Äidit jotka olette kotiäiteinä kun nuorinkin yli 3vuotias, kenties jopa jo koulussa, koetteko olevanne epäsuosittuja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "harmaana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minusta on hienoa, jos joku on kotona pidempäänkin, kuin siihen asti, että lapsi on 3 vuotias, edellyttäen, että perhe kykenee itse pitämään huolta omasta toimeentulostaan.
 
Äidit ovat äideille susia olit sitten kotona "liian kauan" tai et. Siksi en pahemmin viitsi tuohon pihalle mennä kenenkään hampaisiin.

Mitä kysymykseen tulee, olin 8 vuotta kotona. Vanhin ehti kouluun tuona aikana. En kysellyt kenenkään mielipiteitä, vaan tein kuten parhaaksi näin.
 
Mulle se ehkä annetaan "anteeksi" kun pojalla 5 diagnoosia. Mutta itse arvostan kyllä äitejä jotka hoitaa lapsensa itse. Ja mulle ihan sama saavatko tukia yhteiskunnalta vai eivät.
 
Minä olen kotiäitinä, vaikka kuopus on jo ekaluokkalainen.

Ei kukaan ole kummeksunut eikä arvostellut, päinvastoin. Moni on huokaillut että kunpa itsekkin voisi, mutta ymmärrettäväähän se on että kaikillaei ole samanlaista taloudellista mahdollisuutta olla kotona.
 
Tiedän monta perhettä tälläkin alueella, että on lähes velaton tai velaton asunto ja paljon omaisuutta, mutta äiti tai isä ei halua olla kotiäiti, koska eivät itse arvosta sellaista. Arvostavat vain työtä, palkkatyötä, ja rahaa.
 
Mun naapuri on kotiäiti, nuorimmainen on eskarissa nyt. En mä ole edes ajatellut mitään. Enkä tiennyt, että pitäisi ajatella jotain :D

Sen sijaan olen kyllä ajatellut pahasti muutamasta kaverista, jotka on vieneet alle 10 kk ikäisen hoitoon :( Sori.
 
Olen kotona (päivät), ja nuorin kuudesta lapsestamme 5 v. Teen osa-aikatöitä, jolloin olen parina iltana ja viikonloppuna töissä.. Mun ikäisiä(44v)äitejä ei pahemmin päivisin puistossa tai muualla tapaa, mutta ne joita sattumalta tapaan, eivät ainakaan katso pahasti sitä, että haluan hoitaa lapseni itse.. (Emmekä saa lapsilisän lisäksi muita tukia)
 
Ihana kuulla että monilla isompien lasten kotiäideillä tuntuu löytyvän ympäristöstä ymmärrystä ratkaisuun.
Itse olen joutunut kokemaan aika paljon ihmettelyä ratkaisustamme. Juuri äskettäin oli ikävä tilanne kun harrastuksen piirissä tapaamani ihminen jonka kanssa olimme jo jonkin aikaa tunteneet kysyi mitä teen työkseni ja kun kerroin olevani kotona oli kommentti: "herranjestas, siis ihanko oikeasti?? miten noin voi elää, onko tuo edes laillista?? etkö sä tosiaan ole työkkärissä kirjoilla? Miten te oikein tulette toimeen??" ja tämän jälkeen tämän ihmisen suhtautuminen minuun muuttui selvästi nuivaksi ja vältteleväksi.
 
Mun arvostus ei ole kiinni siitä, mitä ihminen tekee vaan siitä ihmisestä itsestänsä. Itse haluaisin hoitaa lapset kouluikään asti ja sen jälkeenkin työskennellä kotona tai osa-aikatyössä. En tiedä onko mahdollista, mutta tietysti arvostan tähän ratkaisuun päätyneitä, koska itsekin tekisin samoin.
 
Mä tai mun sisarukset ei olla koskana oltu päivähoidossa ja aina oli joku kotona tai sitten mentiin mummulaan koulun jälkeen. (Tosin olen esikoinen ja kun olin 3-4 luokalla aloin olemaan koulun jälkeen vastuussa nuoremmistani muutaman tunnin). Rakastin sitä! Ja haluan tarjota omille tyttärilleni saman mahdollisuuden olla kotona. Tämän takia mieheni käy päivätöissä ma-pe klo 6-14 ja minä olen töissä ke ja to klo 16-22 ja pe ja la klo 16-24. Su ollaan koko perhe yhdessä. Ma ja ti oon kotona ja yhdessä ollaan miehen töiden jälkeen. Satunnaisesti jotain menoa jommalla kummalla. Käydään myös mummuloissa ja isomummuilla paljon ja he käyvät meillä.

En katso kieroon kotiäitiä, ainoa mikä huolettaisi itseäni olisi eläkkeen kertyminen. Mutta mieluummin kotona kuin hoidossa jos vain resurssit sen mahdollistavat! Ehkä ne ihmettelevät uramammat ovat vain kateellisia sinulle?
 

Yhteistyössä