vierailija
Täällä Jorma ilmoittautuu, ja kyllä jaksan
vierailija
Twitteristä:
"Bojan is baiting on purpose, he’s well aware of how many het teenage fans are actively shipping him with S so he decided to use it. Not sure if it was the best idea but whatever."
Tää on just se mitä mäkin sanoin heti alkuun, se hienovarainen vihaaminen Sadien suuntaan on siinä biisissä ihan tarkoituksella. Kyllä Bojan on niin kauan ollut viihdemaailmassa mukana, että tietää miten temput tehdään. Älkää olko sinisilmäisiä.
"Bojan is baiting on purpose, he’s well aware of how many het teenage fans are actively shipping him with S so he decided to use it. Not sure if it was the best idea but whatever."
Tää on just se mitä mäkin sanoin heti alkuun, se hienovarainen vihaaminen Sadien suuntaan on siinä biisissä ihan tarkoituksella. Kyllä Bojan on niin kauan ollut viihdemaailmassa mukana, että tietää miten temput tehdään. Älkää olko sinisilmäisiä.
vierailija
*vihjaaminen* (ei vihaaminen)
vierailija
Minusta toi ei edes viittaa mitenkään S, pisamanaamaisia on vaikka kuinka paljon, eikä biisissä edes tähän henkilöön mitään suhdetta synny, joten mitä väliä.
vierailija
Bojan itse sanoo uudessa tiktokissa, että biisi kertoo pieleen menneen kauniin rakkaustarinan tiivistettynä yhteen iltaan.
vierailija
Juu mutta random kuuntelija ei tätä kehenkään tiettyyn henkilöön yhdistä, enkä usko B:nkään niin ajattelevan tai muutenkaan mihinkään pyrkyryyteen tässä asiassa.
vierailija
Jaa ketkä teinit shippaa Bojania Sadien kanssa, ei oo tullut vastaan?
vierailija
Minunkin mielestä tälläiset jutut kuoli aika alkuunsa keskusteluissa.
vierailija
Että oli rasittavaa settiä.
vierailija
Onpas ketju hiljentynyt . Osasyynä K:n uusi loft asunto johon gf muutti yhdessä hänen kanssaan ?
Toki gf kortteerannut myös Malmin asunnossa. Realiteetit iskenyt ?
Toki gf kortteerannut myös Malmin asunnossa. Realiteetit iskenyt ?
vierailija
Oot outo. Kukaan ei ole välittänyt mistään gfstä tuon taivaallista shippaamisen suhteen tämän puolentoista vuoden aikana, ei edes K itse. Jatkuvaan trollaamiseen on väsytty, mutta shippaamista se tietenkään ei ole tappanut. Onneksi on muita väyliä.
vierailija
Totta ihmeessä viittaa. Bojan on juuri tapaillut pisamaista Sadieta. Eikä pisamat ole kai kovin tavallinen aihe biiseissä.
vierailija
On ystävä ja kollega, ei kukaan yhdistä biisin aiheeksi tai ainakaan minulla tule mieleen.
vierailija
Luulin olevani Puutarhan puolella, mut tää onkin vissiin komposti?
vierailija
Niinköhän tuo kuitenkaan siellä ainakaan kovin pysyvästi kortteerasi. Eiköhän varsinainen ensimmäinen "yhteinen koti" ollut kuitenkin Vantaan kaupungin vuodeksi lahjoittama kolmio.
vierailija
Juuri tavannut on ehkä vähän turhan vahvasti sanottu. Hän EHKÄ tapaili pisamanaamaista pientä tyttöä Lontoossa alkuvuodesta ja elätteli toiveita suhteesta vielä tovin sen jälkeenkin. Mutta realiteetit iskivät jommalle kummalle, biisin perusteella sille pisamanaamalle, ja suhde kuivui sitten kokoon. Ei saatu toista Damiano vs Dove -paria, vaikka niin moni ehkä toivoikin.
vierailija
Biisi tehty Krisin mukaan jo kakkoslevyä varten eli ei siis näistä Lontoon tuttavuuksista kerro, kuten ajattelinkin.
vierailija
Juuri näin. Toki sanoitusta on voitu päivittää, mutta idea ja ensimmäinen versio on syntynyt jo jonkun aiemman epäonnisen ihastumisen / rakastumisen jälkeen.
vierailija
Join the B&K Discord Server!
Check out the B&K community on Discord - hang out with 97 other members and enjoy free voice and text chat.
vierailija
Bojan pöyhi tyynylleen parempaa muotoa ja katsoi, miten Jere valmistautui omalla puolella sänkyään. Veti vielä paitaa yltään niin nautinnollisesti, että Bojanin oli pakko nielaista.
Kolmas ilta yhteisellä lomalla. Tänään hän ehkä uskaltaisi.
Bojan oli vastannut Jeren kutsuun sen kummempia ajattelematta. Yhteisestä lomasta oli puhuttu niin pitkään, että se oli aika toteuttaa. He kaksi, brodskit, brothers, friends forever. Uidaan, otetaan aurinkoa, lauletaan karaokea, juodaan tequilaa. Hengataan yhdessä.
Kaikkea sitä he olivat tehneet. Bojan halusi kuitenkin enemmän. Hän oli tajunnut sen vasta nyt, ja se suorastaan riivasi häntä. Ajatteliko Jere samalla tapaa, uskaltaisiko ottaa puheeksi, uskaltaisiko edes koskea. Toki he olivat toisiaan kosketelleet, halanneet ja sipaisseet toista poskeen tai olkapäähän ohi kulkiessaan. Silleen kaverillisesti.
Tänään Bojan halusi enemmän. Pieni karaokebaarissa hankittu hiprakka toi rohkeutta, niin hän ainakin ajatteli katsoessaan, miten Jere nosti upeita käsivarsiaan kohti kattoa venytelessään. Katse oli ehkä vähän liiankin tiivis, koska Jeren piti kysyä, onko kaikki ok ennen kuin hän sukelsi oman peittonsa alle yhteisen parisängyn toiselle puolelle.
Bojan makasi kasvot kohti Jereä. Hän odotti, että toinen löytää oikean asennon ja kääntyy häntä kohti. Näin he olivat aiemminkin nukkuneet, siis nukkuneet, kasvot vastatusten, hihitellen ja toisilleen irvistellen. Tänään ei niin kävisi. Siitä Bojan oli varma.
Välimerellä yöt ovat pimeitä. Bojan näki Jeren kyljelleen kääntyneen hahmon, ja tunsi hänen hengityksensä. Nyt oli se hetki, hän ajatteli. Bojan ojensi kätensä, vei sen Jeren poskelle, silitti sitä hiljaa ja kuiskasi hiljaa "Jerc". Toinen havahtui, vei kätensä Bojanin käden päälle ja painoi sitä tiiviisti poskeaan vasten.
Bojanille se oli merkki. Hän liikahti vähän lähemmäksi, niin lähelle, ettei huulien välillä ollut enää kuin muutaman sentti. Bojan nielaisi. Jere puhalsi lämmintä ilmaa hänen päälleen, tuoksui tupakalle ja viinalle, ehkä vähän hammastahnallekin, mutta ei Bojan sitä huomannut. Hän siirsi hitaasti päätään lähemmäksi pitäen katseen koko ajan kiinni Jeren silmissä.
Ja sitten hän teki sen. Painoi huulensa Jeren huulia vasten, hitaasti ja varovasti, ilman vaatimuksia. Jere vastasi. Siirsi kätensä Bojanin niskan taakse ja veti tätä vähän lähemmäksi. Ihan kiinni. Suudelma syveni äkkiä.
Siinä he olivat. Ja se tuntui juuri siltä, miltä Bojan oli ajatellutkin sen tuntuvan. Pieni väristys kulki läpi kehon, kun hän avasi varovasti huuliaaan. Ihan kuin vain kokeillakseen, halusiko Jere mennä pidemmälle. Ja hän halusi.
Bojan, sanoi Jere hiljaa suoraan hänen suuhunsa. Jere, ei nyt. Puhutaan aamulla, ei nyt. Se sopi kätensä Bojanin niskasta kohti selkää siirtäneelle Jerelle. Pehmeät, pienet kädet, ajatteli Bojan siirtyessään vielä tuuman lähemmäksi auringon paahtamaa ruskeaa kehoa.
Sitä yötä ei käytetty nukkumiseen. Puolentoista vuoden aikana pikku hiljaa kasvanut himo sai vallan, kun nämä kaksi hakivat tuntumaa toistensa kehoihin. Vaikka kaikki oli uutta, tuntui kaikki kuitenkin niin tutulta. Aivan kuin toinen olisi ollut siinä vieressä aina. Kädet kulkivat kehoa ylös alas, huulet hakivat uusia kohtia, joita näykkiä ja joihin painaa pieniä suudelmia. Toisen kehossa ei ollut kohtaa, johon kädet ja huulet eivät olisi löytäneet tietään.
Aamulla nämä kaksi makasivat kasvot vastakkain ja katsoivat toisiaan silmiin. Ei ollut sanoja, niitä ei tarvittu. Bojan nosti kätensä ja piirsi hitaasti etusormellaan Jeren huulet, kiersi silmät, silitti kulmakarvat. Jeren huulille nousi hymy, kun hän hieroi nenäänsä Bojanin nenään.
Rakas. Se oli ainoa sana, joka sopi tähän hetkeen.
Kolmas ilta yhteisellä lomalla. Tänään hän ehkä uskaltaisi.
Bojan oli vastannut Jeren kutsuun sen kummempia ajattelematta. Yhteisestä lomasta oli puhuttu niin pitkään, että se oli aika toteuttaa. He kaksi, brodskit, brothers, friends forever. Uidaan, otetaan aurinkoa, lauletaan karaokea, juodaan tequilaa. Hengataan yhdessä.
Kaikkea sitä he olivat tehneet. Bojan halusi kuitenkin enemmän. Hän oli tajunnut sen vasta nyt, ja se suorastaan riivasi häntä. Ajatteliko Jere samalla tapaa, uskaltaisiko ottaa puheeksi, uskaltaisiko edes koskea. Toki he olivat toisiaan kosketelleet, halanneet ja sipaisseet toista poskeen tai olkapäähän ohi kulkiessaan. Silleen kaverillisesti.
Tänään Bojan halusi enemmän. Pieni karaokebaarissa hankittu hiprakka toi rohkeutta, niin hän ainakin ajatteli katsoessaan, miten Jere nosti upeita käsivarsiaan kohti kattoa venytelessään. Katse oli ehkä vähän liiankin tiivis, koska Jeren piti kysyä, onko kaikki ok ennen kuin hän sukelsi oman peittonsa alle yhteisen parisängyn toiselle puolelle.
Bojan makasi kasvot kohti Jereä. Hän odotti, että toinen löytää oikean asennon ja kääntyy häntä kohti. Näin he olivat aiemminkin nukkuneet, siis nukkuneet, kasvot vastatusten, hihitellen ja toisilleen irvistellen. Tänään ei niin kävisi. Siitä Bojan oli varma.
Välimerellä yöt ovat pimeitä. Bojan näki Jeren kyljelleen kääntyneen hahmon, ja tunsi hänen hengityksensä. Nyt oli se hetki, hän ajatteli. Bojan ojensi kätensä, vei sen Jeren poskelle, silitti sitä hiljaa ja kuiskasi hiljaa "Jerc". Toinen havahtui, vei kätensä Bojanin käden päälle ja painoi sitä tiiviisti poskeaan vasten.
Bojanille se oli merkki. Hän liikahti vähän lähemmäksi, niin lähelle, ettei huulien välillä ollut enää kuin muutaman sentti. Bojan nielaisi. Jere puhalsi lämmintä ilmaa hänen päälleen, tuoksui tupakalle ja viinalle, ehkä vähän hammastahnallekin, mutta ei Bojan sitä huomannut. Hän siirsi hitaasti päätään lähemmäksi pitäen katseen koko ajan kiinni Jeren silmissä.
Ja sitten hän teki sen. Painoi huulensa Jeren huulia vasten, hitaasti ja varovasti, ilman vaatimuksia. Jere vastasi. Siirsi kätensä Bojanin niskan taakse ja veti tätä vähän lähemmäksi. Ihan kiinni. Suudelma syveni äkkiä.
Siinä he olivat. Ja se tuntui juuri siltä, miltä Bojan oli ajatellutkin sen tuntuvan. Pieni väristys kulki läpi kehon, kun hän avasi varovasti huuliaaan. Ihan kuin vain kokeillakseen, halusiko Jere mennä pidemmälle. Ja hän halusi.
Bojan, sanoi Jere hiljaa suoraan hänen suuhunsa. Jere, ei nyt. Puhutaan aamulla, ei nyt. Se sopi kätensä Bojanin niskasta kohti selkää siirtäneelle Jerelle. Pehmeät, pienet kädet, ajatteli Bojan siirtyessään vielä tuuman lähemmäksi auringon paahtamaa ruskeaa kehoa.
Sitä yötä ei käytetty nukkumiseen. Puolentoista vuoden aikana pikku hiljaa kasvanut himo sai vallan, kun nämä kaksi hakivat tuntumaa toistensa kehoihin. Vaikka kaikki oli uutta, tuntui kaikki kuitenkin niin tutulta. Aivan kuin toinen olisi ollut siinä vieressä aina. Kädet kulkivat kehoa ylös alas, huulet hakivat uusia kohtia, joita näykkiä ja joihin painaa pieniä suudelmia. Toisen kehossa ei ollut kohtaa, johon kädet ja huulet eivät olisi löytäneet tietään.
Aamulla nämä kaksi makasivat kasvot vastakkain ja katsoivat toisiaan silmiin. Ei ollut sanoja, niitä ei tarvittu. Bojan nosti kätensä ja piirsi hitaasti etusormellaan Jeren huulet, kiersi silmät, silitti kulmakarvat. Jeren huulille nousi hymy, kun hän hieroi nenäänsä Bojanin nenään.
Rakas. Se oli ainoa sana, joka sopi tähän hetkeen.
vierailija
Jere ei saanut unta. Ajatukset velloivat pään sisällä, oli tapahtunut niin paljon ja niin lyhyessä ajassa. Bojan oli tehnyt aloitteen. Tuonut kätensä hänen poskelleen, huulensa hänen huulilleen. Eikä hän pystynyt vastustamaan kiusausta.
Oliko se edes kiusaus. Kyllä Jere oli sen tajunnut, etteivät he enää pelkkiä brothereita olleet. Mutta hän oli pysynyt lujana, mitään ei ollut päässyt tapahtumaan. Ei siis aiemmin. Nyt oli tilanne toinen. He olivat kahden, vain hän, Bojan ja pinnan alla pitkään kytenyt halu. Koskaan aiemmin ei Jere ollut kokenut mitään vastaavaa, ei yhdenkään miehen kanssa.
Huomenna tämä olisi ohi. Jere kääntyi katsomaan vatsallaan nukkuvaan sloveenia. Hän makasi vielä hieman hikinen yläkroppa paljaana, peitto vyötärön ympäri kiertyneenä. Kädet olivat nousseet pään yläpuolelle, ihan kuin pikkulapsella silloin, kun ne nukkuvat rentoutuneina. Näky oli sykähdyttävä, ja Jere pystyi vain vaivoin pitämään kätensä kurissa.
Ilta oli ollut ihana. Sen jälkeen, kun jää oli ensimmäisen kerran murrettu, eivät he olleet pystyneet pitämään näppejään irti toisistaan. Jere punasteli mielessään. Hänelle kaikki oli uutta, eikä Bojankaan juuri kokeneempi ollut. Yhteiset tutkimusretket toisen halusta värähtelevään kehoon olivat sykähdyttäviä. Jere tunsi, miten jo pelkkä ajatus sai liikettä aikaan alakerrassa.
Nyt ei ollut kuitenkaan sen aika. Jeren aivot kävivät kierroksilla. Bojanilla oli lippu Lissaboniin, hänen piti palata kotiin Vantaalle. Tulevan viikon kalenteri oli täynnä kuvauksia, videon tekoa ja tapaamisia. Oli mentävä, sillä Jerelle tehdyt sitoumukset olivat aina sitoumuksia. Niistä ei lipsuta kuin lääkärintodistuksella.
Aamulla Bojan heräsi ensin. Kevyeksi tarkoitettu suukko oli riistäytyä pidemmälle saman tien, mutta he kumpikin tiesivät, ettei siihen ollut nyt aikaa. Bojanin kone lähti paria tuntia aiemmin kuin Jeren, kentällä oli oltava ajoissa.
Jere söi ajatuksissaan aamupalaa ja katseli Bojania pöydän yli. Yhtäkkiä hän sanoi sen, mikä oli pyörinyt ajatuksissa koko yön.
"Tule Helsinkiin, ainakin pariksi päiväksi. Kalenteri on täynnä, mutta on meillä illat ja yöt."
Bojan nosti katseensa hämmentyneenä ja sitten hänen kasvoilleen levisi hymy. Ilman muuta hän tulisi, Lissabon voi kyllä odottaa.
Lento Vantaalle sujui nopeasti. He vetivät peiton ylleen ja nuokkuivat päät vastakkain koko lennon ajan. Limittivät sormet toisen sormien lomaan ja hamusivat huulillaan toisen kaulaa. Lentokentällä ei pidetty kiirettä. He poistuivat koneesta viimeisten joukossa, hakivat matkalaukkunsa ja kulkivat lähes tyhjän vastaanottohallin läpi ulko-ovelle. Miken piti olla vastassa, mutta Jere ei ollut kertonut, että myös Bojan tulee mukana.
Väsynyt kaksikko laahautui laukkuineen kohti hämmentyneen Miken autoa. Jere puisti hiljaa päätään merkiksi siitä, että nyt pidät isoveli turpasi kiinni. Ei ole mikään vinoilun paikka. Kerrankin Mikke ymmärsi, ohjasi Bojanin etupenkille ja Jeren taakse. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.
Kun auto lähti liikkeelle, alkoi Jere hyräillä takapenkillä Robinin Frontside Ollieta. Hiljaa, mutta kuitenkin sen verran kovaa, että Mikke kuuli sen vallan mainiosti. Mikke katsoi peilin kautta pikkuveljeään hämmentynyt virne kasvoillaan.
Vai tällainen loma. Onnea vaan pikkuveli, hän sanoi ja iski silmää veljelleen takapenkille. Bojan katsoi kysyvästi kumpaakin, mutta ei saanut vastausta. Mikke pökkäsi häntä lämpimästi olkapäähän.
Jere hyrisi tyytyväisenä. Juuri tällainen loma. Elämän mullistanut viikko yhdessä Bojanin kanssa.
Oliko se edes kiusaus. Kyllä Jere oli sen tajunnut, etteivät he enää pelkkiä brothereita olleet. Mutta hän oli pysynyt lujana, mitään ei ollut päässyt tapahtumaan. Ei siis aiemmin. Nyt oli tilanne toinen. He olivat kahden, vain hän, Bojan ja pinnan alla pitkään kytenyt halu. Koskaan aiemmin ei Jere ollut kokenut mitään vastaavaa, ei yhdenkään miehen kanssa.
Huomenna tämä olisi ohi. Jere kääntyi katsomaan vatsallaan nukkuvaan sloveenia. Hän makasi vielä hieman hikinen yläkroppa paljaana, peitto vyötärön ympäri kiertyneenä. Kädet olivat nousseet pään yläpuolelle, ihan kuin pikkulapsella silloin, kun ne nukkuvat rentoutuneina. Näky oli sykähdyttävä, ja Jere pystyi vain vaivoin pitämään kätensä kurissa.
Ilta oli ollut ihana. Sen jälkeen, kun jää oli ensimmäisen kerran murrettu, eivät he olleet pystyneet pitämään näppejään irti toisistaan. Jere punasteli mielessään. Hänelle kaikki oli uutta, eikä Bojankaan juuri kokeneempi ollut. Yhteiset tutkimusretket toisen halusta värähtelevään kehoon olivat sykähdyttäviä. Jere tunsi, miten jo pelkkä ajatus sai liikettä aikaan alakerrassa.
Nyt ei ollut kuitenkaan sen aika. Jeren aivot kävivät kierroksilla. Bojanilla oli lippu Lissaboniin, hänen piti palata kotiin Vantaalle. Tulevan viikon kalenteri oli täynnä kuvauksia, videon tekoa ja tapaamisia. Oli mentävä, sillä Jerelle tehdyt sitoumukset olivat aina sitoumuksia. Niistä ei lipsuta kuin lääkärintodistuksella.
Aamulla Bojan heräsi ensin. Kevyeksi tarkoitettu suukko oli riistäytyä pidemmälle saman tien, mutta he kumpikin tiesivät, ettei siihen ollut nyt aikaa. Bojanin kone lähti paria tuntia aiemmin kuin Jeren, kentällä oli oltava ajoissa.
Jere söi ajatuksissaan aamupalaa ja katseli Bojania pöydän yli. Yhtäkkiä hän sanoi sen, mikä oli pyörinyt ajatuksissa koko yön.
"Tule Helsinkiin, ainakin pariksi päiväksi. Kalenteri on täynnä, mutta on meillä illat ja yöt."
Bojan nosti katseensa hämmentyneenä ja sitten hänen kasvoilleen levisi hymy. Ilman muuta hän tulisi, Lissabon voi kyllä odottaa.
Lento Vantaalle sujui nopeasti. He vetivät peiton ylleen ja nuokkuivat päät vastakkain koko lennon ajan. Limittivät sormet toisen sormien lomaan ja hamusivat huulillaan toisen kaulaa. Lentokentällä ei pidetty kiirettä. He poistuivat koneesta viimeisten joukossa, hakivat matkalaukkunsa ja kulkivat lähes tyhjän vastaanottohallin läpi ulko-ovelle. Miken piti olla vastassa, mutta Jere ei ollut kertonut, että myös Bojan tulee mukana.
Väsynyt kaksikko laahautui laukkuineen kohti hämmentyneen Miken autoa. Jere puisti hiljaa päätään merkiksi siitä, että nyt pidät isoveli turpasi kiinni. Ei ole mikään vinoilun paikka. Kerrankin Mikke ymmärsi, ohjasi Bojanin etupenkille ja Jeren taakse. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.
Kun auto lähti liikkeelle, alkoi Jere hyräillä takapenkillä Robinin Frontside Ollieta. Hiljaa, mutta kuitenkin sen verran kovaa, että Mikke kuuli sen vallan mainiosti. Mikke katsoi peilin kautta pikkuveljeään hämmentynyt virne kasvoillaan.
Vai tällainen loma. Onnea vaan pikkuveli, hän sanoi ja iski silmää veljelleen takapenkille. Bojan katsoi kysyvästi kumpaakin, mutta ei saanut vastausta. Mikke pökkäsi häntä lämpimästi olkapäähän.
Jere hyrisi tyytyväisenä. Juuri tällainen loma. Elämän mullistanut viikko yhdessä Bojanin kanssa.