Aiheellista kritiikkiä, vai turhaa jäkätystä?

["Mitä ihmettä"]

Yritän kertoa tilanteen lyhyesti. Olen 30v, olen ollut mieheni kanssa yli 10v yhdessä, meillä on 4 lasta. Tai olisi 5, mutta keskimmäinen kuoli vauvana.
Olen itse kolmesta lapsesta vanhin. Vanhempani ovat eronneet. Äitini kanssa välit ovat olleet huonot tai täysin olemattomat jo vuosikausia. Isäni kanssa on ollut joitakin erimielisyyksiä joskus, mutta pääosin useita vuosia olemme olleet hyvissä väleissä. Esim. vuonna 2006 äitini ei enää kuulunut meidän lähipiiriimme, emme siis kutsuneet häntä esim. häihimme, mutta isäni kutsuimme.

Isälläni oli koira kun synnyin, joka lopettiin melkein heti syntymäni jälkeen. Isäni uusi puoliso 15 vuoden ajan on ollut nainen, jolla on ollut lukuisia eläimiä kissoista possuihin, ja ankoista poroihin. Nyt he ovat asuneet kaupungissa muutaman vuoden, eläimiä on enää koira, kissa ja undulaatit. Muut jäivät maalle naisen pojan hoitoon.

Isäni on aina ollut aika suora mielipiteidensä kanssa, ja ero äidistäni oli aika sotkuinen, kummassakin aika paljon vikaa... Kun otimme koiran 4v sitten, isäni sai kamalat raivarit. Huusi, että eikö meillä ole lapsissa tarpeeksi hommaa, koira syö kuulema lapset ja sanoi että lastensuojeluun pitää tehdä ilmoitus.
Kahden lapsen jälkeenhän olin jo kuullut, että enempää ei pidä tehdä ja kun nuorin sai alkunsa pillereistä huolimatta, ei uskonut sitä.

Pari päivää sitten kuuli siskoltani, että meillä on 2 kissaa, ollut jo yli vuoden. Joten jostain kumman syystä soitti vasta tänään (näin hänet eilenkin) ja taas sain kuulla kamalat raivarit, kuulema ihan järjettömän typerä idea, kissat kuulema paskoo ympäri kämppää ja ipanat haisevat varmasti kissankuselle. Kumma kyllä, eivät ole hänen nenään haisseet koskaan... Ja koulusta opettajilta kuulisin asiasta aivan varmasti samantien. Heitti vielä, että ottakaa perkele poni parvekkeelle ja muuta vastaavaa. Itse itkin ja sanoin, että mitä tahansa teen, teen aina väärin. Olen yrittänyt parhaani kaikessa jne. mutta kuulema pitäisi yrittää vielä enemmän. Ei minusta täydellistä saa, ei lähellekään... Ehkä siksi sain nyt tarpeekseni, kun olen viime kuukausina kuullut jäkätystä häneltä siitä, että meillähän ei ole muuta kuin aikaa, olemme mieheni kanssa liian läskejä jne.

Loukkaannuinko mä aiheesta, vai olenko mä taas liian herkkä muiden arvostelulle?
Kiitos mahdollisista vastauksista

 

[kukakuka]

no sinussa ei ole mitään vikaa. isässäsi sitä vastoin taitaa olla monenlaista. en kuunteli tollaista, varmaan vaikeaa kun se on oma isä. tsemppiä!

 

[Morrigan]

Siis, tuota... en loyda kritiikkia mistaan kohdin, pelkkaa typeraa uhoa ja haukkumista isan puolelta.

Onko tama joku leikki?

 

[~fruity~]

Ei tuollaisesta loukkaantuminen tai suuttuminen ole mitenkään ylireagoitua.

Taitaa nyt isällä olla joku ongelma itsellään, jonka purkaa sinuun syystä tai toisesta.

 

["Kolmen äiti"]

Kuulostaa vähintääkin erikoisilta kommenteilta isältäsi. Se mitä teette omassa kodissanne, omalla elämällänne ei kuulu isällesi. Jos hoidatte lapsenne, eläimenne ja kotinne itse, voi isäsi kommentit jättää omaan arvoonsa. Se vaikka lapsenne olisi saanut alkunsa pesemällä alusvaatteita samassa pyykkikoneessa, ei ihan totta kyllä kuulu kuin miehellesi ja sinulle. Ellei sitten joku ulkopuolinen ole ratkaisevassa asemassa lapsenhoidossa ja elättämisessä.

 

["Mitä ihmettä"]

no sinussa ei ole mitään vikaa. isässäsi sitä vastoin taitaa olla monenlaista. en kuunteli tollaista, varmaan vaikeaa kun se on oma isä. tsemppiä!

Pahalta tuntuu, varsinkin kun lasteni kasvettua isäni on alkanut välittää heistä enemmän, eikä enää vain syytellyt liian monesta lapsesta. Isä on hyväkuntoinen ja kuitenkin sai sydänkohtauksen vain 53-vuotiaana, se pysäytti minutkin. Olen kuitenkin lapsen kuoleman jälkeen saanut esim. paniikkikohtauksia, ja parina viime vuotena olen voinut paremmin. Pari viikkoa sitten oli pakko aloittaa lääkitys uudestaan, kun muutaman kuukauden oli taas aivan mahdoton olo. Joka päivä yritän jaksaa enemmän, ajatella positiivisesti, tehdä enemmän jne. mutta tällainen jää vaivaamaan minua pitkäksi aikaa: Olenko oikeasti ihan kelvoton idiootti :/

 

["Mitä ihmettä"]

Siis, tuota... en loyda kritiikkia mistaan kohdin, pelkkaa typeraa uhoa ja haukkumista isan puolelta.

Onko tama joku leikki?

Leikki..? Kai olen sitten luullut välejämme oikeasti paremmaksi, mitä ovatkaan, ja niellyt satunnaiset typerät heitot :/

 

[Eräsmies]

Mites tuo äiti jos hänen kanssaan oli välit jo ennestään huonot? Onko mahdollista, että hän teki isästäkin tuollaisen?

 

["Mitä ihmettä"]

[QUOTE="Kolmen äiti";27885358]Kuulostaa vähintääkin erikoisilta kommenteilta isältäsi. Se mitä teette omassa kodissanne, omalla elämällänne ei kuulu isällesi. Jos hoidatte lapsenne, eläimenne ja kotinne itse, voi isäsi kommentit jättää omaan arvoonsa. Se vaikka lapsenne olisi saanut alkunsa pesemällä alusvaatteita samassa pyykkikoneessa, ei ihan totta kyllä kuulu kuin miehellesi ja sinulle. Ellei sitten joku ulkopuolinen ole ratkaisevassa asemassa lapsenhoidossa ja elättämisessä.[/QUOTE]

Todellakin on hoidettu kaikki aivan itse. Hoidettu lapset itse, ei olla esim. koskaan käyty edes syömässä tai leffassa kahdestaan. Eläimet hoidetaan myös itse, tietysti. Isäni kyllä joskus tarjoutuu kaupassa maksamaan, tai antaa lapselle setelin käteen ja käskee ostamaan koko porukalle jätskiä... Mä kyllä mielenkiinnolla odotan, soittaako se enää mulle vai mitä tässä tapahtuu.

 

["Mitä ihmettä"]

Mites tuo äiti jos hänen kanssaan oli välit jo ennestään huonot? Onko mahdollista, että hän teki isästäkin tuollaisen?

Jaa-a. Äiti väitti isää aina sairaalloisen mustasukkaiseksi jne. Ehkä olikin. Mutta äitikin on kyllä oma lukunsa. Yritti useita kertoja itsemurhaa, kun olivat eronneet ja me oltiin kuitenkin kaikki vielä lapsia, meille jäi ambulanssin soittaminen. Joka viikonloppu uus ukko jne. Yksi ahdisteli mua ja mun siskoa, äiti syytti siitä mua. Tätä tarinaahan ois vaikka kuinka paljon, kukaan ei jaksais kaikkea lukea.

 

[Eräsmies]

[QUOTE="Mitä ihmettä";27885371]Jaa-a. Äiti väitti isää aina sairaalloisen mustasukkaiseksi jne. Ehkä olikin. Mutta äitikin on kyllä oma lukunsa. Yritti useita kertoja itsemurhaa, kun olivat eronneet ja me oltiin kuitenkin kaikki vielä lapsia, meille jäi ambulanssin soittaminen. Joka viikonloppu uus ukko jne. Yksi ahdisteli mua ja mun siskoa, äiti syytti siitä mua. Tätä tarinaahan ois vaikka kuinka paljon, kukaan ei jaksais kaikkea lukea.[/QUOTE]

Alkaa kyllä vaikuttaa mielestäni siltä, että äidilläsi hyvinkin saattaa olla osuutensa siihen miksi isäsi on nykyisin tuollainen.

 

["Mitä ihmettä"]

Alkaa kyllä vaikuttaa mielestäni siltä, että äidilläsi hyvinkin saattaa olla osuutensa siihen miksi isäsi on nykyisin tuollainen.

Ok... Mutta mitähän merkitystä sillä edes olisi, kun äitini kanssa en ole halunnut olla tekemisissä enää vuosiin, ja isä on minulle tuollainen...??

Minä en ole äitini, ja minä en enää tiedä mitä isäni kanssa pitäisi tehdä.

 

[Eräsmies]

[QUOTE="Mitä ihmettä";27885381]Ok... Mutta mitähän merkitystä sillä edes olisi, kun äitini kanssa en ole halunnut olla tekemisissä enää vuosiin, ja isä on minulle tuollainen...??

Minä en ole äitini, ja minä en enää tiedä mitä isäni kanssa pitäisi tehdä.[/QUOTE]

Meinasin lähinnä sitä, että äitisi vaikuttaa melko sairaalta ja hän on mahdollisesti sairastuttanut
isäsikin. Jos et uskalla kehottaa isääsi menemään tutkituttamaan nuppinsa, niin ainoa mahdollisuus
on sulkea hänetkin pois elämästäsi.

 

["Mitä ihmettä"]

Meinasin lähinnä sitä, että äitisi vaikuttaa melko sairaalta ja hän on mahdollisesti sairastuttanut
isäsikin. Jos et uskalla kehottaa isääsi menemään tutkituttamaan nuppinsa, niin ainoa mahdollisuus
on sulkea hänetkin pois elämästäsi.

Muistan nähneeni n. 12-14v sitten isällä jonkun lääkkeen, mitä käytetään joihinkin mielialasairauksiin tms. En enää muista tekstiä, mutta joku vastaava. Isä kyllä aika vastahakoisesti lähti mihinkään lääkäriin tms., piti vaan äitiä hulluna. Olen kyllä sen verran tarpeekseni saanut, että voisin tuota ehdottaakin. Luulenpa vaan, että hän suuttuisi siitä enemmän, stressaa asiasta ja kun minä olen saanut hänet hermostumaan, niin siskoni ja varsinkin veljeni syyttävät vain minua. Jotenkin tuntuu, että hän kehittelee asioista todellisuutta isompia, stressaa niistä ja sitten valittaa.

 

[Eräsmies]

[QUOTE="Mitä ihmettä";27885389]Muistan nähneeni n. 12-14v sitten isällä jonkun lääkkeen, mitä käytetään joihinkin mielialasairauksiin tms. En enää muista tekstiä, mutta joku vastaava. Isä kyllä aika vastahakoisesti lähti mihinkään lääkäriin tms., piti vaan äitiä hulluna. Olen kyllä sen verran tarpeekseni saanut, että voisin tuota ehdottaakin. Luulenpa vaan, että hän suuttuisi siitä enemmän, stressaa asiasta ja kun minä olen saanut hänet hermostumaan, niin siskoni ja varsinkin veljeni syyttävät vain minua. Jotenkin tuntuu, että hän kehittelee asioista todellisuutta isompia, stressaa niistä ja sitten valittaa.[/QUOTE]

Jos isäsi on oikeasti henkisesti sairas, niin ei siinä nalkutukset auta. Jos isäsi ei suostu menemään sinun ja perheesi vuoksi hoitoon niin toinen mahdollisuus on vain lyödä välit poikki häneen.

 

["Mitä ihmettä"]

Meinasin lähinnä sitä, että äitisi vaikuttaa melko sairaalta ja hän on mahdollisesti sairastuttanut
isäsikin. Jos et uskalla kehottaa isääsi menemään tutkituttamaan nuppinsa, niin ainoa mahdollisuus
on sulkea hänetkin pois elämästäsi.

En tiedä huomasitko, mutta äitini ja isäni ovat tosiaan olleet erossa jo yli 15v. Jos siis en kertonut sitä selvästi aiemmin.

 

[Eräsmies]

[QUOTE="Mitä ihmettä";27885391]En tiedä huomasitko, mutta äitini ja isäni ovat tosiaan olleet erossa jo yli 15v. Jos siis en kertonut sitä selvästi aiemmin.[/QUOTE]

Kyllä huomasin.

 

["Mitä ihmettä"]

Jos isäsi on oikeasti henkisesti sairas, niin ei siinä nalkutukset auta. Jos isäsi ei suostu menemään sinun ja perheesi vuoksi hoitoon niin toinen mahdollisuus on vain lyödä välit poikki häneen.

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Olen vaan viime vuosina itsekin ollut vähän huonoissa fiiliksissä, joten aina mietin, että onko mulla nyt oikeus loukkaantua, olenko mä sittenkin se, kuka on väärässä. Mä olen aika paljon saanut kuulla jo siitä, että en ole äitini kanssa väleissä. Mä teen väärin, kun en anna mummon nähdä lapsenlapsia ja sitä rataa. Tää mummo vaan tuli esim. omalta paikkakunnaltaan meille yöksi pullojen kanssa, on edelleen tehnyt itsemurhayrityksiä, tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksia, kun ei pidä mun miehestä/en antanut meidän kämpän avainta, ilmestyy yhtäkkiä pihaan, houkuttelee meidän isompia tulemaan yöksi jne.

Tuntuu siltä, että mitä tahansa mä teen, teen aina väärin :/
Hitto, 30v ja tällaiset ongelmat.

 

[Eräsmies]

[QUOTE="Mitä ihmettä";27885394]Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Olen vaan viime vuosina itsekin ollut vähän huonoissa fiiliksissä, joten aina mietin, että onko mulla nyt oikeus loukkaantua, olenko mä sittenkin se, kuka on väärässä. Mä olen aika paljon saanut kuulla jo siitä, että en ole äitini kanssa väleissä. Mä teen väärin, kun en anna mummon nähdä lapsenlapsia ja sitä rataa. Tää mummo vaan tuli esim. omalta paikkakunnaltaan meille yöksi pullojen kanssa, on edelleen tehnyt itsemurhayrityksiä, tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksia, kun ei pidä mun miehestä/en antanut meidän kämpän avainta, ilmestyy yhtäkkiä pihaan, houkuttelee meidän isompia tulemaan yöksi jne.

Tuntuu siltä, että mitä tahansa mä teen, teen aina väärin :/
Hitto, 30v ja tällaiset ongelmat.[/QUOTE]

Vaikuttaa että noi taustat on alkanu vaikuttaa jo suhunki. Olen hyvin mulkku ihminen ja naljailen usein toisten huonolle tuurille, mut sun tapauksessa kannustan et koitat selvittää ton jutun jotenkin. Sanot isälles, että se joko hoidattaa lanttunsa kuntoon tai sitten ei näe sua ja perhettäs enää. Eikä se varmaankaan sun syys ole jos sukulaises on vinksahtaneita. ääh! En mä elämäntapamulkkuna osaa tälläsiä lässyttää, mut toteen vaan loppuun että älä ittees ainakaan syyttele!

 

["vieras"]

Aika vaikea näin ulkopuolisena on kenenkään sanoa äitisi tai isäsi keskenäisestä suhteesta ja sen vaikutuksesta heihin. Oletko itse hakenut tai saanut apua? Lapsuutesi kuulostaa aika rankalta ja suhteesi vanhempiisi vaikeilta. Isääsi et voi pakottaa terapiaan, mutta voit itse mennä ja auttaa itseäsi mahdollisesti katkaisemaan kierteen (en siis ollenkaan tarkoita tällä, että olet huono vanhempi, vaan että voit katkaista kasvatuksesi tuomat negatiiviset tunteet).

 

["Mitä ihmettä"]

Vaikuttaa että noi taustat on alkanu vaikuttaa jo suhunki. Olen hyvin mulkku ihminen ja naljailen usein toisten huonolle tuurille, mut sun tapauksessa kannustan et koitat selvittää ton jutun jotenkin. Sanot isälles, että se joko hoidattaa lanttunsa kuntoon tai sitten ei näe sua ja perhettäs enää. Eikä se varmaankaan sun syys ole jos sukulaises on vinksahtaneita. ääh! En mä elämäntapamulkkuna osaa tälläsiä lässyttää, mut toteen vaan loppuun että älä ittees ainakaan syyttele!

Kiitos, tää oli jotenkin piristävää Mä olen mestari syyttelemään itseäni, ja menetän yöunet aina vastaavista jutuista... Yritän pitää tän viestin mielessä!

 

[Eräsmies]

[QUOTE="Mitä ihmettä";27885405]Kiitos, tää oli jotenkin piristävää Mä olen mestari syyttelemään itseäni, ja menetän yöunet aina vastaavista jutuista... Yritän pitää tän viestin mielessä![/QUOTE]

No kiva jos jotenki autto, sillä sitä juur koitinki. Kuten jo sanoin ni olen aikamoinen mulkku ihmiseks, mutta joskus tunnen kuitenki empatiaa ja jostain syystä tunsin sitä sua kohtaan ja koitin jotenkin sua lohdutella.

 

["Mitä ihmettä"]

[QUOTE="vieras";27885401]Aika vaikea näin ulkopuolisena on kenenkään sanoa äitisi tai isäsi keskenäisestä suhteesta ja sen vaikutuksesta heihin. Oletko itse hakenut tai saanut apua? Lapsuutesi kuulostaa aika rankalta ja suhteesi vanhempiisi vaikeilta. Isääsi et voi pakottaa terapiaan, mutta voit itse mennä ja auttaa itseäsi mahdollisesti katkaisemaan kierteen (en siis ollenkaan tarkoita tällä, että olet huono vanhempi, vaan että voit katkaista kasvatuksesi tuomat negatiiviset tunteet).[/QUOTE]

Taidat olla ensimmäinen, kuka toteaa sen, mitä olen ajatellutkin... Ei kovin helppo lapsuus. Ja kaikkeahan en tässä edes viitsinyt luetella, tulisi ihan liian pitkiä juttuja.
Mä olen lapsen kuoleman jälkeen käynyt juttelemassa, sairaalassa oli ihan hyvä kriisiapu, mutta sitten ne ohjas mut terveyskeskukseen ja se tyyppi halusi jutella ihan liikaa kaikkea ei-oleellista, ruokaohjeista lähtien... Joka kerta kun lähdin sieltä, huomasin että paljon jäi sanomatta. Ja oma kello näytti 10 vaille, vaikka huoneen kello näytti tasan, jolloin ajan olisi pitänyt siis loppua. Olet oikeassa, mun pitäis varmaan yrittää saada aika johonkin. Kovasti haluaisin jonkun kanssa puhua kaikesta. Miehen kanssa tietty puhutaan kaikesta, mut ihan sellasen puolueettoman ihmisen kanssa, ja miehelläkin on ollut niin paljon kaikkea, että ulkopuolistakin tarvitsis.

 

["höpöhöpö"]

Alkaa kyllä vaikuttaa mielestäni siltä, että äidilläsi hyvinkin saattaa olla osuutensa siihen miksi isäsi on nykyisin tuollainen.

Miten sä tän näin käänsit? Onko sinusta tullut "tuollainen" kenties jonkun naisen aikaansaannoksesta vai miten päädyt syyttämään naista kun mies on idiootti?

Ap, isäsi ei ole aikuinen. Aikuiset ei käyttäydy noin, varsinkaan omia lapsiaan kohtaan. Asiatonta haukkumista.
Veikkaanpa että isälläsi on ihan yhtä pahoja ongelmia kuin äidilläsi. Luultavasti on ollutkin sairaan mustasukkainen, alistaja (kuten sinuakin kohtaan) ja ties miten ilkeä ollut äitiäsi kohtaan... jotka osaltaan on vaikuttanut äitiisi pahasti.

En ihmettele yhtään reagointiasi, se ei ole ollenkaan suurenneltua eikä aiheetonta. Isäsi käytös on.. sikamaista, alhaista.

En ihmettele itsetuntoasi, koska sitä on kolhittu paljon, sekä äitisi että yhä isäsi puolelta.

Sun pitää laittaa rajat, joiden yli ei kävellä. Ei edes oma vanhempasi! Sulla pitää olla rajat millaista käytöstä ja puhetta siedät. Et ole mikään kynnysmatto tai sikoämpäri johon saa kaataa kaiken sonnan! Sen kun teet isällesi selväksi, hyvä on ja sun on itsesi parempi olla! Isäsi tulee loukkaantumaan, koska hän saa siitä itsetunnolleen kolhun(jota on mm. pönkittänyt sinun/teidän haukkumisella) ja tulee olemaan hyvin loukkaantunut ja vihainen aikansa. Mutta jos hänellä yhtään tervettä välittämistä ja järkeä on, hän siitä tokeentuu ja nöyrtyy ja tajuaa moukkamaisuutensa! Jos ei, niin parempi olisi pysyä pois elämästänne.

 

[Eräsmies]

[QUOTE="höpöhöpö";27885411]Miten sä tän näin käänsit? Onko sinusta tullut "tuollainen" kenties jonkun naisen aikaansaannoksesta vai miten päädyt syyttämään naista kun mies on idiootti?

Ap, isäsi ei ole aikuinen. Aikuiset ei käyttäydy noin, varsinkaan omia lapsiaan kohtaan. Asiatonta haukkumista.
Veikkaanpa että isälläsi on ihan yhtä pahoja ongelmia kuin äidilläsi. Luultavasti on ollutkin sairaan mustasukkainen, alistaja (kuten sinuakin kohtaan) ja ties miten ilkeä ollut äitiäsi kohtaan... jotka osaltaan on vaikuttanut äitiisi pahasti.

En ihmettele yhtään reagointiasi, se ei ole ollenkaan suurenneltua eikä aiheetonta. Isäsi käytös on.. sikamaista, alhaista.

En ihmettele itsetuntoasi, koska sitä on kolhittu paljon, sekä äitisi että yhä isäsi puolelta.

Sun pitää laittaa rajat, joiden yli ei kävellä. Ei edes oma vanhempasi! Sulla pitää olla rajat millaista käytöstä ja puhetta siedät. Et ole mikään kynnysmatto tai sikoämpäri johon saa kaataa kaiken sonnan! Sen kun teet isällesi selväksi, hyvä on ja sun on itsesi parempi olla! Isäsi tulee loukkaantumaan, koska hän saa siitä itsetunnolleen kolhun(jota on mm. pönkittänyt sinun/teidän haukkumisella) ja tulee olemaan hyvin loukkaantunut ja vihainen aikansa. Mutta jos hänellä yhtään tervettä välittämistä ja järkeä on, hän siitä tokeentuu ja nöyrtyy ja tajuaa moukkamaisuutensa! Jos ei, niin parempi olisi pysyä pois elämästänne.[/QUOTE]

Tyypillinen naisen vastaus. Naisessahan tietenkään ei ikinä ole mitään vikaa!