V
"vieras"
Vieras
Itse olen yli 30, 3 lasta ja mieskin löytyy.
En jaksannut pyytää äitiä päivittäin kahville vaan välillä olen sanonut että haluan viettää aikaa lasten kanssa töiden jälkeen tai haluan levätä työpäivän jälkeen, siitä äiti ei tykkännyt yhtään. Appivanhemmat käyvät kahvilla kun on synttärit tai nimpparit.
Kun lapseilla alkoi kesälomaa lähdettiin lomalle, en ilmoittanut äidille mihin olemme menossa ja milloin tullaan takaisin. Ei mieskään ilmoittanut omille vanhemmille mihin mennään. Tästä äiti suuttui kun hänelle ei kerottu.
Kun tultiin takaisin en silloinkaan ilmoittanut äidille että ollaan kotona.
Niin kuin kaikkille muille lähetettiin synttärikutsun viestinä. Tästäkin äiti suuttui, olisi pitännyt soittaa ja kutsua. Synttäreille hän tuli haapanaamaana. Yritin olla ystävällinen, kahville pyysin muiden kanssa, yritin keskustella, mutta aina se naama vääntyi toiseen suuntaan eikä tullut mitään vastausta. Ei maistannut kakkuakaan vaan joi puoli kuppia kahvia ja meni istumaan olkkariin. Jälkeenpäin sain kuulla lapselta, että lapsi yritti keskustella mummin kanssa mutta hän kääntyi poispäin eikä vastannut.
Nyt kun alkoi koulu pyysin äidiltä vara-avaimen, isännöitsijä ei tee ylimääräisiä avaimia, koska on annettu riitävästi, ja jos olisin ilmoittanut, että avain hävisi niin olisi lukko vaihdettu, uudet avaimet ja lasku meille. Äiti suutui kun pyysin sitä avainta.
Vähän aikaa sitten tuli häneltä viesti: Et halua tuntea minua kun teet kaiken etten kuuluisi elämääsi. Ei tarvitse enää soittaa, en ole olemassa.
Olen kuitenkin aikuinen ja käsitäkseni saan tehdä asioita ilmoittamatta vanhemmille.
Onko joillakin samanlaisia kokemuksia vanhemmista? Vai pitäisikö minun tosiaankin ilmoittaa joka kertaa mihin olen menossa, mitä teen ja lasten kanssa saan viettää aikaa vaan jos äitini niin haluaa?
En jaksannut pyytää äitiä päivittäin kahville vaan välillä olen sanonut että haluan viettää aikaa lasten kanssa töiden jälkeen tai haluan levätä työpäivän jälkeen, siitä äiti ei tykkännyt yhtään. Appivanhemmat käyvät kahvilla kun on synttärit tai nimpparit.
Kun lapseilla alkoi kesälomaa lähdettiin lomalle, en ilmoittanut äidille mihin olemme menossa ja milloin tullaan takaisin. Ei mieskään ilmoittanut omille vanhemmille mihin mennään. Tästä äiti suuttui kun hänelle ei kerottu.
Kun tultiin takaisin en silloinkaan ilmoittanut äidille että ollaan kotona.
Niin kuin kaikkille muille lähetettiin synttärikutsun viestinä. Tästäkin äiti suuttui, olisi pitännyt soittaa ja kutsua. Synttäreille hän tuli haapanaamaana. Yritin olla ystävällinen, kahville pyysin muiden kanssa, yritin keskustella, mutta aina se naama vääntyi toiseen suuntaan eikä tullut mitään vastausta. Ei maistannut kakkuakaan vaan joi puoli kuppia kahvia ja meni istumaan olkkariin. Jälkeenpäin sain kuulla lapselta, että lapsi yritti keskustella mummin kanssa mutta hän kääntyi poispäin eikä vastannut.
Nyt kun alkoi koulu pyysin äidiltä vara-avaimen, isännöitsijä ei tee ylimääräisiä avaimia, koska on annettu riitävästi, ja jos olisin ilmoittanut, että avain hävisi niin olisi lukko vaihdettu, uudet avaimet ja lasku meille. Äiti suutui kun pyysin sitä avainta.
Vähän aikaa sitten tuli häneltä viesti: Et halua tuntea minua kun teet kaiken etten kuuluisi elämääsi. Ei tarvitse enää soittaa, en ole olemassa.
Olen kuitenkin aikuinen ja käsitäkseni saan tehdä asioita ilmoittamatta vanhemmille.
Onko joillakin samanlaisia kokemuksia vanhemmista? Vai pitäisikö minun tosiaankin ilmoittaa joka kertaa mihin olen menossa, mitä teen ja lasten kanssa saan viettää aikaa vaan jos äitini niin haluaa?