Ai ei kotona voi olla rankkaa...Otteita päivästä puoltoistavuotiaan ja sen pikkusiskon kanssa

[BridgetJones]

Tässä viime vuonna tähän aikaan:

Tyttö 1v.6kk, poika 2vko.
http://www.aijaa.com/v.php?i=5640974.jpg

Tyttö 1v.8kk, poika 2,5kk
http://www.aijaa.com/v.php?i=5640984.jpg

 

[kohtalotoveri]

Mulle töihin meneminen on helpompaa kuin kotona oleminen.

Kotona mä annan lapselle lääkkeet 5 kertaa päivässä, teen sille sen omat ruoat ja kuuraan ja puunaan ettei se saa vahinkoaltistuksia lattioilta tms muiden lasten jäljiltä. On jumppaa ja terapiaa ja hoitoa, jatkuvaa skarppina olemista jne.

Kun mä meen töihin, mun tarvii antaa lapselle vain 2 kertaa päivässä lääkkeet. Joku muu tekee suurimman osan ruoista. Mun ei tarvi koko ajan stressata ja huolehtia lapsen terveydestä, kun tiedän että sitä hoitaa joku ammattilainen koko ajan, eikä mun tarvi huolehtia siitä että muut lapset jää huomiotta kun tiedän että niidenkin kanssa on joku koko ajan, joku joka ei jaa niiden huomiota koko ajan epäreilusti sairaan sisaruksen kanssa.

Mulle töissä oleminen on hermojenkin lepuuttamista, sitä että oon olemassa vaan mulle ja mun työlle, sitä että mun ei tarvi olla koko ajan hoitamassa jonkun hyvinvointia.

Tiedän tunteen! Meillä myös erityislapsi, joka on nyt pikkusisarensa kanssa samalla tasolla, eli juuri siinä 1 1/2-vuotiaan mukavassa iässä, kun ollaan opittu kävelemään ja kaikki tavarat vedetään kaapeista/pöydiltä, uhmataan syömistä ja syönnin lopettamista, uhmataan pihalle pukemista ja sieltä pois tulemista/riisumista. Ja nukkumaanmenot ne vasta mukavia onkin. Onneksi mäkin pääsen nykyään töihin, muuten olis varmaan tullu hermoromahdus, kun olis vielä jossain välissä päivää pitänyt ehtiä opettaa viittomia, tehdä jumppaliikkeitä, yrittää pitää silmälaseja, antaa lääkkeitä, imeä räkää, antaa ventolinea "hengitsputkesta"..
Kaiken kruunaa vielä Kelan vaatimat tarkat selostukset vammaistukia ym. lausuntoja varten. Missähän välissä niitäkään sitte kirjottaa: tietenki sillon, kun lapset saanu illalla nukkumaan, ja silloin kun olis mukava ottaa aikaa itselle se tunnin, puolitoista,esim. SYÖDÄ/käydä suihkussa, mutta menenpä sitten kirjottelemaan stooria, missä täytyy ajatella niin mustien silmien takaa, että ei kirjoita liian positiivisesti, muutoin jää se alinkin vammaistuki saamatta. Ja aina mua niin on ottanu päähän sem, että alinta vammaistukea saa myös esim. astmaa/ihottumaa sairastavat. En yhtään vähättele sitä, etteikö sekin vie aikaa, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuitenkin. Lapset oppivat jotain jo ymmärtämään vuoden vanhana, mutta meillä siihen menee varmaan 4v.
Kela voisi vähän suhteuttaa näitä sairauksia, tai tehdä noita tasoja lisää. On se nyt aivan eri, jos lapsella on ihottuma kuin että on esim. downin syndrooma. Tästä tulee ian paha mieli, kun vain ajatteleekin..
Huh, onneksi olen töissä, jaksaa olla iltaisin sitten paremmalla mielellä lasten kanssa aivan eri tavalla, kun ei äiti oo "vähän ärtynyt"..

 

[MissFlinder]

ap:lle jaksamista paljon Itse olen ollut aivan samassa tilanteessa. Lasten ikäero 1v 2kk. Nyt nuorempi on jo reilun vuoden, arki on helpottunut huimasti ja välissä jopa on aikaa rauhalliseen syömiseen ja netissä piipahtamiseen (kuten nyt). Mutta tuo hulabaloo on niin tuttua! Siihen kyllä jotenkin tottuu. Ja kuten joku ehdotti, ruoan tekeminen illalla on varsin hyvä kikka! Itsekin sen vasta huomanneena...

 

[vieras]

tsemppiä vaan. Itse tein tuohon lisäksi 8h töitä päivässä. Huonoilla yöunilla ja kotityöt illalla. Vaipat, haarukat ja kaikki oli hetkessä kaapeista lattialla ja monesti ne oli siellä vielä työpäivän jälkeenkin kun ei ollut aikaa eikä voimia jatkuvasti kasata takaisin. välillä toivoin että joutuisin josatin syytä vaikka sairaalaan, saisi olla hetken ilman kaikke atuota. Nyt jälkeenpäin sitä ajattelee vaan että se aika oli vaan elettävä.

 

[alastulossa mättää]

Tsemppiä ap:lle.. Meillä edessä sama tilanne, poika täyttää helmikuun alussa 1v 3kk ja nyt mulla rv 38+0 menossa.. Miehellä onneks säännöllinen työ, on joka ilta viimeistään 5 kotona.. Tiedän että tulee olemaan raskasta alku, mutta eiköhän sitten viimeistään vuoden päästä voi huokasta helpotuksesta, kun lapsista on toisilleen paljon seuraa..

 

[minä]

voi tuota aikaa.. muista itsekkin mitä se oli. myöhemmin kiität lyhyttä ikäeroa. mulla nyt kolme ja on vähän helpompaa, kun kaks on jo isompia

 

[3xäiti]

Tässäpä pari vinkkiä:
-Kantoliina (kädet vapaana esikoiselle)
-Kaikkiin oviin/kaappeihin/laatikoihin lapsilukko. Tärkeät tavarat yls, joihin lapsi ei saa koskea.
-Vauvaportit (siis ihan vaikka keittiön oveen, että esikoinen ei lähde vetelemään het syötyään. Lattialle vaikka muovikippoja tai kattila ja puukapusta=rummut Minä käytän tota "eristystä", jos täytyy tehdä jotain esim. silittää ja ei silmä vältä juosta perässä. lapsi pysyy huoneessa, eikä lähde omille teilleen.
Hyvin organisoitu on puoliksi tehty
Se on rankkaa, kun on pieni ikäero. Esikoisella ja keskimmäisellä 1v10kk. Aikamoista hulinaa oli tuo pikkulapsi aika!

 

[vieras]

Vastapainoksi meidän päivää:
herätyskello soi aina arkisin kello 8 jolloin käyn herättämässä eskarilaisen, käydään vessassa ja puetaan päälle, laitan sille aamupalan pöytään ja syö.. joskus myös pienempi herää samaan aikaan, mutta ei aina..
ulkovaatteet päälle ja vie eskaan joka alkaa puol 9
tulen kotiin ja herätän pienemmän 1v9kk ja teemme yhdessä aamupalan ja syödään.. sit poika leikkii, minä palstailen ja katon mc leodin tyttäret aina jos kotona ollaan ja nyt ollaan ku on niin paljon pakkasta.. sen jälkeen ehkä siivoilen tai laitan pyykkiä, pelailen farmvillee ja hoitelen pojan tarpeita millon mitäkin haluaa, leikitään välillä.. sit ruokaa sille namaan ja vaatteet päälle ja haetaan isompi eskarista ja lähetään ajamaan keskustaan perhekahvilaan, nukahtaa samalla ja siirrän perillä rattaisiin nukkumaan kun me mennään kahville tytön kanssa.. ollaanki sit siellä 13-15.30 josta jatketaan muskariin, eka pienemmän ja sit isomman, isomman ollessa muskarissa vien pienen kotiin ja kävelen hakemaan isomman ja vedän pulkalla takasin niin saan päivän lenkitkin samalla tehtyä.. sillä aikaa ruoka on vamis ja koti siivottu kun mies on siellä ollu ja loppu ilta ollaan vaan.. käytiin saunassa ja nukkumaan klo 21
maanantais on aina niin toiminnallisia kun on noita harrastuksia muut päivät ollaan vaan ja tehdään mitä just sillon sattuu mieli tekemään..

 

[moi]

voi että jaksamisia sinne mun ajatukset menee 2v taksepäin kun lapset oli 2v ja 4 kuinen toinen heräsi 2 tunnin välein ja toinen pinko karkuu päivisin minkä kerkesi ,esikko erityisen ihana ja nuorimalla todettiin astma 1v iässä ,nyt osaan jo nauraa noille asioille ,kyllääiti tais joskus olla väsynny ja kämpässä sotku muttta mun lapset on onnelisia ..käytännössä ollut aina ja nykyään virallisesti yh..muistakaa että ne on pieniä vaa kerran voimahali

 

[ohhoh]

Vastapainoksi meidän päivää:
herätyskello soi aina arkisin kello 8 jolloin käyn herättämässä eskarilaisen, käydään vessassa ja puetaan päälle, laitan sille aamupalan pöytään ja syö.. joskus myös pienempi herää samaan aikaan, mutta ei aina..
ulkovaatteet päälle ja vie eskaan joka alkaa puol 9
tulen kotiin ja herätän pienemmän 1v9kk ja teemme yhdessä aamupalan ja syödään.. sit poika leikkii, minä palstailen ja katon mc leodin tyttäret aina jos kotona ollaan ja nyt ollaan ku on niin paljon pakkasta.. sen jälkeen ehkä siivoilen tai laitan pyykkiä, pelailen farmvillee ja hoitelen pojan tarpeita millon mitäkin haluaa, leikitään välillä.. sit ruokaa sille namaan ja vaatteet päälle ja haetaan isompi eskarista ja lähetään ajamaan keskustaan perhekahvilaan, nukahtaa samalla ja siirrän perillä rattaisiin nukkumaan kun me mennään kahville tytön kanssa.. ollaanki sit siellä 13-15.30 josta jatketaan muskariin, eka pienemmän ja sit isomman, isomman ollessa muskarissa vien pienen kotiin ja kävelen hakemaan isomman ja vedän pulkalla takasin niin saan päivän lenkitkin samalla tehtyä.. sillä aikaa ruoka on vamis ja koti siivottu kun mies on siellä ollu ja loppu ilta ollaan vaan.. käytiin saunassa ja nukkumaan klo 21
maanantais on aina niin toiminnallisia kun on noita harrastuksia muut päivät ollaan vaan ja tehdään mitä just sillon sattuu mieli tekemään..

Siis jätätkö sen pienemmän yksin nukkumaan kotiin siksi aikaa kun viet isomman eskariin? Vai onko sun mies kotona? Huih!

 

[kinuski]

Mä uskon että rankkaa on, mutta kai mulla on päässä jotain vikaa kun mun oikeesti käy ap:tä kateeks . Mä voisin vaihtaa osia sun kanssa viikoks, ja lupaan että sä kuolisit tylsyyteen!
Mä olen nyt lomalla, ja tässä esimerkkinä meidän eilinen päivä (vähän poikkeaa normaalista koska molemmat pojat 9v, ja melkeen 5v kipeinä)

Mies lähtee töihin klo 8 maissa, mä jatkan unia. Herään 9.30, pojat makaa sohvalla peittojen alla ja kattoo telkkaria. Laitan aamupalan mitä kukaan ei syö. Juon kahvia, luen lehden, ruokin kissat, surffaan netissä, juon kahvia, juon kahvia jne....

Laitan tiskikoneen päälle ja juon lisää kahvia. Kannan pojille vettä ja mehua, yritän saada ne syömään edes hedelmiä.

Imuroin, petaan sängyn, juon kahvia ja surffaan netissä, juttelen työkaverin kanssa puhelimessa... kello on vasta 11. Boring! Puen päivävaatteet päälle.

Sama jatkuu seuraavat pari tuntia, siis netissä surffailua ja kahvia, sohvalle palvelua, välillä tyhjennän tiskikoneen ja pyörin rätin kanssa ympäriinsä pyyhkimässä pölyjä yms. Päivän kohokohta: posti! ääääh.... laskuja vaan.

Klo 14.30 alan tehdä ruokaa, siivoilen samalla keittiötä, käyn palvelemassa sairaita sohvalle... Juon kahvia ja surffaan. Syön itse ja ruokin sairaat.

Mies tulee kotiin klo 17.30 syö ja menee kattomaan makkariin telkkaria... mä lähden kaverille kahvittelee ja pesemään pyykkiä (meiltä hajos just pyykkikone).

Tulen kotiin, laitan pyykit kuivuriin, palvelen sohva-asukkeja ja istun koneella. Mies vie kuopuksen omaan huoneeseen nukkumaan, esikoinen nukkuu kipeenä ollessaan sohvalla.

Käyn suihkussa, surffaan, juon kahvia... Lähden sänkyyn kattomaan telkkaria ja odottamaan innolla seuraavaa yhtä aktiivista päivää.....

Ja tänään sama meno jatkuu, kuopus sentään vähän pirteempi, jaksaa jo syödä ja olla vähän jalkeilla... Mulla on vieläkin aamutakki päällä, istun tässä ja juon kahvia. Mä hajoon tänne!!!!!

 

[moi]

lisäys vielä olkaa iloisia se kellä mies auttaa...

 

[vink]

Mä uskon että rankkaa on, mutta kai mulla on päässä jotain vikaa kun mun oikeesti käy ap:tä kateeks . Mä voisin vaihtaa osia sun kanssa viikoks, ja lupaan että sä kuolisit tylsyyteen!
Mä olen nyt lomalla, ja tässä esimerkkinä meidän eilinen päivä (vähän poikkeaa normaalista koska molemmat pojat 9v, ja melkeen 5v kipeinä)

Mies lähtee töihin klo 8 maissa, mä jatkan unia. Herään 9.30, pojat makaa sohvalla peittojen alla ja kattoo telkkaria. Laitan aamupalan mitä kukaan ei syö. Juon kahvia, luen lehden, ruokin kissat, surffaan netissä, juon kahvia, juon kahvia jne....

Laitan tiskikoneen päälle ja juon lisää kahvia. Kannan pojille vettä ja mehua, yritän saada ne syömään edes hedelmiä.

Imuroin, petaan sängyn, juon kahvia ja surffaan netissä, juttelen työkaverin kanssa puhelimessa... kello on vasta 11. Boring! Puen päivävaatteet päälle.

Sama jatkuu seuraavat pari tuntia, siis netissä surffailua ja kahvia, sohvalle palvelua, välillä tyhjennän tiskikoneen ja pyörin rätin kanssa ympäriinsä pyyhkimässä pölyjä yms. Päivän kohokohta: posti! ääääh.... laskuja vaan.

Klo 14.30 alan tehdä ruokaa, siivoilen samalla keittiötä, käyn palvelemassa sairaita sohvalle... Juon kahvia ja surffaan. Syön itse ja ruokin sairaat.

Mies tulee kotiin klo 17.30 syö ja menee kattomaan makkariin telkkaria... mä lähden kaverille kahvittelee ja pesemään pyykkiä (meiltä hajos just pyykkikone).

Tulen kotiin, laitan pyykit kuivuriin, palvelen sohva-asukkeja ja istun koneella. Mies vie kuopuksen omaan huoneeseen nukkumaan, esikoinen nukkuu kipeenä ollessaan sohvalla.

Käyn suihkussa, surffaan, juon kahvia... Lähden sänkyyn kattomaan telkkaria ja odottamaan innolla seuraavaa yhtä aktiivista päivää.....

Ja tänään sama meno jatkuu, kuopus sentään vähän pirteempi, jaksaa jo syödä ja olla vähän jalkeilla... Mulla on vieläkin aamutakki päällä, istun tässä ja juon kahvia. Mä hajoon tänne!!!!!

Tykkäätkö leipomisesta? Jos leipoisit jotain piirakoita/pullaa pakkaseen? Laittasit valokuvat järjestykseen tms. Mulla olis kyllä tekemistä, jos sais joskus rauhassa tehdä..

 

[moi]

kinuski ,onko sinulla mahdollisuus omiin harrastuksiiin ja ystäviin toivon että on se helpottaa aina

 

[kinuski]

kinuski ,onko sinulla mahdollisuus omiin harrastuksiiin ja ystäviin toivon että on se helpottaa aina

Mä olen nyt vasta kolmatta viikkoa lomalla. Ekan viikon nautin ja tein kaikkia rästihommia, siivoilin kaappeja yms, oli ihanaa nukkua pitkään, kun normaalisti nukun 4-6 tunnin yöunia. Toinen viikkokin meni suht hyvin, mutta nyt alkaa hajottamaan! Tämä ja ens viikko vielä lomaa ja sitten alkaa näillä näkymin lomautus pariksi kuukaudeksi....
Normaalisti teen vuorotyötä, joten en kauheasti kerkee harrastamaan. Leipomisesta en tykkää, mutta olen mä nyt jotain leiponutkin. Kuopuksen otin päiväkodista pois ja sen kanssa touhuilen jonkun verran, mutta se on sellanen että tykkää leikkiä mieluummin itsekseen ja inhoaa olla kylmällä ulkona, joten ulkoilutkin on max. pari tuntia päivässä. Kyllä me sitten käydään kyläilemässäkin, mulla vaan suuri osa kavereista töissä päivät tai sitten asuu kauempana. Meillä hajos toinen autokin, eikä mies ole sitä viitsinyt korjata kun ei välttämättä nyt tarvita kahta autoa. En edes oikeen pääse mihinkään kauemmas.
Iltasin käyn sitten itsekseen kavereilla kahvilla jne.

Kun on tottunut siihen että on se työ, ja siihen päälle kotihommat, niin mä en vaan kestä tätä jouten oloa. Nyt vielä kun noi pojat kipeenä eikä pääse edes ulos...

 

[neljänmami]

meillä oli sama ikäero ja sit vielä eskarilainen ja koululainen, oli kaaos vuosi kyllä.
jälkeenpäin aatellen olin kyllä tosi puhki usein.Nyt jo helpottaa kun tää nuorin on 1,6v. Tai onhan tätä touhua, mutta saa yöt jo nukkua ja se tekee paljon! Jaksamista!

 

[puddighinu]

no voi jessus, et ois kertonu, mulla maha pystyssä viimisillään ja esikoinen 1v3kk. Eikä ole mikään helppo tapaus tuo esikoinen, tosi vilkas ja kokoajan pitäis olla hälle ohjelmatoimmistona, muuten turhautuu ja alkaa tekemään ilkeyksiä...

Hirvittää aivan sikana, että kuinkahan sitä jaksaa ja selviää, lohduttaa kyllä hieman se että sitten tulevaisuudessa varmaan helpompaa kun molemmat on vähän isompia ja viihtyvät yhdessä...

Mies on reissutöissä, 7 viikkoa pois kotoa ja 7viikkoa kotona. Varmaan sitä on sitte aika puhki ku tulee mies takasin kotiin... :| Mutta on siitä sitten paljon apua kun on kotona, kun on tosiaan sen 7 viikkoa putkeen 24/7paikanpäällä.

:| ei käy kateeksi... No kyllä kaikesta selviää kun löytää hyvän rytmin ja pitää kellonajoista kiinni. Lapset oppii siihen rytmiin.

Peesi. Kun noin pitkiä aikoja oot yksin, pitää olla tosi tarkat aikataulut että homma toimii. Tsemppiä!!!

kyllä siitä selviää, mulla 1v10kk ja 5 viikkoinen ja mies vaan viikonloput kotona. tässä alkaa olemaan aika taitava nukutus/imetys/syöttö/vaipanvaihto/siivousrumban kanssa. mä nukutan molemmat sekä päikkäreille että illalla samaan aikaan, toinen kiinni tississä ja toinen siinä vapaassa kädessä.

 

[vieras]

Meillä on neljä alle kouluikäistä ja kyllähän siinä hommaa on, eikä mikään mene niin kuin elokuvissa, mutta silti en ole mitenkään KAMALAN raskaana kokenut. Ennemminkin odotan, kun töihin menen, että kyllä se helvetti alkaa vasta sitten. Töistä kotiin ja pyykinpesut ynnä muut kotihommat + ikävöineet ja väsyneet lapset sekä lasten harrastukset ja kaupassa käymiset muutamassa vuorokaudesta jäljelle jäävässä tunnissa. Puuh, onneksi siihen on vielä aikaa vuosi jos ei parikin

 

[vieras]

Meillä on neljä alle kouluikäistä ja kyllähän siinä hommaa on, eikä mikään mene niin kuin elokuvissa, mutta silti en ole mitenkään KAMALAN raskaana kokenut. Ennemminkin odotan, kun töihin menen, että kyllä se helvetti alkaa vasta sitten. Töistä kotiin ja pyykinpesut ynnä muut kotihommat + ikävöineet ja väsyneet lapset sekä lasten harrastukset ja kaupassa käymiset muutamassa vuorokaudesta jäljelle jäävässä tunnissa. Puuh, onneksi siihen on vielä aikaa vuosi jos ei parikin

Niin ja yksi lapsista on erityishaastava. Tosi tiukka tapaus, joka vielä 5v:nakin saa 1½h huutoraivokohtauksia esim siitä, että on kuuma...

 

[umbrella-]

Mulle tuli vauvakuume :heart:

 

[Mihla]

Joo, totahan se on. Meillä lapset 1v 10 kk:n ikäerolla, mut en mä kokenut sitä kuopuksen vauva-aikaakaan kauheen rankkana. Muistaa vaan nauttia niistä hetkistä, kun kaikki on hyvin eikä stressata niin kauheesti esim. siitä kodin siisteydestä. Mulla oli tohon päälle vielä kaksi koiraa, joista toinen ihan pentu ja miehellä 12-tuntiset työpäivät ja raksa... Onneksi toki sitten niitä vapaitakin enemmän.

 

[Aminohappo]

Siis luojan kiitos meidän tyttöjen 4 vuoden ikäerosta

Voimia kaikille äideille, joilla useampi vaippaikäinen :flower:

 

[Pinki]

Onneksi nuorin täyttää syksyllä 4v ja sain töitä jo nyt.

 

[Nasu71]

Koita jaksaa! Rankkaa se on! Meillä 2,5 v. ja 6kk - ja vauhtia riittää koko päivän. Kun esikoinen oli pienempi hänellä oli aina valjaat syöttötuolissa (alle 2v.) ... Neiti nimittäin oppi nouseen seisoon kun oli 7,5kk ja sen jälkeen nousi seisoon joka paikassa. Eli silloin hankittiin valjaat syöttötuoliin, ja ne toimi tosi hyvin. Valjaat myös rauhoitti ruokailutilanteen, kun tiesi ettei pääse pois, pakko ei ollut syödä, mutta tuolista ei päässyt ennenkuin minäkin olin ehtinyt syömään, ettei tarvinnut niin komennella. Hän myös katseli mielellään ruuan laittoa syöttötuolista, ja kun tiesin ettei pääse hellalle, niin vedin syöttötuolin siihen lähelle, ja ruuan laitto onnistui ilman draamaa. =)