Mä olen ihan maassa noitten työjuttujen tähden. Ä-loma loppuu kuukauden kuluttua, vakityötä ei ole odottamassa, mutta hoitoalalla töitä kyllä olis. Itseasiassa sieltä on töihin jo soiteltukkin... Ahdistaa. Tyttö on 8kk ikäinen ja 9kk siis, kun hoitoon menisi. Miten noin pieni siellä pärjää, vieraan ihmisen luona, kun on tohinaa ja hulinaa ja ihan toisenlaista mihin on nyt kotona tottunut???
Sitten vielä muita kysymyksiä. Miten luulette lapsen sopeutuvan aikaisiin herätyksiin, aamulla jo ennen kuutta? Kun minun olisi oltava töissä jo 6.30 ja mies menee vieläkin aikaisemmin. Jotain 9 tai 10 tuntia olisi hoitopäivän pituus, kun on työmatkaa sen verran molemmilla. Miten ylipäätään hoitoon sopeutuminen tapahtuu noin pienellä? Olen kuullut, että pieni sopeutuisi paremmin, mutta luulen sen vaan johtuvan siitä, että isompi osaa jo paremmin näyttää ikävänsä ja protestoi niin, että se tuntuu hankalammalta ja vaikeammalta aloittaa hoito myöhemmin. En tiedä, kaipaisin kiperästi kokemuksia ja ajatuksia. Ihan mitä vaan.
En osannut kuvitellakkaan, että tämmöisen sotkun ja stressin saisin töihin menolla aikaan. Siis, että jo nyt valvon yöt ja mietin pääni puhki kaikkia mahdollisuuksia. Miten jos menen töihin ja vaikka raskaudun pian (pikkusisaruskin olisi toiveissa ) ja joutusin heti jättäytymää'n töistä uudelleen pois? Jaksaisinko olla töissä raskaana, kestää työpaineet joita hoitolalla ON, kestää lapsen hoitoon viemisen, ikävä itkut ja muut. Todellakin ahdistaa niin, että sydän meinaa pakahtua. Katson lastani kyyneleet silmissä ja mietin kuinka hän "kärsisi" tuosta hoitoon menemisestä? Niin pieni vielä. Ja toisaalta tulee paineet mennä sinne töihin, hankkia rahaa ja ammattitaitoa, jota ei juuri ennestään olekkaan. Jos jäisin kotiin, pääsisinkö koskaan enää samalle alalle töihin?
Minulle kelpaa kaikki neuvot, mielipiteet, ohjeet, kommentit, kunhan vain jotain ajatuksia saisin päähäni omien ahdistuneiden lisäksi. TIedän, etten varmastikkaan ole ainoa, joka tämmöisiä on joutunut miettimään.
Sitten vielä muita kysymyksiä. Miten luulette lapsen sopeutuvan aikaisiin herätyksiin, aamulla jo ennen kuutta? Kun minun olisi oltava töissä jo 6.30 ja mies menee vieläkin aikaisemmin. Jotain 9 tai 10 tuntia olisi hoitopäivän pituus, kun on työmatkaa sen verran molemmilla. Miten ylipäätään hoitoon sopeutuminen tapahtuu noin pienellä? Olen kuullut, että pieni sopeutuisi paremmin, mutta luulen sen vaan johtuvan siitä, että isompi osaa jo paremmin näyttää ikävänsä ja protestoi niin, että se tuntuu hankalammalta ja vaikeammalta aloittaa hoito myöhemmin. En tiedä, kaipaisin kiperästi kokemuksia ja ajatuksia. Ihan mitä vaan.
En osannut kuvitellakkaan, että tämmöisen sotkun ja stressin saisin töihin menolla aikaan. Siis, että jo nyt valvon yöt ja mietin pääni puhki kaikkia mahdollisuuksia. Miten jos menen töihin ja vaikka raskaudun pian (pikkusisaruskin olisi toiveissa ) ja joutusin heti jättäytymää'n töistä uudelleen pois? Jaksaisinko olla töissä raskaana, kestää työpaineet joita hoitolalla ON, kestää lapsen hoitoon viemisen, ikävä itkut ja muut. Todellakin ahdistaa niin, että sydän meinaa pakahtua. Katson lastani kyyneleet silmissä ja mietin kuinka hän "kärsisi" tuosta hoitoon menemisestä? Niin pieni vielä. Ja toisaalta tulee paineet mennä sinne töihin, hankkia rahaa ja ammattitaitoa, jota ei juuri ennestään olekkaan. Jos jäisin kotiin, pääsisinkö koskaan enää samalle alalle töihin?
Minulle kelpaa kaikki neuvot, mielipiteet, ohjeet, kommentit, kunhan vain jotain ajatuksia saisin päähäni omien ahdistuneiden lisäksi. TIedän, etten varmastikkaan ole ainoa, joka tämmöisiä on joutunut miettimään.
äätin etten lähde hoitoalan töihin vielä vaan ehkäpä syksyllä.Saan nyt päivärahaa ja lisäksi olen luvannut tehdä joskus keikkaa.Kotihoidontuelle saatan jäädä pian niin ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa kotona olemisestaankaan!Olen hyvin tyytyväinen päätökseeni,uskon että pikkuisellani on parempi olla kanssani kotona.Niinkuin myös päinvastoin.Töitä hoitoalalla riittää kyllä myöhemminkin!!Tsemppiä sinulle ja hyvää kesää! B)