Aiheutanko taaperolle traumoja 2 yön erollamme?

[huolissaan jo]

Taapero reilu 1v on nyt varsinainen takiainen minun suhteeni, eroahdistusta ja orastavaa uhmaa päällekkäin. Saattaa itkeä lohduttomasti äidin perään jos isä tulee ottamaan lapsen kanssaan kylpyyn. Toisaalta isä nukuttaa monesti nykyään, aiemmin vain äiti kelpasi.

Nyt olisi kahden yön ero vanhemmista ja mummo tulossa hoitamaan kotiin. Mummo on hoitanut aiemmin öitä niin että vanhemmat ovat nukkuneet samassa talossa kuitenkin, mutta siis äitiä ei ole näkynyt koko iltana/nukutushetkenä. Lapsi rauhoittunut todella hyvin mummon kanssa. Mummolla paljon lapsenhoitokokemusta ja osaa ns. lukea lasta todella hienosti. Ainakin aiemmin lapsi saattanut pyrkiä mummon syliin, vaikka äitikin ollut lähellä. Mutta nyt ei ole vähään aikaan hoitanut näin, lapsi varmaan aluksi vierastaakin hiukan.

Mummo tulee niin, että on ensin yhden yön kanssamme kun me vanhemmat olemme kotona. Sitten sen jälkeen kaksin lapsen kanssa ne kaksi yötä. Mutta mitä jos lapsi ikävöi äitiä valtavasti? Noin pitkä ero, ei ole ollut koskaan erossa äidissä tuollalailla. Toisaalta mummo varmasti panostaa kaikkensa ja järjestää paljon kivaa tekemistä. Silti pelottaa ja jännittää, juuri kun lapsi niin kiinni äidissä...

Mitä mieltä olette, onko liian pitkä ero ja horjuttaa lapsen perusluottamusta? Miten voi auttaa lasta pärjäämään?

 

[mummu pian itsekin]

ÄLÄ huolehdi. ei horjuta perusluottamusta. Lapselle tekee hyvää olla myös muiden turvallisten aikuisten seurassa.

 

[alkuper.]

Kiitos sullekin. Ainakin tiedän, että normaalisti lapsi tykkää kovasti olla mummonsa kanssa, tosin aika vähän pääsee olemaan. Mutta kun kerralla kolme päivää (kaksi yötä) erossa, eikä ole aiemmin ollut ollenkaan..! Se tässä epäilyttää. Neuvolassa onneksi sanoivat, että huomaa lapsen perusturvallisuuden olevan kohdillaan (tosin vielähän sitä voi horjuttaa..) ja muistitti että ottakaa vanhemmat kahdenkeskistä vapaata välillä, menkää vaikka kylpylään.

 

[beebe]

Kuulostaa "hyvältä", tuo suunnitelma ikäänkuin pehmeästä laskeutumisesta mutta myös huolestasi joka minusta on tavallaan aiheeton. Kuulin taannoin tutun tutusta, jonka 5- vuotias lapsi lähtee sisaruksensa ja tätinsä kanssa kolmeksi viikoksi (3) etelänmatkalle. Eikä ketään heistä huoleta (oiskohan syytä...). Jee.

 

[Hyvin se menee!]

Uskoisin että sinä itse tulet kokemaan sitä suurinta eroahdistusta ja traumaa Tottakai lapsesi saattaa ikävöidä teitä poissaollessanne, mutta sehän on hyvä asia! Lapsenne on teihin kiintynyt ja rakastaa teitä. Mutta ei se sitä tarkoita etteikö hänestä voisi olla erossa. Mummo kuullostaa luotettavalta ja hyvältä hoitajalta. Ja ympäristökin säilyy samana. Noin pieni ei osaa erottaa oletko kotoa pois päivän tai kaksi. Lapsi on musta-valkoinen; sinä olet joko läsnä tai poissa.

 

[suurin eroahdistus äidillä]

Komppaan edellistä. Suurin ikävä tulee olemaan äidillä, koska olette olleet tiivis pari. Kun sinä et ole läsnä etkä käytettävissä, hoitaa mummu "äidin virkaa" olemalla läsnä ja huolehtimalla lapsesta. Lapset eivät osaa ikävöidä samalla tavalla kuin aikuiset. Kun palaat matkalta ja astut taas kuvioon, otat oman roolisi takaisin. Näet lapsen iloisen naaman, joka on merkki siitä, että kaikki on hyvin.

 

[Lykkäisin]

Lapsen "iloinen naama" ei aina kerro juuri siitä, että kaikki on hyvin Joidenkin tutkimuksien mukaan esim. paljon hymyilevät ja nauravat vauvat saattavat olla "onnettomia" (=saaneet liian vähän hoitoa ja läheisyyttä) ja hakevat hymyillään kontaktia ja mahdollista läheisyyttä keneltä tahansa aikuiselta. No, ei nyt ihan asiaan liity, mutta ei kannata aina vetää yksinkertaisia johtopäätöksiä luonnolliseltakin tuntuvista asioita.

Tiedät äitinä parhaiten, että pärjääkö lapsesi sen aikaa. Hän "pärjää" fyysisesti aivan varmasti eli saa ruokaa, hoivaa ja unta, mutta järkkyykö hän henkisesti (jota ei välttämättä usein huomata ollenkaan) sitä ei kukaan voi sinulle sanoa. Riippuu varmaan siitäkin mihin lapsesi on tottunut ja hänen persoonastaan, että kuinka hän käsittelee eron äidistään (=tärkeimmästä hoitajastaan).

Jos ei ole aivan välttämätöntä olla erossa juuri tuossa vaiheessa ja olet epäröivä, niin itse lykkäisin menoani myöhemmälle. Jos meno on lykättävissä, niin se on varmasti lapselle parhain, jos hänellä on esim. menossa eroahdistusvaihe. Jos taas itse räjähtää ja perheen elämä sekoaa, jos et juuri nyt pääse jonnekin, niin sitten onkin vähän eri juttu. Voi olla lapselle parempi vaihtoehto järjissään oleva äiti pitemmän aikaa ja parin yön ero (mieluummin kuitenkin vain yksi yö).

 

[rohkeasti matkaan!]

Meillä on 1,5-vuotias, joka on ollut aina tosi paljon äidin perään. Viimeiset kuukaudet ihan mahdotonta "syliin, syliin"- meninikiä, eikä isä tahdo kelvata jos äiti on näköpiirissä. Kuitenkin jos mä en ole kotona, isä kelpaa vallan mainiosti. Mummut kelpaavat lapselle myös hoitajaksi, eikä lapsi koskaan mummulassa ollessaan itkeskele vaan on itse aurinko. Enpä usko että lapsi tuota iloaan osaa feikata... Eli kuten joku muukin tuossa kirjoitti, sinä olet joko läsnä tai poissa, eli poissaollessasi lapsi turvautuu sitten siihen läsnäolevaan aikuiseen. Uskon että hyvin menee!! Hauskaa parisuhdereissua!