vierailija
Ei ollut tylsä tarina ollenkaan. Taiteen voima Toivon läheisillesi ja sinulle hyvää.Tänään tapahtui tosi outoja juttuja IRL liittyen uuteen ficciini. Skippaa jos ei kiinnosta. Olin tosi hajalla, kun kaikki on mennyt vituiksi pari viikkoa, tuntuu että kaikki läheiset ovat sairaita, kuolemassa, tai vähintään juuri eroamassa jne, ja jotenkin se Bojanin leikkaushomma, vaikkei minulle mitenkään kuulu ja hyvällä tuurilla täysin vaaratonta, katkaisi kamelin selän. Hajoilin ja kirjoitin uutta ficciä, ja sitten kaveri kysyi lähdenkö johonkin installaatiotaidejuttuun, joka on kilsan päässä kotoani.
Se taideinstallaatio sijoittui ison toimistotalon tyhjiin tiloihin. Yksi tärkeä osa oli, että siellä oli ilmaan pumpattu sumua, joka teki hengittämisestä raskasta, sekä metsän tuoksua. Ficissäni kirjoitin aiemmin tänään vahvasti molempien hengittämiseen liittyviä kohtauksia. Siinä installaatiossa oli myös tosi samantyyppinen tunnelma kuin kirjoittamissani Bojanin paniikkikohtauskohdissa yms, jotenkin sellainen epämukavan surrealistinen ja että ihmiset (siinä oli useita näyttelijöitä) eivät ole oikeita ja kaikki on jotenkin häiritsevällä tavalla muovista ja feikkiä ja turhaa. Ficin nimi on “Hot Air” mikä viittaa sekä ilmaan että idiomiin turhanpäiväisyydestä. Tuon installaation nimi olisi voinut hyvin olla sama.
Huoneiden seinille oli ripustettu printattuja pirstaleisia, runomaisia tekstinpätkiä ja nekin useimmat sopivat ficciini. Siinä vaiheessa tuli fiilis kuin olisi jossain leffassa päähenkilö joka pimahtaa, kun luulee kaiken liittyvän kaikkeen. Muuten se installaatio tosin auttoi oloani paljon, koska se jotenkin katkaisi outoudellaan kaikki kelat. Vaikea hajoilla, jos olet vain, että “Mitä täällä tapahtuu?!” Sen installaation kuraattorikin oli samasta ei-Balkanin maasta kuin johon sijoittuvan kohtauksen kirjoitin tänään, ja muutama muu yksityiskohta, jotka spoilaisivat liikaa.
Sitten tapasin jonkun performanssitaiteilijan, joka oli opiskellut suomea Budapestin yliopistossa ja selitti minulle Tove Janssonista, Aki Kaurismäestä ja siitä kun hän tapasi Alma Pöystin Balkanilla ja puhui tälle suomea. Hänkin alkoi höpöttää juttuja, jotka liittyivät ficcini tapahtumiin, ja mietin vähän että riittäisiköhän nämä synkronisiteetit tältä päivältä. Hän tunnisti Ljubav-tatskani heti serbokroaatiksi ja halusi kuulla, miksi minulla on se. No, ei saanut ihan koko tarinaa kyllä.
Sitten menimme kaverini kanssa viereiselle megaostarille, josta saa suomalaista ruokaa, ostin sitä ja tulin kotiin. Ja tämä on varmaan kirjoitettuna tylsä tarina, sori siitä. Koettuna se oli tosi hämmentävä, tuntuu kuin olisin käynyt omassa ficissäni miinus shippaukset.
- Joymuffin