Ajatuksia ehkä jotenkin saatu kerättyä kasaan, joten tässä pari senttiäni koskien Tavastia 2.0:aa. Pitkä teksti, on okei skipata. Ensinnäkin, Jokerit toimii todella komeasti livenä, jolloin biisit saa itseensä ainakin omasta näkökulmasta kaivattua rouheutta. Uusi biisikin kuulosti kivalta ja tarttuvalta. Bojan on todella taitava laulaja.
Toiseksi, itse lavakohtaaminen.
Tietenkin, TIETENKIN, Jere piti lupauksensa ja tuli Bojanin kanssa lavalle, huolimatta lomasta, huolimatta väsymyksestä, huolimatta PB:n levynjulkkareista, huolimatta rahakkaasta keikkatarjouksesta Israelissa, huolimatta kännistä (josta jotkut närkästyivät, mutta minusta siinä oli myös virkistävät aspektinsa, perustelen kohta). Tässä ei ollut kyse yhteiskeikasta, ei työstä, ei näkyvyydestä, vaan ystävälle tehdystä lupauksesta. Siitä että mä tulen sinne, koska sä olet siellä. Koska säkin teit niin. Pelkästään tämä seikka riittäisi lämmittämään omaa sydäntäni, mutta me saatiin enemmän.
Siellä oli alituisia molemminpuolisia kosketuksia. Oltiin toki lavalla, jolloin osa kuului väistämättä esitykseen, mutta kyse olikin kosketusten luontevuudesta. Milloin sormet hipaisivat niskaa, milloin poskea, milloin takapuolta. Kaikki oli luonnollisen tuntuista, aivan kuin kosketuksen kuului olla siinä. Siellä oli flirttiä (”and maybe something more”) ja veden sylkäisyä toisen päälle. Bojan, joka jäi istumaan lavan reunalle, eikä noussut ennen kuin Jere tuli hänet sieltä kiskomaan ylös. Koska hän tiesi, että Jere tekisi sen.
Jotkut kokivat, että Jeren humalatila olisi ollut epäkunnioittavaa Bojania kohtaan, mutta itse en ajattele niin. Me nähtiin lavalla tilanne, jossa Jere lauloi väärin omaa biisiään ja Bojan repesi nauramaan. Tuo hetki kertoi näistä kahdesta jotakin oleellista. Uskon, että tutustuminen Jereen on saanut itselleen vaativaa Bojania ymmärtämään, että on ok joskus mokailla ja on ok, jos kaikki ei ole aina täydellistä. Jere puolestaan on saanut Bojanilta aitoa hyväksyntää liittyen omaan rosoiseen persoonaansa ja tekemiseensä. Tuo molemminpuolinen hyväksyntä näkyi lavalla.
Näen kunnioittavana sen, että Jere ei yrittänyt viedä kaikkea huomiota Jokereilta, vaan päinvastoin muistutti yleisöä siitä, että oltiin Jokereiden keikalla. Jos olisimme saaneet, taivas varjele, kaipaamani suudelman, ei kyseessä olisi ollut enää Jokereiden keikka.
Miten eilinen sitten vaikuttaa minuun shippaajana? Lämpimästi. Koin tällä hetkellä valtavaa kiitollisuutta ja liikuttuneisuuttakin siitä, että olen päässyt seuraamaan näiden kahden matkaa, joka selvästi jatkuu edelleen. Kuten Jerekin Ylen haastattelussa sanoi, hänen ja Bojanin välillä on jotakin hyvää.
He ovat yhdessä tehneet tuon hyvän ja jakavat sitä meille muillekin siinä määrin, kuin itse tahtovat tai kykenevät. Meille on näytetty, tämän keikankin merkeissä, että tahtoa jatkaa ja jakaa tuota hyvää on. Mutta koska elämä on monimutkaista, kaikki ei ole aina pelkästä tahdosta kiinni. Se on asia, jonka yritän hyväksyä ja keskittyä vastaanottamaan sitä hyvyyttä, joka näistä kahdesta säteilee meille muillekin. Se on ainutlaatuista ja arvostan sitä.
Toiseksi, itse lavakohtaaminen.
Tietenkin, TIETENKIN, Jere piti lupauksensa ja tuli Bojanin kanssa lavalle, huolimatta lomasta, huolimatta väsymyksestä, huolimatta PB:n levynjulkkareista, huolimatta rahakkaasta keikkatarjouksesta Israelissa, huolimatta kännistä (josta jotkut närkästyivät, mutta minusta siinä oli myös virkistävät aspektinsa, perustelen kohta). Tässä ei ollut kyse yhteiskeikasta, ei työstä, ei näkyvyydestä, vaan ystävälle tehdystä lupauksesta. Siitä että mä tulen sinne, koska sä olet siellä. Koska säkin teit niin. Pelkästään tämä seikka riittäisi lämmittämään omaa sydäntäni, mutta me saatiin enemmän.Siellä oli alituisia molemminpuolisia kosketuksia. Oltiin toki lavalla, jolloin osa kuului väistämättä esitykseen, mutta kyse olikin kosketusten luontevuudesta. Milloin sormet hipaisivat niskaa, milloin poskea, milloin takapuolta. Kaikki oli luonnollisen tuntuista, aivan kuin kosketuksen kuului olla siinä. Siellä oli flirttiä (”and maybe something more”) ja veden sylkäisyä toisen päälle. Bojan, joka jäi istumaan lavan reunalle, eikä noussut ennen kuin Jere tuli hänet sieltä kiskomaan ylös. Koska hän tiesi, että Jere tekisi sen.
Jotkut kokivat, että Jeren humalatila olisi ollut epäkunnioittavaa Bojania kohtaan, mutta itse en ajattele niin. Me nähtiin lavalla tilanne, jossa Jere lauloi väärin omaa biisiään ja Bojan repesi nauramaan. Tuo hetki kertoi näistä kahdesta jotakin oleellista. Uskon, että tutustuminen Jereen on saanut itselleen vaativaa Bojania ymmärtämään, että on ok joskus mokailla ja on ok, jos kaikki ei ole aina täydellistä. Jere puolestaan on saanut Bojanilta aitoa hyväksyntää liittyen omaan rosoiseen persoonaansa ja tekemiseensä. Tuo molemminpuolinen hyväksyntä näkyi lavalla.
Näen kunnioittavana sen, että Jere ei yrittänyt viedä kaikkea huomiota Jokereilta, vaan päinvastoin muistutti yleisöä siitä, että oltiin Jokereiden keikalla. Jos olisimme saaneet, taivas varjele, kaipaamani suudelman, ei kyseessä olisi ollut enää Jokereiden keikka.
Miten eilinen sitten vaikuttaa minuun shippaajana? Lämpimästi. Koin tällä hetkellä valtavaa kiitollisuutta ja liikuttuneisuuttakin siitä, että olen päässyt seuraamaan näiden kahden matkaa, joka selvästi jatkuu edelleen. Kuten Jerekin Ylen haastattelussa sanoi, hänen ja Bojanin välillä on jotakin hyvää.
He ovat yhdessä tehneet tuon hyvän ja jakavat sitä meille muillekin siinä määrin, kuin itse tahtovat tai kykenevät. Meille on näytetty, tämän keikankin merkeissä, että tahtoa jatkaa ja jakaa tuota hyvää on. Mutta koska elämä on monimutkaista, kaikki ei ole aina pelkästä tahdosta kiinni. Se on asia, jonka yritän hyväksyä ja keskittyä vastaanottamaan sitä hyvyyttä, joka näistä kahdesta säteilee meille muillekin. Se on ainutlaatuista ja arvostan sitä.
Tuo välikohtaus kertoi mielestäni todella paljon kuinka läheisiä ovat 
! Olen sitä mieltä, että asiasta on varmasti puhuttu. Ja sen takia nostan kyllä hattua ja kumarran ja vaikka mitä, sillä tuo keskustelu ei varmasti ole ollut ihan helppo. Siinä on täytynyt molempien olla aika rehellisiä omista fiiliksistään ja siitä, mitä haluaa tältä suhteelta. Aikamoista aikuisuutta ja kypsyyttä on kyllä vaadittu molemmilta. Siitä kai voidaan olla aika varmoja, että siellä viisukuplassa kuitenkin tunteet molemmilla oli ainakin ihastuksen tasolla, ainakin B::llä.
K tuntuu tosiaan olevan mainio pr-henkilö Joksuille nyt 
