Äidin aiheuttama kaaos elämässä.. miten eteen päin?

[mielipiteitä]

Eli hän on koko elämän alistanut, haastanut riitaa, kohdellut epäoikeuden mukaisesti ja kun siitä olen suuttunut - syy on aina silti ollut minun, valehdellut, haukkunut yms. Sitten hän on aina niin kuin mitään ei ole tapahtunut.

Olen tietoisesti ja tiedostamatta vienyt elämääni sellaiseen suuntaan mitä en halua. Miten tästä pääsee nyt eroon? Kun haluaisin ihmisille sanoa mitä on tapahtunut, mutta se olisi äitini "mustamaalausta" ja tuhoaisi entistä enemmän.

Niin voimaton olo ja muutama tärkeä ihminen on elämästäni hävinnyt tämän takia. Ja en siis ole aikaisemmin osannut muuten toimia, kun en ole ymmärtänyt kokonaisuutta. Nyt kun sen näen suurin osa elämästäni on ollut hänen teoistaan ja ahdistelustaan johtuvia tapahtumasarjoja.

Ahdistaa niin, että fyysisesti oksettaa.


(kirjoitin vahingossa toisen ketjuun, vaikka piti tehdä uusi aloitus)

 

[eroon äidistä]

Minä pidän etäisyyttä, en käy enkä soita. Kun hän soittaa, vastailen lyhyesti. Mitään ei oikein uskalla sanoa tai toisaalta jos ei sano, niin hän vääntää aina asiat oman halunsa mukaan minua vastaan. Olen aina pahalla päällä hänen soittonsa jälkeen. Onneksi hän soittaa enää harvoin. Sain kyllä jonkinlaisen sisäisen rauhan sen jälkeen, kun päätin pitää reilusti etäisyyttä. Äitini asuu noin 5 km:n päässä, mutta voitaisi asua eri maissa...

 

["aloittaja"]

jos pidän etäisyyttää katkeaa välit kakkiin muihinkin. Olen miettinyt ja en todennäköisesti ole valmis elämään ilman perhettä... vaikka olen eniten ollut rikki hänen vuoksi ja muutosta ei ole tulossa.

 

["Kakara"]

Kuulostaa ikävältä.
Nyt vaan keräät rutkasti voimia ja otat kerta heitolla etäisyyttä täysillä. Äidistäsi ja äitisi "kätyreistä"(olettaen että hän vaikuttaa muidenkin ihmisten kautta).
Sulla on vaan yks elämä.
Vain sinä voit päättää miten sen elät.

 

["viiraska"]

Kaksi asiaa tulee mieleen. Ensinnä, vahvista itseäsi, omaa identiteettiäsi. Tähän saatat tarvita terapeutin apua. Mikä olet, millainen olet, mistä pidät, mitä arvostat, mitä elämäötäsi haluat. Päiväkirja ja ystävät sekä kirjallisuus voivat viedä sinua eteenpäin, jos et halua tai pääse terapiaan. Tämä siksi, ettet olisi niin riippuvainen /haavoittuva äitisi teoista, vaan pystyisit jättämään hänet "omaan arvoonsa" ja elämään omaa elämääsi.

Toinen mieleen nouseva asia on ikäsi? Minulla on omassa ystäväpiirissä kokemus ja havainto, että monilla on kolmenkympin tienoilla viimeinen irtiotto äidistä, jolloin äiti näyttäytyy kaiken pahan alkujuurena. Toki äiti voi ollakin heikko esitys, mutta tämä "vihavaihe" useimmilla laantuu jonkin ajan kuluttua, kun he astuvat sen viimeisen askeleen irti äidistä ja sitten ovat niin itsenäisiä, että voivat tulla sen ahdistavan elämänpilaajaäidin kanssa taas toimeen. EN väitä, etteikö sinun äitisi voisi oikeasti olla epätasapainoinen, mutta haluan kuitenkin tuoda vähän ulottuvuutta - kyseessä voi samalla olla "äidin alentamiskriisi", joka kuuluu psyykkiseen kasvuun, ja jonka läpikäyminen antaa sinulle annoksen aikuisuutta ja viisautta. Niin kipeää kuin kriisit tekevätkin.

Ja, kuten jo sanoinkin, hae keskusteluapua jos tunnet itsesi kovin ahdistuneeksi. Niin kuin kuulut tuntevan.

Viisas ajatus tuo, ettet halua levitellä omaa, tällä hetkellä kielteistä kuvaa äidistäsi. Jollekulle luotettavalle ystävälle/puolisolle voit asioistasi toivottavasti puhua.

 

["Kakara"]

[QUOTE="aloittaja";28200690]jos pidän etäisyyttää katkeaa välit kakkiin muihinkin. Olen miettinyt ja en todennäköisesti ole valmis elämään ilman perhettä... vaikka olen eniten ollut rikki hänen vuoksi ja muutosta ei ole tulossa.[/QUOTE]

No sitten toinen vaihtoehto on opetella sanomaan äidilleen EI.
Voi olla ihan käytännöllistä muissakin ihmissuhteissa.
...mutta juu, vaikea tietenkin neuvoa kun ei tunneta.
Tsemppiä kuitenkin !

 

["helmi"]

[QUOTE="aloittaja";28200690]jos pidän etäisyyttää katkeaa välit kakkiin muihinkin. Olen miettinyt ja en todennäköisesti ole valmis elämään ilman perhettä... vaikka olen eniten ollut rikki hänen vuoksi ja muutosta ei ole tulossa.[/QUOTE]

hei vaikka äitisi manipuloisi, uhkailisi, tekisi ihan mitä vaan. niin sä olet ITSE tehnyt valintasi,päätöksesi. et voi syyttää niistä äitiäsi!

mene terapeutille jos et kykene itse prosessoimaan asioita!

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Kakara";28200715]No sitten toinen vaihtoehto on opetella sanomaan äidilleen EI.
Voi olla ihan käytännöllistä muissakin ihmissuhteissa.
...mutta juu, vaikea tietenkin neuvoa kun ei tunneta.
Tsemppiä kuitenkin ![/QUOTE]

Olen opetellut sanomaan ei, muttei siitä ole mitään hyötyä. Hän ei kunnioita päätöksiäni ja menee äärimmäisyyksiin. Hän ajaa luoksemme monta sataa kilometriä ilmoittamatta ja sitten on uhria kaikille tutuille jos emme ole kotona. Hän tulee, vaikka olen kieltänyt. Kerran estin tulemasta sisälle ja siitä tuli vuoden koston kierre. En ole valmis sellaiseen. Toivoisin neutraalia ja rauhallista suhdetta, vaikkei olisi edes läheinen.
Hän mm. mielivaltaisesti päättää asioista elämääni liittyen, jos puutun olen maailman kiittämättömin tytär, ei ole onnitellut raskauksistani vaan joka raskauden kiukutellut ja ollut riitaisa- jopa enemmän kuin normaalisti, lapseni ovat milloin mitäkin-> kohtelee heitä muuten hyvin minulle haukkuu, valehtelee ja systemaattisesti haluaa aiheuttaa riitaa.
Tässä vain murto-osa.
Palaan illemmalla kun saan lapset nukkumaan.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="helmi";28200722]hei vaikka äitisi manipuloisi, uhkailisi, tekisi ihan mitä vaan. niin sä olet ITSE tehnyt valintasi,päätöksesi. et voi syyttää niistä äitiäsi!

mene terapeutille jos et kykene itse prosessoimaan asioita![/QUOTE]
Kiitos kannustuksesta.