Äidin lapsellinen käytös menee öväriksi...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Itse olen yli 30, 3 lasta ja mieskin löytyy.
En jaksannut pyytää äitiä päivittäin kahville vaan välillä olen sanonut että haluan viettää aikaa lasten kanssa töiden jälkeen tai haluan levätä työpäivän jälkeen, siitä äiti ei tykkännyt yhtään. Appivanhemmat käyvät kahvilla kun on synttärit tai nimpparit.
Kun lapseilla alkoi kesälomaa lähdettiin lomalle, en ilmoittanut äidille mihin olemme menossa ja milloin tullaan takaisin. Ei mieskään ilmoittanut omille vanhemmille mihin mennään. Tästä äiti suuttui kun hänelle ei kerottu.
Kun tultiin takaisin en silloinkaan ilmoittanut äidille että ollaan kotona.
Niin kuin kaikkille muille lähetettiin synttärikutsun viestinä. Tästäkin äiti suuttui, olisi pitännyt soittaa ja kutsua. Synttäreille hän tuli haapanaamaana. Yritin olla ystävällinen, kahville pyysin muiden kanssa, yritin keskustella, mutta aina se naama vääntyi toiseen suuntaan eikä tullut mitään vastausta. Ei maistannut kakkuakaan vaan joi puoli kuppia kahvia ja meni istumaan olkkariin. Jälkeenpäin sain kuulla lapselta, että lapsi yritti keskustella mummin kanssa mutta hän kääntyi poispäin eikä vastannut.
Nyt kun alkoi koulu pyysin äidiltä vara-avaimen, isännöitsijä ei tee ylimääräisiä avaimia, koska on annettu riitävästi, ja jos olisin ilmoittanut, että avain hävisi niin olisi lukko vaihdettu, uudet avaimet ja lasku meille. Äiti suutui kun pyysin sitä avainta.

Vähän aikaa sitten tuli häneltä viesti: Et halua tuntea minua kun teet kaiken etten kuuluisi elämääsi. Ei tarvitse enää soittaa, en ole olemassa.

Olen kuitenkin aikuinen ja käsitäkseni saan tehdä asioita ilmoittamatta vanhemmille.
Onko joillakin samanlaisia kokemuksia vanhemmista? Vai pitäisikö minun tosiaankin ilmoittaa joka kertaa mihin olen menossa, mitä teen ja lasten kanssa saan viettää aikaa vaan jos äitini niin haluaa?
 
äiti on kuitenkin läheisempi kuin esim. muut synttärivieraat. et ole tilivelvollinen äidillesi mutta onhan sitä tapana äidille ilmoittaa kuulumisia. esim. reissut
 
Minun mielestani nayttaa silta etta haluat sulkea aitisi pois elamastasi. Aidillesi olet aina hanen lapsensa, esim. lomamatkasta ilmoittaminen ei paljoa vaadi, mutta ainakin aitisi tietaa missapain maailmaa olet.
 
Missäs nyt sitten on ongelma? Kun kerran käyttäydyt äitiäsi kohtaan kuin häntä ei olisikaan, ja hän vastaa sinulle että häntä ei sinulle sitten olekaan, niin etkös saanut juuri mitä halusit?

Olisit nyt sitten tyytyväinen.
 
En ollut koskaan äidin kanssa läheisiä, alkoholisti vanhemman kanssa elääminen ei ollut helppoa. Pelkästään ystävällisyydestä yritän ylipitää yhteyden.
Minulle lapset ovat aina ensijalla, äidillä omien lasten arvostelu ja haukkuminen.
Onko väärin viettää aikaa omien lasten kanssa eikä vaan äidin kanssa joka suuttuu jokaisesta asiasta? Onko oikein purkaa vihaansa lapsiin vaikka eivät tehneet mitään?
 
Minusta vika on myös äidissä, mutta ap on myös ollut hieman tyly äidilleen :/ Ei sinun tarvitse ilmoittaa joka käänteestä äidillesi, äitisi ei tarvitse omaa avainta teille, mutta eiköhän useimmat jotka ovat vanhempiensa kanssa muutenkin ilmoita esim matkoista tms. vanhemmilleen. Ymmärrän kyllä että rupeaa ahdistamaan jos joka päivä pitää ilmoittaa kaikki tekemisensä tai kahvitella äidin kanssa töiden jälkeen, en mä ainakaan jaksaisi.

Sitä en kyllä hyväksy että lapsille ruvetaan tuittuilemaan oli syy mikä hyvänsä. Oma anoppi teki sitä yhdessä vaiheessa ja eipä sen jälkeen meille kutsuttukaan aikoihin.
 
Ehkä äidistäsi tuli alkoholisti juuri vaikean lapsensa (=aloittaja) vuoksi?

Koskaan ei puhuta siitä, että jotkut tyttäret riepoo äitinsä hermot riekaleiksi, synnynnäisesti persoonallisuushäiriöiset ja vaativat naisenalut...
 
Kyllä meillä vanhempani tietää minne ja milloin ollaan menossa lomailemaan.. Kuuluu normaaliin kuulumisten vaihtoon. Äitini on niin huono viestien kanssa, että varmaan tarkistaisin puhelimitse onko saanut viestin. Avain ok, tottalai koululainen sen tarvii. Mutta kukin tavallaan, ei ole ilmoitusvelvollisuutta.
 
Minusta ap:lla ei ole velvollisuutta jaksaa kahvittaa äitiään joka päivä. Kyllä hänellä on oikeus olla välillä oman perheen kesken, ilman, että äitinä ottaa siitä pultit. Eikä heillä näemmä suosita toisia isovanhempia ap:n äidin kustannuksellakaan.

Meilläkin ilmoitetaan lasten yms. juhlista vain kummeille ja muille tutuille, käytäntönä on, että mummot yms. osaavat paikalle tuolloin itsekin.

Loma on ainoa asia, joka menisi meillä toisin. Se onkin sitten ainoa asia, josta nyt voisi kuvitella hänen loukkaantuvan.

Lapsenlapselle mielen osoittaminen ja avaimesta kiukuttelu ovat typerää käytöstä ap:n äidiltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Ehkä äidistäsi tuli alkoholisti juuri vaikean lapsensa (=aloittaja) vuoksi?

Koskaan ei puhuta siitä, että jotkut tyttäret riepoo äitinsä hermot riekaleiksi, synnynnäisesti persoonallisuushäiriöiset ja vaativat naisenalut...

Olen saanut kuulla äidiltä jo 6 vuotiaasta asti kuka oikeasti olen, en ala luettelemaan. Olen saanut kuulla miten häntä harmitti kun ei tehnyt sekä siskon että minun kohdalla abortin. Olen saanut kuulla että pilasin siskoni kanssa hänen elämäänsä. Olen saanut kuulla vaikka mitä häneltä, mutta tähän asti yrittänyt olla ystävällinen häntä kohtaan tietyn rajaan asti.
 
En aloitusviestistäsi löytänyt mainintaa hankalasta lapsuudestasi äidin kanssa. Itse kyllä ilmoitan äidille, jos reissuun lähden, ja soittelen muutenkin vaikka murrosiässä ei välit aina parhaimmat olleet.

Ja kyllä minulla sydän itkisi, jos tytär ei aikuisena haluaisi perheineen yhteydessä olla...
 
[QUOTE="vieras";28849091]Itse olen yli 30, 3 lasta ja mieskin löytyy.
En jaksannut pyytää äitiä päivittäin kahville vaan välillä olen sanonut että haluan viettää aikaa lasten kanssa töiden jälkeen tai haluan levätä työpäivän jälkeen, siitä äiti ei tykkännyt yhtään. Appivanhemmat käyvät kahvilla kun on synttärit tai nimpparit.
Kun lapseilla alkoi kesälomaa lähdettiin lomalle, en ilmoittanut äidille mihin olemme menossa ja milloin tullaan takaisin. Ei mieskään ilmoittanut omille vanhemmille mihin mennään. Tästä äiti suuttui kun hänelle ei kerottu.
Kun tultiin takaisin en silloinkaan ilmoittanut äidille että ollaan kotona.
Niin kuin kaikkille muille lähetettiin synttärikutsun viestinä. [/QUOTE]

Siis olisiko äitisi tulossa teille päivittäin kahville? Ei siihen tarvitse suostua, varsinkaan työssäkäyvänä. Ehkä kerta-pari viikossa olisi ok tapaamistiheys jos hän asuu lähellä.

Lomamatkasta ilmoittaminenkin riippuu vähän siitä että mihin asti olette menossa, kuinka pitkäksi aikaa ja kuinka kaukana äitisi asuu. Jostain päivän reissusta en välttämättä ilmoittaisi, mutta jos ollaan yön yli matkoilla niin kertoisin kyllä siitä.

Synttärikutsu viestinä...ihan ok, se päivämäärä jäisi silloin äidin kännykkään muistiin. Joskus voi olla niin että puhelimessa tulee juteltua kaikkea muuta mutta tärkeät asiat unohtaa, ja niistä laitetaan sit viestiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Ehkä äidistäsi tuli alkoholisti juuri vaikean lapsensa (=aloittaja) vuoksi?

Koskaan ei puhuta siitä, että jotkut tyttäret riepoo äitinsä hermot riekaleiksi, synnynnäisesti persoonallisuushäiriöiset ja vaativat naisenalut...

Nyt tulee taas niin paksua, ettei mitään rajaa!?? Huhhuh mitä porukkaa taas liikkeellä! Todellakaan ei IKINÄ ole LAPSEN vika äidin ongelmat, tässä tapauksessa alkoholismi. Mistä tunnet ap:n perhe-elämän tarkemmin? Et voi tietää ulkopuolisena millainen perhetilanne ap:lla on.

Mielestäni ap käyttäytyy kaikinpuolin fiksusti äitiään kohtaan ja pitää tervettä rajaa. Jota näköjään joillakin ei nähtävästi ole, ensimmäisten vastausten perusteella. Aikuisen ihmisen ei tarvitse olla ilmoitusvelvollinen omille vanhemmilleen. Uskomatonta miten kierosti te ajattelette. Ihailen sitä, että ap pystyy vaikean lapsuuden jälkeen silti olla ystävällinen äitiänsä kohtaan, sekä antaa aikaa hänelle.
 
ei tuollaisen äidin kanssa tarvitse olla tekemisissä. minullakin on tuollainen äiti, hän ei ollut alkoholisti mutta mielenterveys ei pelittänyt. sitten tommosia pitäis aikuisena muka sääliä ja ymmärtää ku niil on nii pirun vaikeeta. minä olen istunut oman äitini kanssa monissa terapiaistunnoissa koska hän käytti lapsiin henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja tämän päivän sossutantat vaan läähättää et äitiä pitää ymmärtää.äiti on sairas. kukaan ei ymmärrä pieniä lapsia joita syyttä suotta hakattiin päin seinää. itselläkin menossa vakava harkinta oamn äitini suhteen jonka pitäis tänä päivänä olla muka jotenki terve mut ota tosta selvää, itsekäs, ahne ja hyväkskäyttävä ihminen joka ei viitsi edes pyytää anteeksi ku ei sitä kannata pyytää, ja itkee vaan sitä ettämitä me ollaan aiheutettu hänelle, kiukunpuuskia ja hulluutta varmaan. pelokkaat lapset. jos itse lapsiani kohtelisin huonosti ni saisivat minut hyljätä, sen olisin ansainnut.
 
Ap. käytöksesi on ristiriitaista. Pitää valita jompikumpi eli käyttäydytkö niin, että äitisi on osa teidän normaalia elämää vai niin, että äitisi on epätoivottava ja haitallinen henkilö. Tuo on naurettavaa, että ollaan sellaisissa väleissä, että lapsi menee mummulle hoitoon, mutta ei viitsitä ilmoittaa edes lomamatkoista. Et voi vaan hyötymistarkoituksessa olla yhteydessä. Ei se ole oikein, vaikka olisi kyseessä alkoholisti ja persoonallisuushäiriöinen. Kostaminen on typerää.
 
Jos taustat ovat nuo, ymmärrän ap:n toimintamallin täysin. Itse tuskin haluaisin noilla taustoilla olla äitiini missään tekemisissä. Viimeistään tuo äidin marttyyrikäytös olisi viimeinen niitti.

Se olisi kuitenkin ollut kenties oleellista mainita jo aloitusviestissä, sillä normaalimmissa äiti-tytär suhteissa ap:n etäinen käytös ei taas normaalia ole ja ymmärtäisin siinä tapauksessa äidin loukkaantumisen. Itsellä välit vanhempiin niin läheiset, että koen täysin luonnolliseksi toiminnaksi ilmoittaa matkoista ym, vaikka aikuinen ja perheellinen jo itsekin olen. Samoin toisinpäin: ihmettelisin kovasti jos vanhempani lähtisivät reissuun meille lapsille asiasta mitään mainitsematta.
 
[QUOTE="vieras";28849629]Ap. käytöksesi on ristiriitaista. Pitää valita jompikumpi eli käyttäydytkö niin, että äitisi on osa teidän normaalia elämää vai niin, että äitisi on epätoivottava ja haitallinen henkilö. Tuo on naurettavaa, että ollaan sellaisissa väleissä, että lapsi menee mummulle hoitoon, mutta ei viitsitä ilmoittaa edes lomamatkoista. Et voi vaan hyötymistarkoituksessa olla yhteydessä. Ei se ole oikein, vaikka olisi kyseessä alkoholisti ja persoonallisuushäiriöinen. Kostaminen on typerää.[/QUOTE]
Eli jos sinussa on niin paljon katkeruutta, että et voi olla normaalisti tekemisissä, niin älä ylläpidä mitään kohteliaisuusvälejä. Se ei ole millään tavalla kenellekään hyväksi, vaan siitä tulee epänormaali malli myös lastesi elämään.
 
[QUOTE="vieras";28849629]Ap. käytöksesi on ristiriitaista. Pitää valita jompikumpi eli käyttäydytkö niin, että äitisi on osa teidän normaalia elämää vai niin, että äitisi on epätoivottava ja haitallinen henkilö. Tuo on naurettavaa, että ollaan sellaisissa väleissä, että lapsi menee mummulle hoitoon, mutta ei viitsitä ilmoittaa edes lomamatkoista. Et voi vaan hyötymistarkoituksessa olla yhteydessä. Ei se ole oikein, vaikka olisi kyseessä alkoholisti ja persoonallisuushäiriöinen. Kostaminen on typerää.[/QUOTE]


Missä kohtaa ap vaati palveluksia äidiltään?
 
Niin, eli oikeastaan tuo varsinainen asia ei tullut tuosta aloituksesta ilmi. Kannat selvästi kaunaa äitiäsi kohtaan ja haluat sulkea häntä elämäsi ulkopuolelle, toisin sanoen pitää etäisenä. Kannattaisi ehkä jutella jonkun ulkopuolisen kanssa noista kaunoista, jotta et kokonaan katkeroidu.

Varsinaiseen alkuperäiseen viestiin olisin vastannut, että kyllä minä haluan vaalia suhdetta äitiini ja pitää hänet läheisenä, niin itselleni kuin lapsillenkin. Koen suureksi rikkaudeksi hyvät suhteet häneen, sen että voin lähestulkoon päivittäin jutella puhelimessa, kyläillä toistemme luona ainakin kerran viikossa, mökkeillä yhdessä, hän haluaa hoitaa lapsia aina tarvittaessa jne. Toivoisin suuresti myös omasta tytär-suhteesta yhtä läheistä. Minun silmiini kyllä vaikutit siis töykeältä.
 

Yhteistyössä