Ahdistus ja pelko synnytyksestä lakon ym. takia

Onko ketään muita, jotka synnyttämässä lähiaikoina? Itsellä muutama viikko laskettuun aikaan ja viimeisten viikkojen aikana ahdistus ja pelko synnytystä kohtaan lisääntynyt ihan hirveästi.

Ensimmäinen synnytys oli vaikea, mutta siitä ei jäänyt pelkoja ja luottavaisin mielin olin menossa kohti tätä toista. Nyt kuitenkin näitä lakko- ja irtisanoutumisjuttuja kuunnellessa ahdistaa ja pelottaa koko ajan enemmän. Minun mielessäni esim. joukkoirtisanoutumisuhka tarkoittaa sitä, että on ihan realistinen mahdollisuus että synnytys vain jätetään hoitamatta kun ei ole enää ketään kätilöä töissä, ja että oma tai lapsen hengen menetys on hyvinkin mahdollinen tosiasia, jota tähän asti pitänyt tässä maassa hyvin epätodennäköisenä.

Eilen jo kerrottiin, että synnytysosastoja suljetaan ja että synnytyksiä ei pystytä takaamaan. Tämä herätti sellaisen ahdistuksen että en olisi ikinä uskonut sellaista kokevani. Vaikka lakko nyt peruuntui, joukkoirtisanoutumisilla varmasti vielä lamaannuttavampi vaikutus.

Viime vuodet ovat olleet todella vaikeita ja olin tosi iloinen tästä raskaudesta ja nyt tuntuu että se on viimeisille viikoille vaihtunut pelkkään pelkoon ja ahdistukseen. En nuku öisin, mietin miten esim. imetys onnistuu sikäli mikäli jossain vielä saa synnyttää ja siitä hengissä selviää, jos stressi kerran estää imetyksen käynnistymistä jne.

Toisaalta olen tosi vihainen, sillä tietääkseni en ole koskaan tavannut Tehyn johtohahmoa tai tehnyt hänelle mitään pahaa, miksi hänellä on oikeus viedä minulta kaikki ilo ja luottamus tästä raskaudesta, synnytyksestä ja tulevasta lapsesta? Tämäkin on varmaan liian itsekästä ajattelua, pitäisi jaksaa yrittää ja ymmärtää. Sitä olen kyllä tehnyt koko elämäni, mutta haluaisin ajatella omaa lastani ja omaa turvallisuuttani nyt ensin kuitenkin.

Muistan, että ensimmäisessä synnytyksessä oli tosi turvallinen olo ja kova luotto henkilökuntaan, vaikka oli vaikeaa. Nyt minulla on sellainen olo, että olen ilkeä ihminen kun edes toivon että saisin synnyttää turvallisesti sairaalassa ja että kaikki menisi hyvin. Tuntuu, että on liian itsekästä edes toivoa yhtään mitään positiivista tästä ja olen lähinnä vaan kiireisen hoitohenkilökunnan tiellä. Minulla on tunne, että olen hoitajien ja kätilöiden silmissä pelkkä riesa ja roska, jonka omalla tai jonka lapsen hengellä ei ole enää mitään väliä. Jos kerran joukkoirtisanoutumisiin mennään, niin eikö se tarkoita sitä, että sivulliset uhrit pitää vain hyväksyä kun tämä työtaistelu on nyt niin tärkeä?

Tämä ei ole mitään ivaa, halusin vaan purkaa ajatuksia jonnekin. Ahdistaa niin suunnattomasti.

 

Huih, enpä ollut kuullutkaan, että synnytysosastoja voitaisiin joutua sulkemaan?? Toivottavasti näin ei käy!

Tämä hoitajien pelleily on aivan naurettavaa! Ei ole ahneudella eikä härskiydellä mitään rajaa, vielä tällaisena aikana. Julkinen talous ei yksinkertaisesti kestä nöitä järjettömiä vaatimuksia. Edellinen temppuilu v. 2007 kasvatti Suomen inflaatiota useita prosentteja, ja nyt vielä Ukrainan sodan vaikutukset siihen päälle...

Niin totta tuo mitä sanot. Ei ole äideillä, vauvoilla tai kellään muullakaan mitään väliä, kunhan hoitajille kilahtaa tonni lisää kuussa. Saisivat vähän tutustua muiden alojen yksityisen sektorin toimintaan, missä palkat eivät korkeammin koulutetuillakaan ole yhtään sen kummemmat ja työpaikoista saa taistella tosissaan. Siis huom. työPAIKOISTA, ei ylisuurista palkoista!!

 

Jos hetkeksi onnistuisi nostaa katse omasta navasta, ja katsoa asioita ympärillä pikkuisen laajemmin. Toki jokainen peilaa kaiken oman tilanteensa kautta, mutta silti vähän avarakatseisuutta ja toisen asemaan asettumista, kiitos. Ette ehkä itse näe viesteissänne mitään ristiriitaisuuksia, mutta niitä kyllä on..
Hoitajia pidetään niin tärkeinä, että heidän on yksinkertaisesti oltava paikalla, hoitamassa, aina kun te sitä tarvitsette. Sinä aloittaja ahdistut kovasti jo etukäteen ja pelkäät kuollaksesi sitä, onko synnytyksesi aikana riittävästi hoitohenkilöstöä hoitamassa sinua ja rakasta vauvaasi, jotta tietäisit että olette varmasti hyvässä hoidossa ja turvassa. Kuitenkaan et ole valmis arvostamaan ja tukemaan hoitajiesi työtä, palkkauksen puolesta.

Sama ristiriita näkyi kun hoitajien lakko-oikeus vietiin, ja valmisteltiin lakia pakkotyötä varten. Hoitajia pidettiin niin tärkeinä, etteivät he vaan millään voi lakkoilla, mutta samalla niin arvottomina, ettei palkkaneuvotteluja haluta edistää, eikä antaa edes oikeutta ilmaista asian vakavuutta lakolla.
Ristiriitaista ja epäreilua siis todella. Te vaaditte hoitajia olemaan aina paikalla toteuttamassa hyvää hoitoa teille, mutta asianmukaista työn vaativuutta ja vastuuta vastaavaa palkkausta ei tarvitsi mahdollistaa.

Vaikka hoitoalaa kutsumusalaksi voisikin sanoa, valitettavasti hoitajatkaan ei elä ihan pelkällä kutsumuksella ja Pyhällä Hengellä. Korotustoiveet palkkaan voi tuntua tietämättömän korviin suurilta, mutta kun lähtötaso eli nykyinen palkkaus on niin heikko, ei siitä korotusten kanssa yhteenlaskettunakaan vielä huimia summia tule.
Olen lisäksi melko varma, että monikaan teistä arvostelijoista ei A) jaksaisi päivääkään hoitajan työssä, B) ..ainakaan miettimättä että huh, ei jatkossa tällä korvauksella todellakaan.. Enkä usko että moni teistä edes kykenisi valmistumaan hoitajaksi, tai välttämättä pääsemään edes pääsykokeista läpi, sen verran tietämättömyys ja ahdasmielisyys täällä loistaa.
Kaikkea hyvää aloittajalle kuitenkin, ja onnea loppuraskauteen. Toivon, että nyt ehkä suhtaudut sinua synnytyksessä hoitavaan kätilöön ja muihin hoitajiin mahdollisesti pikkuisen eri asenteella.

 

Kiitos edelliselle, olen samoilla linjoilla. Ymmärrän että jokaista huolestuttaa juuri vain oma tilanne mutta todellisuudessa hoitoalan tilanne on että tällä hetkellä ilman lakkoa tai muita nyt päällä olevia toimiakaan, hoitajia ei ole riittävästi. Palkka ei ole ainoa asia mistä nyt lakkoillaan, hoitajilla on huono palkka JA huonot työolosuhteet. Jo nyt hoitajat tekevät valtavasti ylitöitä koska tekijöitä ei ole riittävästi. Tekijä pula on yksinään jo potilasturvallisuusriski, samoin väsyneet ylikuormittuneet hoitajat, siis tuplariski.

Mitä kauemmin jatkuu näin, sen huonommaksi kuka sitten hoitaa synnytykset, lapset, vanhukset ja sairaat? Jo nyt on paikkoja johon ei saada edes yhtäkään hakemusta vakituiseen hoitajan työpaikkaan. Synnytyssairaaloissa on jo nyt vajetta kätilöistä eikä uusia ole tulossa riittävästi.

On todella lyhytnäköistä ja itsekästä valittaa että juuri nyt ei ole oikea aika tehdä asiaan muutosta koska minun asiani pitää hoitaa. Kyllä se hoituu ja hoidetaan, kyllä pääset synnyttämään ja siellä on hoitaja, oli lakko tai ei. Mutta muutaman vuoden päästä ehkä ei enää ole eikä tule. Silloin on myöhäistä jo.

Mutta hienosti on työnantajan pelottelu propaganda mennyt tiedotusvälineistä läpi ihmisille että synnytyssairaalat ja kaikki tärkeät, erityisen tunteisiin vetoavat alat suljetaan ja nyt me kaikki kuollaan kun ei ole hoitajia lakon takia. Hienosti on sieltä suunnalta valehdeltu ja oltu huolissaan hoitajien riittävyydestä juuri nyt, tähän asti on toivoteltu vaan jaksamista ja tsemppiä kun hoitajat on yrittäneet kertoa että hoitajia ei ole tarpeeksi. Ennenkin on riittänyt vaikka miehitys on ollut vajaata koko ajan, nyt se vasta on ongelma?

 

Kiitos vastauksista, kirjoitukseni oli vain tarkoitus kertoa peloistani ja tuntemuksistani. Kirjoituksessani ei mielestäni etsitty syyllisiä tai syytetty ketään. Ainoa kritiikinpoikanen ja sekin tunteen muodossa kohdistui ammattiyhdistysjohtajaan ja hänen mielestäni tulee julkisessa asemassa kestää myös jonkin verran arvostelua. Teette olettamuksia minusta ja mielipiteistäni. Mistä saitte sen käsityksen, että aliarvostan tai haukun hoitajia?

Yhtä hyvin tilanne voi olla mielestäni työnantajan ja valtiovallan vika, että se on tähän pisteeseen päästetty. Syyllisiä en mielestäni tuonut kirjoituksessani esiin, vaan kuvasin omia tuntemuksiani. Joukkoirtisanoutuminen toteutuessaan on yhtä paljon toisen neuvotteluosapuolen vastuulla mielestäni, ei vain työntekijäpuolen.

Mutta onko mielestänne siis niin, että minulla ei ole oikeutta tuntea niinkuin tunnen ja että minulla tai kenellä tahansa ihmisellä, johon lakko ja mahdollinen joukkoirtisanoutuminen on vaikuttanut/vaikuttaa, ei ole oikeutta tuntea pelkoa omasta tai lapsensa tai läheisensä puolesta?

Syytätte, että en osoita tukea enkä arvostusta hoitajia kohtaan. Jos huomasitte tekstistäni, päinvastoin minulla on ollut suuri arvostus ja luottamus hoitohenkilökuntaan silloin kun olen itse potilaan tai hoidettavan roolissa ollut. Missä kohtaa osoitin epäkunnioitusta minua hoitaneita kätilöitä kohtaan, kun minua käskettiin suhtautua heihin hiukan eri asenteella? Pitäisikö minun nyt siis haukkua ja huutaa heille, kun en ole tällä tavalla ennen käyttäytynyt?

Sanotte, että en osoita tukea ja arvostusta hoitajia kohtaan ja palkkauksen parantamiseksi? Kuinka teidän mielestänne minun kuuluisi nyt tätä tukea ja arvostusta osoittaa sekä palkkausta parantaa? Lähteä viimeisilläni raskaana järjestämään tukimielenosoitusta ja/tai osallistua erilaisille marsseille? Kahlita itseni eduskuntatalon pylvääseen? Pommittaa työnantajapuolta ja maan hallitusta? Jättää synnyttämättä etten rasittaisi terveydenhoitojärjestelmää? Asennoitua siten, että hoitoon en ikinä enää mene mistään syystä, etten jatkossakaan vahingossa kuormita ketään tai mitään? Tehdä testamentti ammattiyhdistysliikkeen hyväksi tai johonkin palkanlisärahastoon? Olla hiljaa ja tyytyä siihen jos jään hoitamatta?

Ymmärsin myös, että olen mielestänne lähinnä typerys uskoessani työnantajan propagandaa. 2007 työtaistelussa joukkoirtisanoutumiset olisivat koskeneet mm. juuri synnytysosastoja, tästä on eilen viimeksi uutisoitu. Lakon aikana suojelutyössä lienee hoitajia, mutta joukkoirtisanoutumisten jälkeen ei töissä enää ketään ole. Palkkaus ja työolot on syytä hoitaa kuntoon viipymättä, jotta tämä tilanne vältetään, tästä olemme varmasti samaa mieltä. MIelestäni sovittelu ja neuvottelu ovat ensisijainen keino ja tämä on kuultu myös ammattiyhdistysjohtajan suusta. Alkuun suuren yleisön mielipide oli vahvasti hoitajien puolella, mutta huomannette että tämä kulutetaan nopeasti loppuun tilanteen mutkistuessa. Työtaistelu vaatii menestyäkseen kansalaisten tuen, niin erillinen saareke mikään ala ei tästä yhteiskunnasta ole.

Syytätte vielä minua lyhytnäköisyydestä ja itsekkyydestä, tietämättämyydestä ja ahdasmielisyydestä, ja etten menestyisi hoitoalalla päivääkään, saati että olisin päässyt pääsykokeista läpi. Melko syvälliseen analyysiin pääsitte lyhyen tekstipätkän perusteella.

Harmiksenne voin kuitenkin kertoa, että tunnen hyvin hoitoalan tilanteen, sen työolot ja palkkauksen. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä pääsykokeisiin ja sairaanhoitajan työtä olen tehnyt valmistumisen jälkeen erikoissairaanhoidossa vuodesta 2012 lähtien. Hyvä tietysti huomata, että olen nyt sittemmin muuttunut arvostetusta kollegasta ylläkuvatuin sanakääntein kuvatuksi lyhytnäköiseksi, itsekkääksi, tietämättömäksi, ahdasmieliseksi, ristiriitaiseksi ja epäreiluksi ihmiseksi, joka ei arvosta eikä tue hoitajia yhtään. Hyvää jatkoa myös teille. Toivon menestystä työtaisteluun ja että muut potilaat tai hoidettavana olevat saavat osakseen hieman empaattisempaa arviointia mahdollisista peloistaan ja muista tunteistaan kertoessaan.

 

Hei! <3 Mielestäni pelkosi ovat täysin oikeutettuja! Minulla laskettuaika vasta loppuvuodesta, mutta nämä samat asiat pyörivät mielessäni jo nyt. Voisitko kertoa peloistasi neuvolassa, niin voisit saada kenties keskusteluapua niihin? Paljon tsemppiä ja uskon että kaikki menee kuitenkin hyvin! <3

 

Eihän tässä muu auta kuin toivoa että tilanne ratkeaa ennen kuin irtisanoutumiset realisoituu. Tuskin kuitenkaan ennen sinun synnytystä jos kerran 2 vko on laskettuun aikaan.
Eiväthän hoitajat halua irtisanoutua, paitsi he jotka sen tekisivät muutenkin, eikä ammattiyhdistyskään halua että niin kävisi. Itse en aio irtisanoutua, ei vaan henkilökohtainen riskinsietokyky riitä vaikka muuten tätä taistelua tuen.

Kuitenkin ministeri teki päätöksen viedä pakkolain eduskuntaan ja toisaalta KT ei ole edes halunnut neuvotella ratkaisusta. Kyllä ne syylliset sieltä suunnalta löytyy joita syyttää eikä hoitajat tai bhootajien "törkeät" palkkavaatimukset. Varmasti tehykin tulee vaatimuksissa vastaan, pakkohan ensin on pyytää enemmän että saa edes jotain. Mutta tilanne ei ratkea jos toinen osapuoli ei neuvottele, siksi nyt ollaan tässä.

Ja jos irtisanoutumiset alkaa realisoitua niin ministeri teettää lain että hoitajat silti pakotetaan töihin Että ei tässä hätä ole yhtään sen näköinen miltä se saadaan näyttämään.

 

Huih, enpä ollut kuullutkaan, että synnytysosastoja voitaisiin joutua sulkemaan?? Toivottavasti näin ei käy!

Tämä hoitajien pelleily on aivan naurettavaa! Ei ole ahneudella eikä härskiydellä mitään rajaa, vielä tällaisena aikana. Julkinen talous ei yksinkertaisesti kestä nöitä järjettömiä vaatimuksia. Edellinen temppuilu v. 2007 kasvatti Suomen inflaatiota useita prosentteja, ja nyt vielä Ukrainan sodan vaikutukset siihen päälle...

Niin totta tuo mitä sanot. Ei ole äideillä, vauvoilla tai kellään muullakaan mitään väliä, kunhan hoitajille kilahtaa tonni lisää kuussa. Saisivat vähän tutustua muiden alojen yksityisen sektorin toimintaan, missä palkat eivät korkeammin koulutetuillakaan ole yhtään sen kummemmat ja työpaikoista saa taistella tosissaan. Siis huom. työPAIKOISTA, ei ylisuurista palkoista!!

Tervetuloa sitten vaan hoitoalalle töihin, jos kerran omalla alalla ei ole töitä. Kyllä täällä riittää. Tervetuloa "temppuilemaan" inhimillisten työolojen ja hieman paremman palkan toivossa.

On todella kapeakatseista ja itsekästä ajatella, että hyvänen aika ei juuri nyt mitään palkankorotuksia. Aina on joku syy olla korottamatta hoitajien palkkoja ja nähdä hoitajien työ ainoastaan menoeränä. On koronaa, on sotaa, on mitä vaan.
Nykyiselläkin tilanteella hoitajia on liian vähän ja ala vuotaa koko ajan enemmän, ei olla kaukana tilanteesta, jossa oikeasti niitä hoitajia ei vain ole. On paljon kalliimpaa silloin houkutella niitä muille aloille valuneita hoitajia takaisin ja saada pidettyä niitä vähiä tai houkuteltua uusia. Puhumattakaan siitä, millä tolalla terveydenhoito olisi tuolloin, kun tekijöitä olisi nykyistäkin vähemmän. Sillon olisi todellinen vaara kuolemien, vammautumisten ym. lisääntymisessä ihan arkipäivää.

Sitten jos lähdetään vielä laajemmin hoitajien työkenttää katsomaan, on vaikea päästä tekemään töitä niillä muilla aloilla, jos päiväkodeissa ei ole henkilökuntaa hoitamassa vaan lapsetkin tulisi hoitaa töiden ohella itse.


Ja mitä aloittajan pelkoon tulee, niin tottakai saat pelätä ja tunteesi ei ole mitenkään kiellettyjä. Koita neuvolassa ottaa huolesi puheeksi, siellä varmasti osaavat kuunnella. Ja sulla on laskettu aika niin lähellä, että ei irtisanomiset ole ehtinyt ennen sun synnytystä tulla. Ja vaikka tulisikin, ei sieltä jokainen ole lähdössä. Ja toivottavasti nyt sopu tottakai syntyisi ennen kun siihen pisteeseen tarvitsisi edes mennä. Eihän tässä kenenkään etu ne irtisanoutumiset ole, vaan sopu. Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen. <3

 

En itse ainakaan tarkoittanut mitään pahaa sinulle keskustelun aloittaja. Vastaukseni oli osoitettu myös ensimmäisenä kommentoineelle ja hänen asenteelle "Hoitajien naurettavasta pelleilystä ja ahneudesta" ja sen turhuudesta.
Huolesi ja pelkosi tilanteesta ovat täysin oikeutettuja ja ymmärrettäviä.

Tottakai tilanne mihin päädytty on pelottava ja järjetönkin, ja epävarmuus jatkosta ahdistavaa, kaikille. Mutta on ehkä hyvä, jos ihmiset nyt tuntee pientä pelkoa, ja sen myötä ehkä havahtuvat enemmän siihen ettei tilanne voi jatkua näin. Palkkauksen ohella edellä mainitut huonot työolot vaikeuttaa työntekoa suuresti, ja aika hälyttävää on että moni juuri valmistunut pohtii jo alanvaihtoa, siksi ettei näillä ehdoilla yksinkertaisesti jaksa ja pysty tekemään hoitotyötä niin hyvin kun pitäisi, ja miten itse ammattieettisesti haluaisi.
Itse olen kokenut tähän mennessä 3 vakavaa työuupumusta, josta viimeisintä valitettavasti seurasi parin kuukauden sairaalahoitojakso ja kuukausien sairausloma. Ja olin tosiaan silloin vasta 27 v..

Tarkoitus viestillä oli enemmän havahduttaa kaikkia näkemään hoitajien puolen tämän hankalan "itsekkään" lakkoilun ja "pelleilyn ja ahneuden" takana. Tahallaan ilkeyttään ei hoitajat potilaita kiusaa, idea on saada kansa ja päättäjät huomaamaan tämän vakavuus. Muuten teillä ei ole jatkossa hoitajia, ja se on aika synkkä kuva..
Itse haluaisin jatkaa hoitotyötä pelkäämättä kokoajan jaksanko vielä huomenna, tai kuukauden tai vuoden päästä, ja hoitaa potilaita täydellä kapasiteetillani.
Hyvä aloittaja kun otit tämän puheeksi, osoitit mielestäni rohkeutta.

 

Mutta mistä rahat hoitajien palkankorotukseen pitäisi repiä? Leikataan jostain muualta vai kuritetaan kansalaisia entisestään nostamalla veroja? Suomalaisten ostovoima on muutenkin surkea ja inflaatio kova jo nyt. Millaisia seurauksia näillä hamutuilla korotuksilla olisi koko maan talouteen?

 

Kansanedustajien sopeutumisrahoista, päättäjien tilipussista, ulkomaanavuista, ilmastonmuutosshaibasta, valtionneuvoston linnan remontti...jne

Ainiin mut isompien pamppujen palkkaan ei saa puuttua ja "palkankorotus ei lisää työmotivaatiota.."

 

Pakko on omakin lusikka tähän soppaan laittaa. Kun itse elää sen työvoimapulan keskellä ja kokee oman sekä kollegoiden uupumuksen siihen pisteeseen, että töistä lähdetään itkun kanssa, ei epäarvostavat kommentit juurikaan naurata. Ja mistä se itku sitten johtuu? Siitä ettei ehdi tekemään työtään kuten haluaisi. Siitä ettei ehdi syömään työpäivän aikana riittävästi. Tai vessaan. Tai ajattelemaan etukäteen tekemistään kun elää 8-14 tuntia saman kiireen keskellä ja on pakko vaan koko ajan painaa eteenpäin. Ettei potilaat kuolisi. En usko että yksikään kollega vastustelisi, jos isot herrat sanoisivat, ettei rahaa tipu senttiäkään mutta lisää työntekijöitä tulee. Että jatkossa tauot olisivat sitä aikaa, kun vedetään henkeä monitorin tarkkailun sijaan. Että vapaapäivänä ei satele kotiin kutsuja töihin, kun miehitys on päivittäin vajaalla. Että kuormittavia yövuoroja ei tarvitse tehdä joka viikko, kun tekijöitä on tarpeeksi. Että on aikaa panostaa jokaiseen potilaaseen tämän ansaitsemalla tavalla.

En halua vähätellä aloittajan huolta. Olen ennen lakkoakin ollut huolissani siitä, onko turvallista lähteä synnyttämään. Ja jos jotain menisi pieleen, onko paikalla riittävästi ammattitaitoista hoitohenkilöstöä auttamassa minua tai lastani syntymän jälkeen. En pidä sitä lainkaan itsestäänselvyytenä, kun yhä useammat uupuneet pitkän linjan hoitajat siirtyvät vähemmän kuormittaviin työtehtäviin.

Silti uskon, ettei aloittajalla tai kellään muullakaan ole hätää. Koska päivittäin näen, kuinka hoitajat tekevät työtään antaumuksella, oman selkänahkansa kustannuksella, jotta potilailla olisi kaikki hyvin. Ja kuten jo aiemmin sanottu, kyllä meidät hoitajat sinne töihin saadaan, vaikka sitten pakottamalla. Jos ei jaksaminen ja kutsumus riittäisi, niin lain voimalla sitten.