Ai ei kotona voi olla rankkaa...Otteita päivästä puoltoistavuotiaan ja sen pikkusiskon kanssa

[Usvametsän neito]

no voi jessus, et ois kertonu, mulla maha pystyssä viimisillään ja esikoinen 1v3kk. Eikä ole mikään helppo tapaus tuo esikoinen, tosi vilkas ja kokoajan pitäis olla hälle ohjelmatoimmistona, muuten turhautuu ja alkaa tekemään ilkeyksiä...

Hirvittää aivan sikana, että kuinkahan sitä jaksaa ja selviää, lohduttaa kyllä hieman se että sitten tulevaisuudessa varmaan helpompaa kun molemmat on vähän isompia ja viihtyvät yhdessä...

Mies on reissutöissä, 7 viikkoa pois kotoa ja 7viikkoa kotona. Varmaan sitä on sitte aika puhki ku tulee mies takasin kotiin... :| Mutta on siitä sitten paljon apua kun on kotona, kun on tosiaan sen 7 viikkoa putkeen 24/7paikanpäällä.

:| ei käy kateeksi... No kyllä kaikesta selviää kun löytää hyvän rytmin ja pitää kellonajoista kiinni. Lapset oppii siihen rytmiin.

 

[=)]

Usvis harmaa kirjautui..

Tässä seuraavassa kuvassa vallan hyvin kiteytyy tuo "pommin jäljiltä", kuvassa näkyy vaan lastenhuone.. se on kans jännä että vaikka huone on täynnä mitä erilaisimpia leluja, niin tässäkin kuvassa molempia kiinnostaa just yhtäaikaa paloautokirjan nappi josta painamalla kuuluu paloauton ääni.

Hih noinhan se menee Meillä yleensä tuohon samaan on vielä tyhjennetty lipastokin vaatteista Isompi ottaa ylälaatikot ja pienempi alemmat

Muuten hauskaa ja kiireellistä aikaa oli myös tuo kuopuksen liikkeelle lähteminen reilu kk sitten

 

[Tyttö naapurin]

Kuulostaa tutulta! Mulla pojat 2v ja vauva 9kk. Aivan mahtavaa.. Isännän iltavuoropäivät ovat "parhaita"... kun koitan yksin saada lapsia nukkumaan. Vauva nukahtaa ensin mutta isoveli saa iltaraivareillaan herätettyä vauvan -> molemmat itkee äitiä. Koita siinä sitte RAUHOITTAA molemmat nukkumaan "oota lapsi äiti käy äkkiä vauvan luona (ÄÄÄÄÄÄÄÄIIIIITIIIII TÄNNE BYÄÄÄH huutaa isompi) JOOOO äiti tulee kohta. No niin hys hys vauva nukkuu nyt tuuti lullaa..." Sit pakko käydä isomman luona ja vauva jää itkemään mutta sitä en saa rauhoittumaan ennen kuin isompi lakkaa huutamasta.

*Reps* Aika hc:tä! Mulla kans noita iltoja ollu... Onneks yleensä vaan kerran viikossa kun ukko käy pelaamassa. Kerran sain molemmat nukkumaan ENNEN ku mies tuli kotiin (klo 22.30 )

 

[Usvametsän neito]

Usvis harmaa kirjautui..

Tässä seuraavassa kuvassa vallan hyvin kiteytyy tuo "pommin jäljiltä", kuvassa näkyy vaan lastenhuone.. se on kans jännä että vaikka huone on täynnä mitä erilaisimpia leluja, niin tässäkin kuvassa molempia kiinnostaa just yhtäaikaa paloautokirjan nappi josta painamalla kuuluu paloauton ääni.

Hih noinhan se menee Meillä yleensä tuohon samaan on vielä tyhjennetty lipastokin vaatteista Isompi ottaa ylälaatikot ja pienempi alemmat

Muuten hauskaa ja kiireellistä aikaa oli myös tuo kuopuksen liikkeelle lähteminen reilu kk sitten

Helpotus meillä sikäli että ikäero oli sen verran pieni ettei esikoinen ole ollut lainkaan mustasukkainen ja vauva saa olla leikeissä mukana. Uskallan jättää ne jopa keskenään vaikka jos teen ruokaa, esikoinen ei pahoinpitele vauvaa. Huutaa kyllä "äiti vauva pois" jos vauva alkaa häiritsemään.

 

[Tyttö naapurin]

no voi jessus, et ois kertonu, mulla maha pystyssä viimisillään ja esikoinen 1v3kk. Eikä ole mikään helppo tapaus tuo esikoinen, tosi vilkas ja kokoajan pitäis olla hälle ohjelmatoimmistona, muuten turhautuu ja alkaa tekemään ilkeyksiä...

Hirvittää aivan sikana, että kuinkahan sitä jaksaa ja selviää, lohduttaa kyllä hieman se että sitten tulevaisuudessa varmaan helpompaa kun molemmat on vähän isompia ja viihtyvät yhdessä...

Mies on reissutöissä, 7 viikkoa pois kotoa ja 7viikkoa kotona. Varmaan sitä on sitte aika puhki ku tulee mies takasin kotiin... :| Mutta on siitä sitten paljon apua kun on kotona, kun on tosiaan sen 7 viikkoa putkeen 24/7paikanpäällä.

:| ei käy kateeksi... No kyllä kaikesta selviää kun löytää hyvän rytmin ja pitää kellonajoista kiinni. Lapset oppii siihen rytmiin.

Peesi. Kun noin pitkiä aikoja oot yksin, pitää olla tosi tarkat aikataulut että homma toimii. Tsemppiä!!!

 

[=)]

Usvis harmaa kirjautui..

Tässä seuraavassa kuvassa vallan hyvin kiteytyy tuo "pommin jäljiltä", kuvassa näkyy vaan lastenhuone.. se on kans jännä että vaikka huone on täynnä mitä erilaisimpia leluja, niin tässäkin kuvassa molempia kiinnostaa just yhtäaikaa paloautokirjan nappi josta painamalla kuuluu paloauton ääni.

Hih noinhan se menee Meillä yleensä tuohon samaan on vielä tyhjennetty lipastokin vaatteista Isompi ottaa ylälaatikot ja pienempi alemmat

Muuten hauskaa ja kiireellistä aikaa oli myös tuo kuopuksen liikkeelle lähteminen reilu kk sitten

Helpotus meillä sikäli että ikäero oli sen verran pieni ettei esikoinen ole ollut lainkaan mustasukkainen ja vauva saa olla leikeissä mukana. Uskallan jättää ne jopa keskenään vaikka jos teen ruokaa, esikoinen ei pahoinpitele vauvaa. Huutaa kyllä "äiti vauva pois" jos vauva alkaa häiritsemään.

Juu sitä mustasukkaisuutta ei kyllä pahemmin näkyny. Meilläkin kun se ikäero on tasan vuoden =) Välillä piti olla tarkkana ettei isompi ollu liian kovakourainen. Meillä ruoanlaitto menee hyvin kyllä aina, esikoinen haluaa välttämättä tuoda tuolin hellan viereen ja ruskistaa jauhelihaa tms Nykyään tosin tuo vajaa 1v on aina jaloissa kärkkymässä että josko jotain tippuis Mutta joo onhan niitä haastavia hetkiä ollu ja nyt kun päästiin tuosta kuopuksen vauva-ajasta niin esikoinen alkaa olla uhmaiässä

 

[.]

no voi jessus, et ois kertonu, mulla maha pystyssä viimisillään ja esikoinen 1v3kk. Eikä ole mikään helppo tapaus tuo esikoinen, tosi vilkas ja kokoajan pitäis olla hälle ohjelmatoimmistona, muuten turhautuu ja alkaa tekemään ilkeyksiä...

Hirvittää aivan sikana, että kuinkahan sitä jaksaa ja selviää, lohduttaa kyllä hieman se että sitten tulevaisuudessa varmaan helpompaa kun molemmat on vähän isompia ja viihtyvät yhdessä...

Mies on reissutöissä, 7 viikkoa pois kotoa ja 7viikkoa kotona. Varmaan sitä on sitte aika puhki ku tulee mies takasin kotiin... :| Mutta on siitä sitten paljon apua kun on kotona, kun on tosiaan sen 7 viikkoa putkeen 24/7paikanpäällä.

:| ei käy kateeksi... No kyllä kaikesta selviää kun löytää hyvän rytmin ja pitää kellonajoista kiinni. Lapset oppii siihen rytmiin.

Peesi. Kun noin pitkiä aikoja oot yksin, pitää olla tosi tarkat aikataulut että homma toimii. Tsemppiä!!!

Juu, ei varmaan tuu enään sit mullakaan palstailtua kaksplussalla puol yheltä yöllä...

 

[vieras]

Ihania kuvia edellä lasten yhteisitä hetkistä.

Samoin koen.

AP:n tarina kuulostaa kovin tutulta. Lapsillani on ikäeroa 1 v11 kk ja luulen, että alle 2 vuoden ikäero on se rankin. Varmaan on rankempaa, mitä vähemmän on ikäeroa, joten kaksoset luultavasti rankimmat. Tai toisaalta, ehkä kaksosilla on sama rytmi.

Meillä(kin) ikää nyt esikoisella 2,5 v ja vauva 6 kk ja nyt tuntuu, että kyllä tämä tästä vielä.... kevät varmasti helpompaa kuin syksy.

Sittenkun.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä oli oikea ratkaisu. Sisarus on parasta, mitä vanhempi voi lapselleen antaa, jos voi.

Aion silti olla tästä eteenpäin "järkevä", kullanmuruni ovat tässä.

 

[Tyttö naapurin]

no voi jessus, et ois kertonu, mulla maha pystyssä viimisillään ja esikoinen 1v3kk. Eikä ole mikään helppo tapaus tuo esikoinen, tosi vilkas ja kokoajan pitäis olla hälle ohjelmatoimmistona, muuten turhautuu ja alkaa tekemään ilkeyksiä...

Hirvittää aivan sikana, että kuinkahan sitä jaksaa ja selviää, lohduttaa kyllä hieman se että sitten tulevaisuudessa varmaan helpompaa kun molemmat on vähän isompia ja viihtyvät yhdessä...

Mies on reissutöissä, 7 viikkoa pois kotoa ja 7viikkoa kotona. Varmaan sitä on sitte aika puhki ku tulee mies takasin kotiin... :| Mutta on siitä sitten paljon apua kun on kotona, kun on tosiaan sen 7 viikkoa putkeen 24/7paikanpäällä.

:| ei käy kateeksi... No kyllä kaikesta selviää kun löytää hyvän rytmin ja pitää kellonajoista kiinni. Lapset oppii siihen rytmiin.

Peesi. Kun noin pitkiä aikoja oot yksin, pitää olla tosi tarkat aikataulut että homma toimii. Tsemppiä!!!

Juu, ei varmaan tuu enään sit mullakaan palstailtua kaksplussalla puol yheltä yöllä...

No ei varmaan =) Mulla kuitenki mies tässä illat kotona... Täytyy silti lähteä nukkumaan, sitä vaan haluu välillä valvoa ku muut nukkuu, on niin ihanan rauhallista!

 

[Tyttö naapurin]

Ihania kuvia edellä lasten yhteisitä hetkistä.

Samoin koen.

AP:n tarina kuulostaa kovin tutulta. Lapsillani on ikäeroa 1 v11 kk ja luulen, että alle 2 vuoden ikäero on se rankin. Varmaan on rankempaa, mitä vähemmän on ikäeroa, joten kaksoset luultavasti rankimmat. Tai toisaalta, ehkä kaksosilla on sama rytmi.

Meillä(kin) ikää nyt esikoisella 2,5 v ja vauva 6 kk ja nyt tuntuu, että kyllä tämä tästä vielä.... kevät varmasti helpompaa kuin syksy.

Sittenkun.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä oli oikea ratkaisu. Sisarus on parasta, mitä vanhempi voi lapselleen antaa, jos voi.

Aion silti olla tästä eteenpäin "järkevä", kullanmuruni ovat tässä.

En mäkään vaihtais tätä mihinkään! Mä uskon, että kun vauva-aika on ohi, helpottuu siinä mielessä että ei tarvi ainakaan joka yö heräillä, ja että pienimpikin jaksaa touhuilla itekseen eikä tarvitse viihdyttäjää joka hetki.

Kyllä meilläkin lapset on tässä. Pikkusiskoa haluttiin, ja saatiin se vähän nopeammin kuin oltiin suunniteltu Kiitollinen olen että saatiin!

 

[Mansikka]

no voi jessus, et ois kertonu, mulla maha pystyssä viimisillään ja esikoinen 1v3kk. Eikä ole mikään helppo tapaus tuo esikoinen, tosi vilkas ja kokoajan pitäis olla hälle ohjelmatoimmistona, muuten turhautuu ja alkaa tekemään ilkeyksiä...

Hirvittää aivan sikana, että kuinkahan sitä jaksaa ja selviää, lohduttaa kyllä hieman se että sitten tulevaisuudessa varmaan helpompaa kun molemmat on vähän isompia ja viihtyvät yhdessä...

Mies on reissutöissä, 7 viikkoa pois kotoa ja 7viikkoa kotona. Varmaan sitä on sitte aika puhki ku tulee mies takasin kotiin... :| Mutta on siitä sitten paljon apua kun on kotona, kun on tosiaan sen 7 viikkoa putkeen 24/7paikanpäällä.

onpas tuttua, mies oli nelisen päivää kerralla poissa, 1-3pv kotona ja taas menossa, vauva huusi melkein ekan 6kk ja ei todellakaan nukkunut edes tuntia putkeen..
noh, lapset on isoja ja elossa ollaan, sae lienee nyt pääasia

 

[äiti täälläkin]

voi kuulostipa niin tutulta, että alkoi ihan naurattaa tai siis meillä oli reilu vuosi sitten juuri tuollaista. nyt lapset ovat jo vähän kasvaneet, joten toisaalta on jo helpompaa, vaikka rankkaa se on välillä vieläkin
mutta kyllä sitä selviää ja jos tuntuu ettei selviä, niin sitten vain apua kehiin!

 

[raparperitaivas]

Kiitän Luojaani siitä että esikoinen on nyt 4,5 kun vauva on 7vkoa, mulla ei pää kestäis :xmas:

 

[BridgetJones]

Kuulostaa mun viime talvelta... :snotty:

Voin lohduttaa että vuoden päästä tähän aikaan on jo paljon helmpompaa! Nyt saan vaan vahtia, ettei toi 2,5v. kaada tuota kävelemään opettelevaa 1veetä kumoon joka kerta ohi juostessaan.... :xmas:

 

[vieras]

Mä oon huomannu sen, et mitä useampi lapsi, niin sitä "helpommaksi" kokee tuon perusarjen kuitenkin. Meillä neljä pientä, viides tulossa ja kaikki peruskotihommat menee jo niin rutiinilla, et ne ei kauaa vie, ja toisaalta niitä ei koe rankaksi, kun on jo niin tottunut siihen, et hommia on kokoajan ja paljon. Ja se organisointikyky kasvaa tietty sitä mukaa, kun kokemusta lastenhoidosta ym tulee lisää.
Ehdin kuitenkin ompelemaan, neulomaan, virkkaamaan, lukemaan, olemaan koneella ym kaiken touhun lisäksi...

 

[illuusia]

Joo.. Mä EN enää haaveile kolmannesta. :xmas:

Pakko kysäistä, muistatteko te siitä vauva-arjesta jälkikäteen mitään, tai osaatteko nauttia elosta kahden pienen kanssa?

 

[Logotar]

toi oli hyvä pointti tuolla aiemmin että jos vauva nukkuu/on tyytyväinen lattialla, sitterissä tms. niin sen isomman voi kanssa ottaa liinaan/reppuun mukaan touhuamaan

 

[nina]

Meillä lapsilla ikäeroa 1v1kk. Rankkaa on välillä mutta nyt alkanu helpottaan kun kuopus on 9kk. leikkivät jo paljon kahdestaan ja äiti ehii notkua koneella

 

[jep]

Meillä lapsilla ikäeroa 1v9kk, molemmat tyttöjä. Aluksi oli rankkaa, mutta nyt ovat jo kohta 6 ja 8v ikäiset ja helppoa on. Leikkivät keskenään paljon. Enempää ei sitten tehdäkään lapsia.

 

[tiedän tunteen]

Meillä on ikäero lapsilla 1v 2kk. Vanhempi täyttää keväällä 3, ja meillä on kans välillä kuin pommin jäljiltä. Meillä vaan on yleensä olkkari aivan täynnä leluja yms. kun lasten huoneet on ylhäällä ja keittiö alhaalla. Molempia pitää vielä syöttää, niin se on aina mukavaa rumbaa, kun on kahden niiden kans. Onneksi pääsee välillä töihin "huilaamaan"..
Voimia ja kovaa kurinpitoa!

 

[helpoa]

Kuulostaa helpolta toi päiväunikohta. Meillä esikoinen alkoi tuossa vaiheessa jättää päikkäreitä väliin. Ja jos nukkui, niin silloin se oli tunnin tappelun tulos. Samoin se vauva siellä sitterissä huutamassa...

 

[lilli]

siis pyödällä huovalla?

 

[Logotar]

siis pyödällä huovalla?

varmaan siksi että ei ole lattianrajassa isosiskon käsissä ja pöydältä vauvakin näkee mitä äiti touhuilee

 

[erityisen äiti]

Mulle töihin meneminen on helpompaa kuin kotona oleminen.

Kotona mä annan lapselle lääkkeet 5 kertaa päivässä, teen sille sen omat ruoat ja kuuraan ja puunaan ettei se saa vahinkoaltistuksia lattioilta tms muiden lasten jäljiltä. On jumppaa ja terapiaa ja hoitoa, jatkuvaa skarppina olemista jne.

Kun mä meen töihin, mun tarvii antaa lapselle vain 2 kertaa päivässä lääkkeet. Joku muu tekee suurimman osan ruoista. Mun ei tarvi koko ajan stressata ja huolehtia lapsen terveydestä, kun tiedän että sitä hoitaa joku ammattilainen koko ajan, eikä mun tarvi huolehtia siitä että muut lapset jää huomiotta kun tiedän että niidenkin kanssa on joku koko ajan, joku joka ei jaa niiden huomiota koko ajan epäreilusti sairaan sisaruksen kanssa.

Mulle töissä oleminen on hermojenkin lepuuttamista, sitä että oon olemassa vaan mulle ja mun työlle, sitä että mun ei tarvi olla koko ajan hoitamassa jonkun hyvinvointia.

 

[BridgetJones]

Joo.. Mä EN enää haaveile kolmannesta. :xmas:

Pakko kysäistä, muistatteko te siitä vauva-arjesta jälkikäteen mitään, tai osaatteko nauttia elosta kahden pienen kanssa?

Ekat kuukaudet on aika hämärän peitossa. Muistan vaan kuinka vauva huusi vuorokaudet ympäriinsä ja kuinka kaikki yöt kannoin sitä ympäri kämppää... Kerran muistan kun oltiin saatu joululahjaksi sellaiset kirjavat lakanat joista en erityisemmin pitänyt. Imetin sitten alakerrassa puolihorroksessa ja mies tuli kysäisemään että enkö tulisi jo nukkumaan kun poikakin on nukahtanut. Olin sitten mumissut että "ei siellä voi nukkua kun ne lakanat on niin kirkkaat"... En ole varmaan koskaan ollut niin väsynyt kuin noina ekoina kuukausina. Mutta onneksi pojan koliikki kesti "vain" kaksi kuukautta ja sen jälkeen on ollut todella aurinkoinen pieni mies! Kyllä minä olen tästä ekasta vuodesta nauttinutkin!