Aikamoinen puutarha

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Ja pakkohan niiden on muutenkin kyllästyä jossain vaiheessa. Samat ihmiset noita selvästi kirjoittelee maalittamistarkoituksessa niin ei kukaan nyt noin lapsellisia juttuja jaksa ikuisuuksia kirjoitella.
Toivottavasti kyllästyvät. Ihan uskomatonta, että joku jaksaa suoltaa tuollaisia sairaita ponijuttuja tuntikausien ajan. Hankkisi jonkun paremman harrastuksen. Mutta kai se paras taktiikka on sitten vain ignoorata.
 
vierailija
Kuulostaa tärkeältä yhteydeltä, ja samalla olosuhteiden osalta monimutkaiselta vaiheessa olevalta, ja myös tosi arvokkaalta ja merkitykselliseltä ihmiseltä ja yhteydeltä teidän välillä<3 ja että yhteys on kantanut ja jatkunut olosuhteista ja käytännön mutkista riippumatta.

Jäin miettiin sun tekstistä, tarkoititko itseä, toista (vai molempia) suuntautumisella? Ja ei yhtään mitään paineita, jos et halua jakaa!! Ihmissuhteet, ihmiset ja välittäminen, tai miten tai millä nimellä sen kokee, on kyllä moniulotteisia, intensiivisiä, kauniita ja myös syvälle meneviä, tämä tuli mieleen sun tekstiä lukies
Sivuhuomio: ai vitsi miten ihana kun lainaukset toimii kunnolla!

Ja pyytäisin anteeksi niiltä palstalaisilta joita ei nämä henk koht jorinat kiinnosta. Saa hypätä yli. Ja tulee olemaan pitkä romaani.
Menköön nyt tämän kerran koska ainakin mun kuvitelmissa liippaa aika läheltä tätä ketjun aihepiiriä. Sekä suoraan sanottuna en ole pystynyt tästä juttelemaan oikein kenellekään, koska oma muu lähipiiri on aika pieni, osalle en halua avata tarkemmin tätä asiaa ja se jonka kanssa olen aiheesta jutellut on hyvin nihkeä tätä mun tyyppiä kohtaan. Luulen että johtuu jonkintasoisesta mustasukkaisuudesta koska tää nihkeä ihminen on ollut mulle lapsuudesta saakka läheinen, ja "uusi" tuttavuus tuli pyörremyrskyn tavoin mun elämään aikuisiällä ja siinä kohtaa meni mun elämä lähes kokonaan uusiksi. Eli mullekin olisi ehkä hyväksi pukea näitä fiiliksiä sanoiksi.

Suuntautuminen lähinnä ongelma toisen osapuolen taholta. Mutta siihen liittyy niin kipeitä ja henkilökohtaisia juttuja, että en ehkä tässä avaa ihan kaikkea. Lapsuudesta asti kuitenkin juontaa juurensa, on vaikeaa suhdetta molempiin vanhempiin ja sitten jotain vakavampaakin. Myös mun puolelta on enemmänkin sukupuoli-identiteettiin liittyviä kriiseilyjä jo kauan ennen tän henkilön tapaamista, joka tavallaan sekä pahensi että lopulta myös helpotti mun tilannetta (koska jotenkin olen oppinut hyväksymään itseni juuri tällaisena) Meidän välillä on aivan helvetinmoinen jännite, kemia, miksi tätä nyt kutsuisi, ja todella härski läppä on lentänyt puolelta toiselle aivan alusta asti. Molemmat omataan näennäisen kova ulkokuori ja roustaus on myös meidän love language. Sitten on kuitenkin ollut ihan avoimiakin keskusteluja, että mitä jos. Ja jopa jaettua surua siitä, että miksi ei olla synnytty toisillemme oikean sukupuolisiksi. Eli ei ole jäänyt epäselväksi, että kumpikin haluaisi enemmän. Mun puolelta on jarrut päällä oikeastaan sen takia, että juttu on mulle liian tärkeä. Koska jos joku menisi vikaan, se tuntuisi jotenkin niin lopulliselta. Ja sitten se välimatka. Jos viettäisimme enemmän aikaa yhdessä ihan nenätysten, niin olen melkein varma että emme olisi tässä limbossa enää.

Ehkä tässä samalla ilmeni se syy, miksi olen tähän shippiin eksynyt. Peilaan omia tuntemuksiani näihin kahteen ja toivon, että heidän ihmissuhteensa olisi omaani helpompi ja selkeämpi.

Nyt lähden itkemään tätä oloani jonnekin.
 
vierailija
Ostin just lipun Mössön pikkujouluihin ihan vaan K:n takia, ei ne muut kiinnosta yhtään :D Onneks K esiintyy ekana ni voin lähtee pois heti sen jälkeen :D Iski pakottava tarve nähä K vielä tän vuoden puolella livenä, makso mitä makso. K ja Joksut sekottanu pään ihan totaalisesti :D
 
vierailija
Siellä joku huutelee Vauvalla, että ylläpitoa on pyydetty tutustumaan ketjun sisältöön ja se lähtee varmaan poistoon. Tuota voi nyt kuka tahansa huudella, mutta ehkä pitää varautua taas paatin uppoamiseen ja juttujen katoamiseen. On se prkl kun ensimmäinen ketju kesti kuukausia, toinen 10 päivää ja nyt tämä ehkä viikon.
 
vierailija
Sivuhuomio: ai vitsi miten ihana kun lainaukset toimii kunnolla!

Ja pyytäisin anteeksi niiltä palstalaisilta joita ei nämä henk koht jorinat kiinnosta. Saa hypätä yli. Ja tulee olemaan pitkä romaani.
Menköön nyt tämän kerran koska ainakin mun kuvitelmissa liippaa aika läheltä tätä ketjun aihepiiriä. Sekä suoraan sanottuna en ole pystynyt tästä juttelemaan oikein kenellekään, koska oma muu lähipiiri on aika pieni, osalle en halua avata tarkemmin tätä asiaa ja se jonka kanssa olen aiheesta jutellut on hyvin nihkeä tätä mun tyyppiä kohtaan. Luulen että johtuu jonkintasoisesta mustasukkaisuudesta koska tää nihkeä ihminen on ollut mulle lapsuudesta saakka läheinen, ja "uusi" tuttavuus tuli pyörremyrskyn tavoin mun elämään aikuisiällä ja siinä kohtaa meni mun elämä lähes kokonaan uusiksi. Eli mullekin olisi ehkä hyväksi pukea näitä fiiliksiä sanoiksi.

Suuntautuminen lähinnä ongelma toisen osapuolen taholta. Mutta siihen liittyy niin kipeitä ja henkilökohtaisia juttuja, että en ehkä tässä avaa ihan kaikkea. Lapsuudesta asti kuitenkin juontaa juurensa, on vaikeaa suhdetta molempiin vanhempiin ja sitten jotain vakavampaakin. Myös mun puolelta on enemmänkin sukupuoli-identiteettiin liittyviä kriiseilyjä jo kauan ennen tän henkilön tapaamista, joka tavallaan sekä pahensi että lopulta myös helpotti mun tilannetta (koska jotenkin olen oppinut hyväksymään itseni juuri tällaisena) Meidän välillä on aivan helvetinmoinen jännite, kemia, miksi tätä nyt kutsuisi, ja todella härski läppä on lentänyt puolelta toiselle aivan alusta asti. Molemmat omataan näennäisen kova ulkokuori ja roustaus on myös meidän love language. Sitten on kuitenkin ollut ihan avoimiakin keskusteluja, että mitä jos. Ja jopa jaettua surua siitä, että miksi ei olla synnytty toisillemme oikean sukupuolisiksi. Eli ei ole jäänyt epäselväksi, että kumpikin haluaisi enemmän. Mun puolelta on jarrut päällä oikeastaan sen takia, että juttu on mulle liian tärkeä. Koska jos joku menisi vikaan, se tuntuisi jotenkin niin lopulliselta. Ja sitten se välimatka. Jos viettäisimme enemmän aikaa yhdessä ihan nenätysten, niin olen melkein varma että emme olisi tässä limbossa enää.

Ehkä tässä samalla ilmeni se syy, miksi olen tähän shippiin eksynyt. Peilaan omia tuntemuksiani näihin kahteen ja toivon, että heidän ihmissuhteensa olisi omaani helpompi ja selkeämpi.

Nyt lähden itkemään tätä oloani jonnekin.
Haleja sinne ❤
 
vierailija
En tiedä mihin näillä poni jutuilla pyritään, koska ne mun on vielä todella helppo ohittaa. 😂 Päähenkilöiden haukkuminen esim. provosois paljon enemmän, mut ei kait siinä. Poni se nyt on.
 
vierailija
Sivuhuomio: ai vitsi miten ihana kun lainaukset toimii kunnolla!

Ja pyytäisin anteeksi niiltä palstalaisilta joita ei nämä henk koht jorinat kiinnosta. Saa hypätä yli. Ja tulee olemaan pitkä romaani.
Menköön nyt tämän kerran koska ainakin mun kuvitelmissa liippaa aika läheltä tätä ketjun aihepiiriä. Sekä suoraan sanottuna en ole pystynyt tästä juttelemaan oikein kenellekään, koska oma muu lähipiiri on aika pieni, osalle en halua avata tarkemmin tätä asiaa ja se jonka kanssa olen aiheesta jutellut on hyvin nihkeä tätä mun tyyppiä kohtaan. Luulen että johtuu jonkintasoisesta mustasukkaisuudesta koska tää nihkeä ihminen on ollut mulle lapsuudesta saakka läheinen, ja "uusi" tuttavuus tuli pyörremyrskyn tavoin mun elämään aikuisiällä ja siinä kohtaa meni mun elämä lähes kokonaan uusiksi. Eli mullekin olisi ehkä hyväksi pukea näitä fiiliksiä sanoiksi.

Suuntautuminen lähinnä ongelma toisen osapuolen taholta. Mutta siihen liittyy niin kipeitä ja henkilökohtaisia juttuja, että en ehkä tässä avaa ihan kaikkea. Lapsuudesta asti kuitenkin juontaa juurensa, on vaikeaa suhdetta molempiin vanhempiin ja sitten jotain vakavampaakin. Myös mun puolelta on enemmänkin sukupuoli-identiteettiin liittyviä kriiseilyjä jo kauan ennen tän henkilön tapaamista, joka tavallaan sekä pahensi että lopulta myös helpotti mun tilannetta (koska jotenkin olen oppinut hyväksymään itseni juuri tällaisena) Meidän välillä on aivan helvetinmoinen jännite, kemia, miksi tätä nyt kutsuisi, ja todella härski läppä on lentänyt puolelta toiselle aivan alusta asti. Molemmat omataan näennäisen kova ulkokuori ja roustaus on myös meidän love language. Sitten on kuitenkin ollut ihan avoimiakin keskusteluja, että mitä jos. Ja jopa jaettua surua siitä, että miksi ei olla synnytty toisillemme oikean sukupuolisiksi. Eli ei ole jäänyt epäselväksi, että kumpikin haluaisi enemmän. Mun puolelta on jarrut päällä oikeastaan sen takia, että juttu on mulle liian tärkeä. Koska jos joku menisi vikaan, se tuntuisi jotenkin niin lopulliselta. Ja sitten se välimatka. Jos viettäisimme enemmän aikaa yhdessä ihan nenätysten, niin olen melkein varma että emme olisi tässä limbossa enää.

Ehkä tässä samalla ilmeni se syy, miksi olen tähän shippiin eksynyt. Peilaan omia tuntemuksiani näihin kahteen ja toivon, että heidän ihmissuhteensa olisi omaani helpompi ja selkeämpi.

Nyt lähden itkemään tätä oloani jonnekin.
Tsemppiä! Sori, kuulostaa tosi mitäänsanomattomalta sanoa noin, mutta luin avautumisei ajatuksella. Itsellä kaksi elämän miestä, sielunkumppania, (tosin en tiedä, voiko heitä kutsua miehiksi, ovat hyvin kaukana cisheteroista) jotka ovat molemmat tuhansien kilometrien päässä. Heidän kanssaan ongelmaksi on muodostunut ennen kaikkea heidän vaikeat traumansa, jotka tällä hetkellä estävät kaiken yhteydenpidon. Plus toisen perheen merkittävä julkisuus myös.

- Joymuffin
 
vierailija
Käärijä covid on kuulemma suosituin merch-hankintä eurotourilta. Tosi paljon porukkaa X:ssä ja discordissa raportoi saaneensa tartunnan keikoilta. 🤧 On kyllä suoranainen ihme, jos meidän Kärpsyli säästyy, kun on joutunut niin paljon halailemaan.
 
vierailija
Käärijä covid on kuulemma suosituin merch-hankintä eurotourilta. Tosi paljon porukkaa X:ssä ja discordissa raportoi saaneensa tartunnan keikoilta. On kyllä suoranainen ihme, jos meidän Kärpsyli säästyy, kun on joutunut niin paljon halailemaan.
Voi ei 😥 toivotaan tosiaan Kärpän pysyvän terveenä. Eikös sillä muuten ollut jonkun keikan aikaan jo ääni vähän maassa? Toivottavasti selvisi sillä 💚
 
vierailija
Ei oikeasti, hajoaa pää tuolla Vauvalla kun ei enää edes tiedä, kuka on trolli ja kuka ei. Nyt piti käydä vääntöä siitä, onko B oikeasti kuvassa jalkapallojoukkueesta, johon hänet oli tägätty. En kestä.
 
vierailija
Kiitos tsempeistä Joy ja nimetön halien + sydämen laittaja. Ajoittain tää on raskasta, mutta sekuntiakaan tän ihmisen kanssa vietetystä ajasta en vaihtaisi pois. Mistään hinnasta. Tää on ollut mun pelastusrengas.
 
vierailija
Bojan oli sillä junateissulla 22.10. ilmeisesti jalkapalloilemassa! Kyykyssä alarivissä, hiukset vedettynä taakse, melkein tunnistamaton.
Tää kuva oli B:n tägätyissä
Ei se kyllä tunnistamaton ole, mut hyvältä näyttää.
 
vierailija
Tarkennus, K sanoikin, että "ei haise mulle. mä tykkään aina haistaa, että onko se mun juttu." Liittyen siihen, kun vitsaili, oisko se hänen kadonnut takki.

Vaatteiden tuoksuttelua anyways.
Mullakin on tapana "tuoksutella" vaatteita. Haistamalla tietää onko oma vai esim. siskon ja samoin voi melko varmasti arvata vaikkapa unohtuneiden hanskojen omistajan.
 

Yhteistyössä