliä (vai mikä se nyt onkaan), laulettiin karaokea.

Muistatko?

Jere muistaa. Muistaa jokaisen hetken, jonka he viettivät yhdessä. Ei niin kovin paljon sanoja, mutta sitäkin enemmän läheisyyttä ja yhdessäoloa. Posket punehtuvat, ja Jere kääntää katseensa bussin ikkunasta yön pimeyteen. Yksi hänen elämänsä parhaista viikoista.

Härtsä tunkee viereen. On katsonut jotakin Bojanin haastattelua YouTubesta, ja haluaa näyttää siitä pätkän hänellekin. Ärsyttää, mutta antaa sen puhua. Jere ei ota laseja silmiltään, mutta katsoo Härtsän osoittaman kohdan. Bojan, mun Bojan, hän hymyilee ikävissään.

Paras lomaviikko mikä hänellä on ikinä ollut. Yhdessä suomalaisen ystävän Käärijän kanssa Kyproksella. Jeren huulille nousee hymy, Härtsä pökkää häntä hellästi olkapäähän.

Very special bromance, Härtsä sanoo siten, kun kaiken toisesta tietävälle ystävälle sanotaan, ja painaa päänsä hiljaa Jeren olkapäälle. Jere nostaa tummia laseja silmiltään, katsoo Härtsää silmiin ja hymyilee.

Yes, yes. Very special bromance.

 

Jere istuu keikkabussissa vakiopaikallaan. Hän on vetänyt jalat alleen penkille, hupparin huppu on tuttuun tapaan syvällä silmillä. Silmät ovat piilossa tummien lasien takana, ja hyvä niin. Hyvä siksi, että häntä itkettää, eikä hän tiedä edes miksi. Jätkille se ei kuulu, ajatelkoot, että hän on väsynyt ja yrittää saada unta.

Takana oli huikea keikka. Taas kerran. Sellaisia ne ovat viime aikoina olleet. Jere tuntee elävänsä täysillä aina, kun pääsee lavalle. Uudet biisit uppoavat faneihin kuin kuuma veitsi voihin, ja kun Ready to Go rävähtää ensimmäisenä biisinä soimaan, Kärtsä on todellakin ready to go.

Mutta sitten tulee tämä hetki. Hetki, jolloin huuma on ohi, bussi jyristää tasaista vauhtia kohti seuraavaa keikkapaikkaa ja kaikki on pimeää ja tyhjää. Silloin iskee ikävä. Kyllä. Jere uskaltaa jo tunnustaa sen, että hänellä on ikävä Bojania. Tuli sen jollekin fanillekin kertoneeksi, kun tämä kysyi jotain Bojanista.

Ei hän edes ajatellut, mitä sanoi. Se tuli suoraan sydämestä. Vasta sitten kun oli pullauttanut ikävänsä ulos, hän tajusi, että todellakin. Hänellä on ikävä Bojania, ja siitä syystä olo on koko ajan niin haikea ja surullinen. Siitä on jo pari kuukautta, kun hän saatteli miehen aamukoneelle. Jere muistaa kyyneleet, jotka valuivat Bojanin poskille. Omia kyyneliään hän pystyi pidättelemään siihen saakka, että pääsi autoon pakoon. Sitten ne tulivat.

Viestit heidän välillään kulkevat jatkuvasti. Kaipuuta täynnä, suunnitelmia seuraavasta yhteisestä lomasta, muistoja Kyprokselta. Jeren sydän täyttyy jokaisesta yhteisestä kokemuksesta, jonka Bojan palauttaa hänen mieleensä. Muistatko, kun oltiin rannalla, pelattiin pedeliä (vai mikä se nyt onkaan), laulettiin karaokea.

Muistatko?

Jere muistaa. Muistaa jokaisen hetken, jonka he viettivät yhdessä. Ei niin kovin paljon sanoja, mutta sitäkin enemmän läheisyyttä ja yhdessäoloa. Posket punehtuvat, ja Jere kääntää katseensa bussin ikkunasta yön pimeyteen. Yksi hänen elämänsä parhaista viikoista.

Härtsä tunkee viereen. On katsonut jotakin Bojanin haastattelua YouTubesta, ja haluaa näyttää siitä pätkän hänellekin. Ärsyttää, mutta antaa sen puhua. Jere ei ota laseja silmiltään, mutta katsoo Härtsän osoittaman kohdan. Bojan, mun Bojan, hän hymyilee ikävissään.

Paras lomaviikko mikä hänellä on ikinä ollut. Yhdessä suomalaisen ystävän Käärijän kanssa Kyproksella. Jeren huulille nousee hymy, Härtsä pökkää häntä hellästi olkapäähän.

Very special bromance, Härtsä sanoo siten, kun kaiken toisesta tietävälle ystävälle sanotaan, ja painaa päänsä hiljaa Jeren olkapäälle. Jere nostaa tummia laseja silmiltään, katsoo Härtsää silmiin ja hymyilee.

Yes, yes. Very special bromance.

Kiitos, kun jaksat kirjoittaa ja jakaa näitä kauniita. Näillä on varmasti paljon arvostajia <3

 

Kiitos, kun jaksat kirjoittaa ja jakaa näitä kauniita. Näillä on varmasti paljon arvostajia <3

Kiitos. Kiva jos joku lukee. Ei ole enää oikein paikkaa, mihin kirjoittaa, ja joskus näitä vain tulee. En ole mikään AO3-kirjoittaja.