Aikamoinen puutarha

Äh siis allekirjoitus puuttui mutta siis Leilahan täällä taas

 

Voitaisiinko tämä fanfic-keskustelu laittaa jo pakettiin... Kukaan täällä ei varmasti halua tietoisesti loukata ketään, vaikka jotkut ovat ilmaisset mielipiteensä vähän suorasukaisesti. Itse ajattelen, että fiktiossa myös henkilöhahmojen pitäisi olla fiktiivisiä, ja kun sekoitetaan oikeat elävät ihmiset fiktioon, niin siinä nyt vaan ajaudutaan väistämättä vähän häilyville vesille ja mielipiteet jakaantuu. Hyvä pointti oli jollain myös se, mitä mainehaittaa yleisesti shippaukselle aiheutuu, kun julkaistaan tuollaisia vakavilla asioilla fantasioivia kirjoituksia, kun noihin on sitten hyvä vedota ja käyttää esimerkkinä, että katsokaa miten sairaita nuo shippaajat on... Pidetään ficeissä hyvä mieli mukana.

 

Mä palaan nyt viimeisen kerran tähän asiaan. Mä tosiaan ymmärrän, että voi triggeröityä itselleen tärkeistä tai aroista asioita. Olin/olen itsekin muutamaan asiaan hyvin vereslihalla, sellaisiin missä toinen ei nähnyt mitään ihmeellistä. Ja olen oikeasti pahoillani asiasta. itsekin läheisiäni mm. moottoripyöräonnettomuudessa menettäneenä. Muutama idea mulla on vielä päässäni, katsotaan saanko niistä lyhyen tarinan ja pitäydyn jatkossa vaan pään sisäiseen pohdintaan keskittyvässä.

Koen kuitenkin tällaiset keskustelut avartavaksi, toki sanamuotoja voi itse kukin miettiä.

Mutta nyt lähden kirjoittamaan vaan tylsää raporttia.

Enid

 

Mä poikkeen tästä aika paljon, koska keikkoja on käytynä satoja. Mutta siis oon nyt parin viime vuoden sisään käyny enemmän yksin keikoilla, ku jonkun kanssa. Alkuun mietitytti, mut kyl sinne vaan sulautuu joukkoon eikä siellä tosiaan kukaan tuijottele et onpas säälittävä tapaus ku tuli yksin eikä varmastikaan kenenkään ikäkään kiinnosta. Mut ymmärrän et jos ei oo keikkoja aiemmin käytynä ni se kynnys on varmasti huomattavasti korkeempi.

Mä olen käynyt aina myös yksin keikoilla ja myös festareilla, lisäksi olen käynyt porukan mukana. Tykkäsin todella paljon festarikeikoilla käymisestä myös yksin, koska saa valita keitä katsoo ja olla rauhassa. Mikään oheistoiminta ei myöskään kiinnostanut (telttailu tai ajanvietto siinä ihmismassassa sinänsä), ainoastaan musiikki. Mulla ei nuorena ollut ystäviä, joilla ois ollut sama musiikkimaku (tai intoa musiikkiin ylipäätään.) Olen nyt 50v enkä ole käynyt enää keikoilla moneen vuoteen. Nyt olen menossa kyllä. Ja siis nuorena tuli käytyä keikoilla paljon. Useita isoja sen aikaisia maailmantähtiä on tullut nähtyä.
Tuntuuhan se varmaan vähän hassulta, kun ikää on nyt niin paljon ja iso osa muista on parikymppisiä, mutta en suostu seuraamaan kyseistä tunnetta ja jättämään mitään kiinnostavaa väliin.

 

En malta olla kirjoittamatta, vaikka oon yrittänyt vähän vähentää palstailua (huonolla menestyksellä)

Tarottarelle iso kiitos! Olipa taas melkoiset luennat.

Oon samaa mieltä monien kanssa siitä, että jotain pientä pussailua tms täytyi olla, ja B ehkä tajusi siinä, että ihastusta on. Mutta olihan myös K aika tiloissa siellä turkoosilla matolla, joten se - mitä ikinä olikin - taisi olla hänellekin jotain muuta kuin kavereiden hassuttelua.

Järki-tunteet-vaiheilija

 

Voitaisiinko tämä fanfic-keskustelu laittaa jo pakettiin... Kukaan täällä ei varmasti halua tietoisesti loukata ketään, vaikka jotkut ovat ilmaisset mielipiteensä vähän suorasukaisesti. Itse ajattelen, että fiktiossa myös henkilöhahmojen pitäisi olla fiktiivisiä, ja kun sekoitetaan oikeat elävät ihmiset fiktioon, niin siinä nyt vaan ajaudutaan väistämättä vähän häilyville vesille ja mielipiteet jakaantuu. Hyvä pointti oli jollain myös se, mitä mainehaittaa yleisesti shippaukselle aiheutuu, kun julkaistaan tuollaisia vakavilla asioilla fantasioivia kirjoituksia, kun noihin on sitten hyvä vedota ja käyttää esimerkkinä, että katsokaa miten sairaita nuo shippaajat on... Pidetään ficeissä hyvä mieli mukana.

Fanficit eivät olisi fanficejä, jos niiden päähahmot eivät olisi todellisia henkilöitä. Sehän niiden idea juuri on. Ne ovat tarinoita, ehkä haaveita jostain, mitä ei ole oikeasti olemassa. Jos ne löytyvät esim. tuolta AO3 palstalta, niin niitä täytyy todellakin osata etsiä,ei niihin vahingossa tarinoiden kohteetkaan törmää. Lähes kaikista mielenkiintoisista artisteista niitä on olemassa ja verrattuna esim. Harry Stylesista kirjoitettuihin, niin KB:n tarinoiden määrä on aika vaatimaton. Ajattelisin, että tämäkin on yksi osa sitä kuuluisuutta, joka kuitenkin on mielestäni aika harmitonta verrattuna moneen muuhun julkisuuden tuomaan asiaan.

 

Fanficit eivät olisi fanficejä, jos niiden päähahmot eivät olisi todellisia henkilöitä. Sehän niiden idea juuri on. Ne ovat tarinoita, ehkä haaveita jostain, mitä ei ole oikeasti olemassa. Jos ne löytyvät esim. tuolta AO3 palstalta, niin niitä täytyy todellakin osata etsiä,ei niihin vahingossa tarinoiden kohteetkaan törmää. Lähes kaikista mielenkiintoisista artisteista niitä on olemassa ja verrattuna esim. Harry Stylesista kirjoitettuihin, niin KB:n tarinoiden määrä on aika vaatimaton. Ajattelisin, että tämäkin on yksi osa sitä kuuluisuutta, joka kuitenkin on mielestäni aika harmitonta verrattuna moneen muuhun julkisuuden tuomaan asiaan.

Suurin osa fanficeistä ei käsittele oikeita ihmisiä vaan esim. kahta kirjan tai TV-sarjan hahmoa keskenään (ja eiväthän ne kaikki ole ollenkaan romanttisia tai seksuaalisia toki, mutta iso osa on).

Joka tapauksessa tähän mennessä K&B:n ainoa julkinen lausunto fanficeistä oli, että ne ovat okei, ja jos tilanne on muuttunut niin silloin voisi toki sanoa sen ääneen. Monissa ficeissä erikseen lukee, että poistan tämän heti, jos tyypit ilmoittavat että suhtautuvat ficceihin nihkeästi.

 

Miten teillä puutarhureilla menee? Siis tämän hiljaiselon kanssa? Huomaan että mulla on kohtuuttoman kova ikävä sitä julkista yhteyttä ja sen tuomaa dopamiiniannosta. Järkeilen että yhteydenpito on nyt yksityistä ja näin jopa vahvempaa ehkä, mutta järki supisee että J on varattu mies ja leiri-ihastus meni överiksi ja on nyt ohi. Syyskuinen tapaaminenkaan ei näytä toteutuvan enkä usko yhteiseen Slovenian lomaan. Jos tulisikin ei siitä meille näytetä. Koko kuvio jäädytettiin yhdessä yössä. Julmaa jotenkin kun ensin pistetty bensaa liekkeihin. Lähti lapasesta. Surullista koska tarkoittaa että tähän liittyy myös paljon negaa kaksikolle tai ainakin toiselle.

Mun mielestä muutos tapahtui kun ne B hidastukset lähti kiertämään ja valitettavasti uskon että B toiveesta. K on vihjaillut B:stä sen jälkeenkin mutta toiseen suuntaan ei mitään.

Nämä toraisat sävyt täälläkin mielestäni kertovat siitä että omia tunteitaan tähän kuvioon investoineet ihmiset ovat nyt jotenkin rikki. Olenko oikeassa?

 

Miten teillä puutarhureilla menee? Siis tämän hiljaiselon kanssa? Huomaan että mulla on kohtuuttoman kova ikävä sitä julkista yhteyttä ja sen tuomaa dopamiiniannosta. Järkeilen että yhteydenpito on nyt yksityistä ja näin jopa vahvempaa ehkä, mutta järki supisee että J on varattu mies ja leiri-ihastus meni överiksi ja on nyt ohi. Syyskuinen tapaaminenkaan ei näytä toteutuvan enkä usko yhteiseen Slovenian lomaan. Jos tulisikin ei siitä meille näytetä. Koko kuvio jäädytettiin yhdessä yössä. Julmaa jotenkin kun ensin pistetty bensaa liekkeihin. Lähti lapasesta. Surullista koska tarkoittaa että tähän liittyy myös paljon negaa kaksikolle tai ainakin toiselle.

Mun mielestä muutos tapahtui kun ne B hidastukset lähti kiertämään ja valitettavasti uskon että B toiveesta. K on vihjaillut B:stä sen jälkeenkin mutta toiseen suuntaan ei mitään.

Nämä toraisat sävyt täälläkin mielestäni kertovat siitä että omia tunteitaan tähän kuvioon investoineet ihmiset ovat nyt jotenkin rikki. Olenko oikeassa?

Aluksi ajattelin, että B:n someilun muutos oli vain sattumaa, mutta kyllä se nyt minustakin näyttää siltä, että ne hidastusvideot Madridista olisivat olleet viimeinen pisara, ja B halusi hillitä shippailua. Ihan ymmärrettävää kyllä, että ei ole kivaa, kun huomio kohdistuu musiikin asemesta viisuihastukseen ja vieläpä sellaiseen ihastuksen, jolla ei näytä olevan tilaisuutta kehittyä romanssiksi. Tosi harmi meille shippailijoille toki.

Järki-tunteet-vaiheilija

 

Olen samoilla linjoilla kuin moni täällä, koskien Are You-illan tapahtumia. En usko varsinaiseen pettämiseen, mutta sellaiseen läheisyyden kokemukseen, jossa on seksuaalinen virite. Mitä se sitten onkaan. Edelleen pidän sitä mahdollisena, että B on päätynyt formulalakanoihin, mutta ei peuhaamaan, vaan humalansa tms. takia. Niitä lakanoita kun ei muissa klipeissä näkynyt, kuin tämän 'retkahdusillan' jälkeisissä.

On myös voinut mennä niin, että B on tehnyt jonkun tunnustuksen koskien tunteitaan. Vaikka puoliksi vitsillä. Siitä voi seuraavana päivänä tulla paniikki, että meninkö nyt sanomaan liikaa.

Tarotar sanoittaa tapahtumia korteista erinomaisesti - kiitos jälleen kerran. Kaikki luennat ovat tuntuneet todenmukaisilta, ja kun muutenkin olen 'hörhö', luotan näihin 100%.

Koitetaan antaa kaikkien ruusujen kukkia täällä. Meillä näyttää olevan montaa mieltä siitä, mitä on sopivaa sanoa tai kirjoittaa. Olisi kiva, kun sopu säilyisi ja olisimme hyväksyviä toisiamme kohtaan.

Sipriina

Tässä oli monia hyviä pointteja, ajattelen juuri samoin noista kaikista asioista.

 

Minä en ole yhtään rikki (enkä ole toraillut), mutta toki se harmittaa, vaikka olenkin vielä varsin toiveikas, ettei tämä ollut tässä. Viimeistelen myös jatko-osaa enkkuficilleni, lievästi ristiriitaisin mutta enimmäkseen positiivisin tunnelmin. Ficcejä onneksi vielä toistaiseksi tulee AO3:een paljon (vaikka pelkään ettei kauaa) ja niiden parissa on kiva yhä fiilistellä samoissa tunnelmissa.

Itseni oli tarkoitus kertoa tunteistani varatulle ihastukselle (jota olen peilannut tähän asiaan) viime viikolla, mutta kaikkea odottamatonta tapahtui ja se projekti on nyt toistaiseksi jäähyllä.

- Joymuffin

 

Miten teillä puutarhureilla menee? Siis tämän hiljaiselon kanssa? Huomaan että mulla on kohtuuttoman kova ikävä sitä julkista yhteyttä ja sen tuomaa dopamiiniannosta. Järkeilen että yhteydenpito on nyt yksityistä ja näin jopa vahvempaa ehkä, mutta järki supisee että J on varattu mies ja leiri-ihastus meni överiksi ja on nyt ohi. Syyskuinen tapaaminenkaan ei näytä toteutuvan enkä usko yhteiseen Slovenian lomaan. Jos tulisikin ei siitä meille näytetä. Koko kuvio jäädytettiin yhdessä yössä. Julmaa jotenkin kun ensin pistetty bensaa liekkeihin. Lähti lapasesta. Surullista koska tarkoittaa että tähän liittyy myös paljon negaa kaksikolle tai ainakin toiselle.

Mun mielestä muutos tapahtui kun ne B hidastukset lähti kiertämään ja valitettavasti uskon että B toiveesta. K on vihjaillut B:stä sen jälkeenkin mutta toiseen suuntaan ei mitään.

Nämä toraisat sävyt täälläkin mielestäni kertovat siitä että omia tunteitaan tähän kuvioon investoineet ihmiset ovat nyt jotenkin rikki. Olenko oikeassa?

Minä uskon, että yhteys poikien välillä on edelleen olemassa, enkä koe tätä hiljaiseloa ahdistavana. Aluksi oli vähän levoton olo, kun tavallaan tottui siihen, että jotain kontenttia aina tulee, jota voi sitten fiilistellä, mutta nyt oon päässyt siitä oikeastaan jo yli. Tää tilanne tuntuu nyt terveemmältä näin. On myös mahdollistanut itsellä shippaamisen lieventämisen ja vähän muihin asioihin keskittymisen. Eli oikeastaan oon tyytyväinen tästä poikien julkisesta hiljaiselosta, joka varmasti on pitkällä tähtäimellä erittäin fiksu veto. Ja kuka meistä oikeasti haluaisi, että omaa herkkää tunne-elämää jatkuvasti riepoteltaisiin hidastetuilla videoilla ja kaikella muulla materiaalilla. Tietty raja tuossa shippausmateriaalissa ylittyi niin, että varmaan ainakin B:tä alkoi jo oikeasti ahdistaa. Joten nykytilanne on hyvä juuri tällaisena. Ja meidän täytyy vain löytää muitakin onnellisuuden lähteitä elämäämme...

 

Minä uskon, että yhteys poikien välillä on edelleen olemassa, enkä koe tätä hiljaiseloa ahdistavana. Aluksi oli vähän levoton olo, kun tavallaan tottui siihen, että jotain kontenttia aina tulee, jota voi sitten fiilistellä, mutta nyt oon päässyt siitä oikeastaan jo yli. Tää tilanne tuntuu nyt terveemmältä näin. On myös mahdollistanut itsellä shippaamisen lieventämisen ja vähän muihin asioihin keskittymisen. Eli oikeastaan oon tyytyväinen tästä poikien julkisesta hiljaiselosta, joka varmasti on pitkällä tähtäimellä erittäin fiksu veto. Ja kuka meistä oikeasti haluaisi, että omaa herkkää tunne-elämää jatkuvasti riepoteltaisiin hidastetuilla videoilla ja kaikella muulla materiaalilla. Tietty raja tuossa shippausmateriaalissa ylittyi niin, että varmaan ainakin B:tä alkoi jo oikeasti ahdistaa. Joten nykytilanne on hyvä juuri tällaisena. Ja meidän täytyy vain löytää muitakin onnellisuuden lähteitä elämäämme...

Tämähän se tuskaista juuri onkin. On ilmiselvää että shippaus on täyttänyt jonkun aukon omassa elämässä ja kun se loppuikin näin yllättäen, ei ole oikein välineitä nyt tutkia sitä tyhjiötä joka tästä jäi. Äh olen vaan sekaisin kai. Se tuntuu hirveän surulliselta että tässä kävi näin ja B on ilmeisesti joutunut kärsimään. Haluaisin vaan kaiken pahan pois häneltä. Ja eksyneelle K:lle jonkun kompassin. Ja tänne takaisin ihanat keskustelut. Ikävä ihan kaikkea.

 

Mä tarkoitin sillä omalla viestilläni lähinnä sitä, että K ei halua eikä pysty lähteämää ilman koko sitä crewtaan mihinkään ulkomaille ainakaan, kun Suomessakin kulkee koko karavaani aina mukana. Tuollainen keikkavierailu toisessa maassa ei ole ihan pikkujuttu ja vaatisi aikaa ja valmisteluja. Ei K lähde yksin mihinkään Sloveniaan, siitä ole 150 % varma

Mä uskon, että lähtee = mulle riittävän yksin on, että mukana ei ole naisia

 

Miten teillä puutarhureilla menee? Siis tämän hiljaiselon kanssa? Huomaan että mulla on kohtuuttoman kova ikävä sitä julkista yhteyttä ja sen tuomaa dopamiiniannosta. Järkeilen että yhteydenpito on nyt yksityistä ja näin jopa vahvempaa ehkä, mutta järki supisee että J on varattu mies ja leiri-ihastus meni överiksi ja on nyt ohi. Syyskuinen tapaaminenkaan ei näytä toteutuvan enkä usko yhteiseen Slovenian lomaan. Jos tulisikin ei siitä meille näytetä. Koko kuvio jäädytettiin yhdessä yössä. Julmaa jotenkin kun ensin pistetty bensaa liekkeihin. Lähti lapasesta. Surullista koska tarkoittaa että tähän liittyy myös paljon negaa kaksikolle tai ainakin toiselle.

Mun mielestä muutos tapahtui kun ne B hidastukset lähti kiertämään ja valitettavasti uskon että B toiveesta. K on vihjaillut B:stä sen jälkeenkin mutta toiseen suuntaan ei mitään.

Nämä toraisat sävyt täälläkin mielestäni kertovat siitä että omia tunteitaan tähän kuvioon investoineet ihmiset ovat nyt jotenkin rikki. Olenko oikeassa?

Ehkä vähän haikeissa tunnelmissa menen. K:n ja B:n yhteydenpitoa oli vaan niin hauska seurata. Ymmärrän kyllä, että niitten Tavastian klippien jälkeen jotain oli tehtävä, mutta oliko pakko vetää käsijarrusta ? Ehkä ihan vain rehellinen pyyntö faneille jonkinlaista rajoista olisi tehonnut ihan yhtä hyvin. Kyllä mulle olis riittänyt se pienikin huomioiminen esim. toistensa ig-postauksista. Ja mitä enemmän aikaa olisi kulunut, aallokko olisi todennäköisesti laantunut, kun yhteistä kuvamateriaalia ei olisi enää ollut.

 

Mulle tilanne ei oo ollu yhtää vaikea koska arvasin heti kun B insta alkoi täyttyä naurettavista shippaus kommenteista että kohta tulee hiljasuus bromance toiminnassa. Ja kun kuitenkin muita kautta on tullut varmistus ettei heidän väleissä mitään ole pilalla ja tämä some hiljasuus on selkeästi yhdessä sovittu juttu niin ei haittaa minua yhtään.

 

Mä olen täyttänyt tätä B&K aukkoa lukemalla fiktiivisiä tarinoita (ja toki myös AO3 fanficcejä). Muiden fiktiivisiin rakkaustarinoihin sukeltamalla saa vieroitettua itseään tästä semifiktiivisestä tarinasta. Ja täytettyä kuitenkin romantiikan nälkää.

 

Minä uskon, että yhteys poikien välillä on edelleen olemassa, enkä koe tätä hiljaiseloa ahdistavana. Aluksi oli vähän levoton olo, kun tavallaan tottui siihen, että jotain kontenttia aina tulee, jota voi sitten fiilistellä, mutta nyt oon päässyt siitä oikeastaan jo yli. Tää tilanne tuntuu nyt terveemmältä näin. On myös mahdollistanut itsellä shippaamisen lieventämisen ja vähän muihin asioihin keskittymisen. Eli oikeastaan oon tyytyväinen tästä poikien julkisesta hiljaiselosta, joka varmasti on pitkällä tähtäimellä erittäin fiksu veto. Ja kuka meistä oikeasti haluaisi, että omaa herkkää tunne-elämää jatkuvasti riepoteltaisiin hidastetuilla videoilla ja kaikella muulla materiaalilla. Tietty raja tuossa shippausmateriaalissa ylittyi niin, että varmaan ainakin B:tä alkoi jo oikeasti ahdistaa. Joten nykytilanne on hyvä juuri tällaisena. Ja meidän täytyy vain löytää muitakin onnellisuuden lähteitä elämäämme...

Mulla aika samanlaiset tunnelmat. Oon löytänyt sisäisen rauhan tän kanssa ja suuntaan kohti kesälomaa sillä ajatuksella, että kännykän voi hyvillä mielin laittaa lepäämään repun pohjalle. Olin jo vähän aiemmin tutkailemassa joko voisin päästää irti ja suuntautua enemmän ulkomaailmaan. Siinä kävi sitten niin, että autoon hypätessä alkoi radiosta soida Novi Valin enkunkielinen versio. Jonkun tovin päästä kun tulin kaupasta ulos kaikui kaiuttimista K:n haastettelu, jossa puhuttiin viisukokemuksista. Olin että okei, ilmeisesti ei sit ihan vielä.

Olin vähän myöhäisherännäinen kevytshippaaja, mutta jotakin tarvetta sekin on täyttänyt. Omalla kohdallani näen tämän jonkinlaisena jatkona koronavuosiin, jolloin oli ulkomaailman virikkeiden puutteen vuoksi paettava somemaailmaan. Pohdin sitä, etten ehkä ole edes päässyt vielä ihan normaaliin entiseen elämään kiinni noiden vuosien jälkeen. Euroviisuhuumassa jäin sitten kiinni tähän, enkä kadu. Kevät on ollut monin tavoin kuormittava ja pako somemaailmaan on ollut tervetullut levähdyspaikka.

Aion kyllä käydä täällä jatkossakin, ja saatan myös lukea jonkun ficin jos siltä tuntuu. Se aiempi tunnelataus on kuitenkin selvästi poissa. Seuraan ruusujamme somessa, erityisesti K:ta, ja kuuntelen molempien musiikkia. Joku keikkakin on jo kalenterissa. Mutta kenties joku asia, josta en edes ihan vielä saa kiinni, tuli tässä huumassa työstettyä. Kiitos siitä, sekä ruusut että puutarhurit.

 

Mulle tilanne ei oo ollu yhtää vaikea koska arvasin heti kun B insta alkoi täyttyä naurettavista shippaus kommenteista että kohta tulee hiljasuus bromance toiminnassa.

Millaisia kommentteja siellä oli? On jäänyt jotenkin huomiotta.

Sipriina

 

Tämähän se tuskaista juuri onkin. On ilmiselvää että shippaus on täyttänyt jonkun aukon omassa elämässä ja kun se loppuikin näin yllättäen, ei ole oikein välineitä nyt tutkia sitä tyhjiötä joka tästä jäi. Äh olen vaan sekaisin kai. Se tuntuu hirveän surulliselta että tässä kävi näin ja B on ilmeisesti joutunut kärsimään. Haluaisin vaan kaiken pahan pois häneltä. Ja eksyneelle K:lle jonkun kompassin. Ja tänne takaisin ihanat keskustelut. Ikävä ihan kaikkea.

Sinä sitten sanoitit minunkin ajatukseni.

Kuitenkin olen äärettömän kiitollinen siitä, että Tarottaren luentojen kautta saamme hyvän kokonaiskuvan siitä mitä on tapahtunut. Se lievittää surua ja ikävää. Ja auttaa ymmärtämään ruusujamme.

 

Jere on saanut siipeensä aiemmissa suhteissa, hiukan kyynistynyt, jossain vaiheessa ollut katkerakin (ex:lle kirjoitettu biisi) ja usko romanttiseen rakkauteen osittain mennyt. Haarniska jo sydämen päällä.

Bojan sen sijaan oli aivan tiloissa, aivan hullaantunut ja sekaisin rakkaudesta, sydän ja sielu avoimena, hyppäämässä tuntemattomaan. Ja B veti Jeren tähän leijuvaan kuplaansa mukaan jollain käsittämättömällä tavalla. Sai jollain ihmeen kaupalla pienen reiän sinne Jeren panssarisydämeen, ja mursi suojakuoren.

Nehän on ollut aivan sekaisin toisistaan. Se vaan näkyy mulle niin.

Sitten B tuli Suomeen ja kaikki mitä on tässä tapahtunut. Oman tulkintani mukaan kävi niin, että Jere tahtomattaan maalasi ensimmäisen kerroksen kyllästettyä teflonia Bojanin päälle. Ja niinhän meille kaikille elämässä käy. B on varovaisempi, peittelee, suojaa itseään ja tuskin näemme sitä sydänauki olevaa viisubojania enää.

Se ei tarkoita että tunteet katoaisi mihinkään, niitä ei vaan enää näytetä suurelle yleisölle.

Leila

Osui. Minuun siis. Menin erääseen tapahtumaan, jossa asuttiin porukan kesken kolmeen eri otteseen noin puolen vuoden ajanjaksolla kaikkineensa 10 + 5 + 5 päivää.
Siellä oli eräs mies, johon jostain syystä kiinnitin huomiotani heti, jo ennen kuin itse kurssi ehti edes alkaa, kun olimme syömässä.
Tai no taidan tietää, miksi kiinnitin huomiota; hänellä oli reikäinen villapaita, hän näytti hieman sellaiselta rosoiselta laitapuolen kulkijalta ja vähän pahalta pojalta. Mutta oli sulkeutuneen, jopa umpimielisen oloinen.
Ryhmiä muodostaessamme päädyimme samaan ryhmään. Muistan vielä ajatelleeni, että voi ei, toi tulee takuulla olemaan hirveän negatiivinen ja raskas ryhmässä koko ajan.
No ehei, vähänpä tiesin. Herranjestas kun se tyyppi alkoi puhua! Kyseessä oli kuntoutusta siis työuupumuksen tms kanssa kamppaileville, eräänlainen terapia siis. Syvällijnen, älykäs, laaja sisäinen maailma, täydellinen aarreaitta!
Meissä rupesi löytymään kaikenlaista samaa. Problematiikka, jonka takia siellä, lapsuuden olosuhteet yms.
Kurssilla oli myös yhteistä vapaa-aikaa, siellä kun asuttiin.
Olin silloin 3-kymppinen ja päätynyt olemaan ns. täysin kiinni miehiin päin ja miesten suhteen. Olin päättänyt, että yhdestäkään en usko, että se on minusta kiinnostunut, yhdellekään en tule koskaan flirttailemaan, se on kohdaltani täyttä ajan hukkaa. En tee mitään, olen ennemmin vaikka töykeä.
Niin hitto, tämä mies onnistui murtamaan sen jään. Sen panssarin. Kolme päivää siihen meni. Ja siis mä taistelin vastaan. Olin ne ekat 2-3 päivää ihan, että pyh, mitä sä mulle annat huomiota, et sä tule koskaan saamaan mitään muutosta mun ajatuksiini.
En myöskään osannut pelätä kiinnostuvani, munhan piti olla moiselta täysin turvassa, koska tiesin, etten koskaan herättäisi yhdenkään miehen mielenkiintoa.
Helvetti sitä hetkeä, jossa päässä naksahtaa, eikä siitä sitten ollut enää paluuta. Puoleltani. Ja vain minun puolelta, ainakin "näkyvästi".
Kyseinen mies sitten "mukavasti" ilmoitti yleisesti (olikohan sen 2. jakson sessiossa) olevansa niin rikki ja sulki, ettei halua / voi / aio / pysty tavata ketään kurssin ulkopuolella. Ja se oli sitten niin.
Olihan se. Tipahdin tosi korkealta ja lujaa. Tunsin, kuinka se oma sydän hajotetaan tuhansiksi pirstaleiksi meren hiekkaan ja aaltoihin. Sieltä poimi ne sitten, vielä vaikeampaa, kuin asfaltilta. Miltei mahdotonta.
Että miksi sun sitten piti tiirikoida ketään auki, jos olet tuollainen? Ja toisaalta se oli Kokemus. Siis se sieltä omasta panssarin sisältä pois löytäminen. Mutta sydämeni ei ole koskaan auennut keillekään muille sen jälkeen. Vaikka perheellistyin jne. Tarinassa on muitakin tähän kb linkittyviä tunnejuttuja itselläni, jaan niitä varmaan tipoittain vielä, ihan itseni vuoksi, jos tulee sellainen tunne.

 

Itse todellakin ymmärrän että vetivät rajat tälle shippaukselle ja haluavat että hullunmylly laantuu, monestakin syystä.

Mulle riittää oikeasti se että itse olen peilisoluillani havainnut että tässä oli joku YHTEYS ja JOTAIN SUURTA, joka on jättänyt kumpaankin jonkun jälkensä, eikä se jälki katoa vaikka vuosia kuluu.

Nyt hiljaiseloa, juuri niin kuin joku aiemmin sanoi "jolla onni on se onnen kätkeköön".
Ja vaikka eivät enää ikinä näkisi toisiaan, se riittää mulle. Ajattelevat varmasti toisiaan aina välillä. Hengittävät samaa ilmaa, sama aurinko paistaa ja ovat toisilleen olemassa ja joskus ehkä ajattelevat toisiaan. Sitä mitä liverpoolissa oli. Ja ehkä vähän kutittaa mahanpohjassa vielä vuonna 2045..

Tuskin maltan odottaa että kolmenkymmenen vuoden päästä julkaistaan sloveniankielinen Bojanin elämänkerta jossa kertoo nuoruuden viisuista ja broamancestaan ja sen vaikutuksista musiikkiinsa ja elämäänsä.
Tai sitten ei kerro, sekin sopii mulle.

Leila

 

Jere on saanut siipeensä aiemmissa suhteissa, hiukan kyynistynyt, jossain vaiheessa ollut katkerakin (ex:lle kirjoitettu biisi) ja usko romanttiseen rakkauteen osittain mennyt. Haarniska jo sydämen päällä.

Bojan sen sijaan oli aivan tiloissa, aivan hullaantunut ja sekaisin rakkaudesta, sydän ja sielu avoimena, hyppäämässä tuntemattomaan. Ja B veti Jeren tähän leijuvaan kuplaansa mukaan jollain käsittämättömällä tavalla. Sai jollain ihmeen kaupalla pienen reiän sinne Jeren panssarisydämeen, ja mursi suojakuoren.

Nehän on ollut aivan sekaisin toisistaan. Se vaan näkyy mulle niin.

Sitten B tuli Suomeen ja kaikki mitä on tässä tapahtunut. Oman tulkintani mukaan kävi niin, että Jere tahtomattaan maalasi ensimmäisen kerroksen kyllästettyä teflonia Bojanin päälle. Ja niinhän meille kaikille elämässä käy. B on varovaisempi, peittelee, suojaa itseään ja tuskin näemme sitä sydänauki olevaa viisubojania enää.

Se ei tarkoita että tunteet katoaisi mihinkään, niitä ei vaan enää näytetä suurelle yleisölle.

Leila

Jatkan vielä, että tämä on siis niin mun tunnelmat, mitkä saan tästä keissistä. Mutta mulla on siitä huolimatta uskoa sydänten avautumiseen. Munkin tarinani jatkui tuosta tasan 10 vuoden jälkeen siitä, mihin se tuossa äsken kommentoimassani ja avaamassani tarinassani päättyi. Emme silloin myöhemminkään päätyneet yhteen, mutta olin kai tilannut sitä jatkoa universumilta ja sitä myös sain. Asia jäi tilanteeseen "määrittelemätön" ja suukkojakaan ei tässä minun tarinassa vaihdettu. Että ihan korvien välissä olen saanut sitäkin keissiä vain (ikävä kyllä) käsitellä ja herra tietää olen käsitellyt. Kuten K&B -keissi on mulle nyt.

 

Osui. Minuun siis. Menin erääseen tapahtumaan, jossa asuttiin porukan kesken kolmeen eri otteseen noin puolen vuoden ajanjaksolla kaikkineensa 10 + 5 + 5 päivää.
Siellä oli eräs mies, johon jostain syystä kiinnitin huomiotani heti, jo ennen kuin itse kurssi ehti edes alkaa, kun olimme syömässä.
Tai no taidan tietää, miksi kiinnitin huomiota; hänellä oli reikäinen villapaita, hän näytti hieman sellaiselta rosoiselta laitapuolen kulkijalta ja vähän pahalta pojalta. Mutta oli sulkeutuneen, jopa umpimielisen oloinen.
Ryhmiä muodostaessamme päädyimme samaan ryhmään. Muistan vielä ajatelleeni, että voi ei, toi tulee takuulla olemaan hirveän negatiivinen ja raskas ryhmässä koko ajan.
No ehei, vähänpä tiesin. Herranjestas kun se tyyppi alkoi puhua! Kyseessä oli kuntoutusta siis työuupumuksen tms kanssa kamppaileville, eräänlainen terapia siis. Syvällijnen, älykäs, laaja sisäinen maailma, täydellinen aarreaitta!
Meissä rupesi löytymään kaikenlaista samaa. Problematiikka, jonka takia siellä, lapsuuden olosuhteet yms.
Kurssilla oli myös yhteistä vapaa-aikaa, siellä kun asuttiin.
Olin silloin 3-kymppinen ja päätynyt olemaan ns. täysin kiinni miehiin päin ja miesten suhteen. Olin päättänyt, että yhdestäkään en usko, että se on minusta kiinnostunut, yhdellekään en tule koskaan flirttailemaan, se on kohdaltani täyttä ajan hukkaa. En tee mitään, olen ennemmin vaikka töykeä.
Niin hitto, tämä mies onnistui murtamaan sen jään. Sen panssarin. Kolme päivää siihen meni. Ja siis mä taistelin vastaan. Olin ne ekat 2-3 päivää ihan, että pyh, mitä sä mulle annat huomiota, et sä tule koskaan saamaan mitään muutosta mun ajatuksiini.
En myöskään osannut pelätä kiinnostuvani, munhan piti olla moiselta täysin turvassa, koska tiesin, etten koskaan herättäisi yhdenkään miehen mielenkiintoa.
Helvetti sitä hetkeä, jossa päässä naksahtaa, eikä siitä sitten ollut enää paluuta. Puoleltani. Ja vain minun puolelta, ainakin "näkyvästi".
Kyseinen mies sitten "mukavasti" ilmoitti yleisesti (olikohan sen 2. jakson sessiossa) olevansa niin rikki ja sulki, ettei halua / voi / aio / pysty tavata ketään kurssin ulkopuolella. Ja se oli sitten niin.
Olihan se. Tipahdin tosi korkealta ja lujaa. Tunsin, kuinka se oma sydän hajotetaan tuhansiksi pirstaleiksi meren hiekkaan ja aaltoihin. Sieltä poimi ne sitten, vielä vaikeampaa, kuin asfaltilta. Miltei mahdotonta.
Että miksi sun sitten piti tiirikoida ketään auki, jos olet tuollainen? Ja toisaalta se oli Kokemus. Siis se sieltä omasta panssarin sisältä pois löytäminen. Mutta sydämeni ei ole koskaan auennut keillekään muille sen jälkeen. Vaikka perheellistyin jne. Tarinassa on muitakin tähän kb linkittyviä tunnejuttuja itselläni, jaan niitä varmaan tipoittain vielä, ihan itseni vuoksi, jos tulee sellainen tunne.

Tää oli tosi liikuttava kirkoitus, kiitos tästä

On parempi, että on rakastanut ja menettänyt kuin ettei olisi lainkaan rakastanut.

L

 

Tarottaren lisäkommenttiin: En usko minäkään että ovat päätyneet mitään varsinaisesti keskenään tekemään. Olisi mennyt ihan sekoiluksi niiden oleminen siellä, siis paljon enemmän kuin nyt enkä usko että B olisi ikinä tullut Suomeen jos olisi ihan pettämistä tapahtunut. Olen aivan varma että siellä on turkoosia mattoa ennen retkahdettu eli otettu alkoa, ja pienessä sievässä on se kupliva ihmeellisyys mitä ikinä kokivatkaan, ottanut yhden stepin eteenpäin. On kiherretty, oltu lähekkäin, vaikea kuulla kun niin kova meteli, kasvot pyyhkäisevät toisen suuta... katseet kohtaavat ja jäävät jumiin, harmaanvihreät silmät lukittautuvat ruskeisiin, mitä tässä tapahtuu, tuntuu niin lämpimältä... Joo mielikuvitus lähti laukkaamaan mutta jotenkin sen ihastuksen pystyy näkemään ja kokemaan samoin kuin sen miten ihastuksen kanssa seurassa toimii kun haluaa olla lähellä mutta ei ihan voi.

Uskon että pojat ovat sinä iltana telakoituneet. Sitä miehet tekevät keskenään, kun pn hyvä ja läheinen tunnelma (esim saunaillat)..