Ei viittittäis kauheasti nillittää ihan kaikella mahdollisella.
Jos joku on löytänyt kirjoittamisen ilon näiden kahden tarinaa seuratessaan, suotakoon se hänelle. Minä ainakin luen ilolla täälläkin julkaistuja lyhyitä tarinoita, ja teen sen sisällön lisäksi myös siitä syystä, että ne etenevät hyvin, ovat loogisia ja kieleltään eläviä.
Jostain syystä mIeleen on jäänyt ficci, jossa JO oli Jeren kotona ennen Kultsan keikkoja, ja Bojan halusi kertoa Jerelle uusien laulujen sisällöistä ennen kuin ne esitettäisiin ensimmäistä kertaa. Onkohan kukaan ottanut sitä mihinkään talteen?
Mulla oli tallessa
"Ihana saunanjälkeinen rauha. Oltiin syöty hyvin. Mutsi oli tehnyt lihapullia ja perunamuusia, ja jätkät oli santsanneet monta kertaa. Ei mikään ihme, mutsin lihapullat on kyllä maailman parhaita. Pukattiin sauna päälle. Mutsi ja faija jätti meidät omiin oloihimme, ja lähtivät Malmin kämpille yöksi. Broidi on jossain kylillä, ja menee Mikelle yökylään.
Saadaan olla ihan vain me.
Mä kattelen näitä tässä olohuonessa ja mun on hiton hyvä olla. Kris räplää puhelintaan, Jure rummuttaa olohuoneen pöytää. Kaivoin kaapista mun vanhan Poke-kansion, ja Nace tutkii sitä tosi tarkkaan. Se on Pokemon-fani. Jan nuokkuu silmät ummessa pää sohvan reunalla.
Ja Bojan. Bojan hötkyilee niin kuin sen tapa usein on. Se on aika levoton jätkä, vähän niin kuin minäkin. Ehkä siitä syystä meillä synkkaa niin hyvin. Ollaan silläkin lailla samanlaisia. Nyt se vaikuttaa vähän hermostuneelta, enkä mä oikein tajua miksi. Televisio on päällä, siellä menee joku futismatsi, mutta ei sitä kukaan taida jaksaa seurata.
Yhtäkkiä Bojan sanoo jätkille jotain sillä niiden omalla kielellä. En ymmärrä, mutta ei se varmaan ollut mulle tarkotettukaan. Kris nostaa päätään ja naurahtaa, Nace nostaa peukkua. Jan avaa silmät ja vilkaisee jotenkin oudosti Jurea, joka nostaa kädet päänsä yläpuolelle ja tekee sormillaan sydämen. Sitten ne uppoavat taas omaan hiljaisuuteensa.
Bojan nykäisee mua hihasta ja sanoo, että voidaanko jutella. Mennään sun huoneeseen. Sitten mennään, ja mua rupeaa naurattamaan, kun mä muistan, miten joskus kasiluokalla tykkäsin yhdestä Essistä, vai oliko se Emmi, ja toin sen kerran koulun jälkeen himaan muka Poke-kortteja katsomaan. Tietty mulla oli aivan jotain muuta mielessä.
No joo, siitä on aikaa. Nyt ollaan me. Se istuu mun sängyn reunalle ja sanoo, että tule tähän viereen, ja että hän haluaa jutella mun kanssa. Nielaisen. Se on ollut koko illan jotenkin omituinen; levoton ja vilkuillut mua vähän normaaliakin enemmän. Mutta mä olen valmis, tuli sieltä mitä tahansa.
Se sanoo, että aikoo esittää Kultsalla lauantaina pari uutta biisiä, ja haluaa näyttää niiden sanat mulle ensin. Huoh, ei onneksi tämän pahempaa, mä ajattelen. Kiva, että avaa sisältöä mulle etukäteen, kun mä en sloveniaa tietenkään ymmärrä. Istun sen viereen sängyn laidalle, ja se hakee kännykästään kappaleen, jonka nimi on Bluza.
Käydään läpi niitä sanoja rivi riviltä. Se on jotenkin vaikeana. Punasteleekin. Mä yritän ymmärtää mun ehkä vähän heikolla englannilla, mitä sanat tarkoittavat. Se sanoo, että tää laulu kertoo meidän yhteisestä yöstä LIverpoolissa. Mä vähän hätkähdän. Pitäisin sen mieluusti ihan meidän välisenä muistona.
Our room is small
I'm acting like a drunk idiot
But I haven't had a single glass
I think I've fallen in love.
Tämän mä ymmärrän kyllä. Ja kun mä katson sitä silmiin, mä ymmärrän vielä paremmin. Se rakastaa mua, ja se rakastui muhun siellä Liverpoolissa. Sydän muljahtaa ja mun on pakko silittää vähän sen poskea. Mä niin tiedän, miltä siitä on tuntunut silloin ja miltä siitä tuntuu nyt.
Mä jaan tän tunteen sen kanssa, ja mä muistan, millaista oli herätä sen vierestä ensimmäistä kertaa. Me oltiin vaan nukuttu yhdessä, kinasteltu vähän samasta peitosta, halattu, ja, no ehkä pari kertaa pussattu, mutta sen pakahduttavan tunteen mä muistan. Aivan kuin sydän olisi haljennut, kun kuunteli sen humalaista tuhinaa siinä vieressä. Oli pakko koskea, silittää poskea ja nuuhkaista vähän kaulaa.
Ja nyt se on mun kotona. Istuu mun sängyllä, ja kertoo, miten se on tehnyt laulun musta, meistä, ja siitä, miten ikävä sillä on ollut, ja miten tärkeä mä sille olen. Mua alkaa itkettää ja on pakko kääntää päätä niin ettei se näe mun silmiä. Se kuitenkin näkee, laskee kännykän sängylle ja ottaa mun kasvot käsiensä väliin. Sillä on sellainen tapa ja se on aika ihanaa. Se kuivaa kielellään poskelle vierineen kyyneleen, ja vetää kasvot kiinni omiinsa. Sitten se koskettaa mun nenää, piirtää sormillaan mun kulmakarvat ja katsoo koko ajan niillä käsittämättömän ruskeilla silmillään suoraa mua silmiin.
Ja joo. Ihana laulu, ihanat sanat. Mä ymmärrän kaiken. Ja vaikka en välttämättä ihan jokaista sanaa niin ainakin sen, mitä se tällä tarkoittaa. Ja se on aika kaunista. Taas mua itkettää. En kestä. Oliko sillä vielä joku toinenkin laulu, jonka sanat se halusi käydä läpi mun kanssa ennen ensiesitystä?
Se saa odottaa. Pussaan sitä suoraan suulle, eikä se pistä vastaan. Tää on vähän niin kuin Liverpoolissa. Ja nyt se aikoo kertoa sen koko maailmalle. Ei mua haittaa. Mäkin rakastan"
www.tumblr.com
youtu.be
