Ahdistuksesta eroon päässeet

[Bubble]

mitä apua olette saaneet?ja kauan on kestänyt että auttaa..Mulla on jotain ihme ahdistusta välillä tuntuu että olis sosiaalisten tilanteiden pelkoa mutta sit taas on päiviä jolloin ei ahdista yhtään mikään..sitalopraamia on kokeiltu mutta ei auttanut..Oxamin on välillä käytössä mutta se vaan lisää ahdistusta kun pelkään koukkua.Onko ns. vanhoista masennus lääkkeistä apua? Mulla tämän laukaisi siis synnytys,aikaisemmin ollut pariin otteeseen ja yhden kerran lääkkeillä hoidettu.Ajan kanssa oireet on kyllä helpottanut mut ei kokonaan jätä rauhaan..Anteeksi pitkä viesti

 

[ev]

mulla monien kokeilujen jälkeen auttoi efexor. mulla oli masennusta, ahdistusta, paniikkia.

 

[Bubble]

up

 

[vieras]

Kalaöljy ja 60 mikrogramman d-vitamiini Ahdistusta oli vain talvisin nii nää auttoi.

 

[fifi]

Kalaöljy ja 60 mikrogramman d-vitamiini Ahdistusta oli vain talvisin nii nää auttoi.

D-vitamiini tuskin auttaa sosiaalisten tilanteiden jännitykseen?? Mä käytän sitä noin 40 mikrogrammaa päivässä tai käyttänyt nyt pari viikkoa,joskus tietysti unohtuu ottaa jokin tabletti

 

[Horuksen silmä]

Kärsin ahdistuksesta aina kun elämässäni on kriisiä. Olen selvinnyt ahdistuskausista, masennuksista ja paniikkihäiriöstä joko potemalla ne pois ( hidasta ja tuskallista ). Tai sitten meditoimalla ja muulla oman mielen hallinnalla. Helppoa sekään ei ole.

 

[Kukka]

Terveellinen ruoka, liikunta ja kannabis. Näillä on selvitty masennuksesta, paniikkihäiriöstä, ahdistuksesta ja unettomuudesta.

 

[koko]

Ahdistushan kuuluu jokaisen ihmisen elämään jossakin vaiheessa. Ei sitä pidä pelätä tai varoa. Anna tunteen tulla, ole ahdistuneena ja katso, joku päivä huomaat että olo parantuu. Samoin sosiaalisissa tilanteissa. Mene, anna tunteen tulla, "makustele" tunnetta ja huomaat että eihän se tunne mitään tee. Tunne vain on ja sinä itse voit sen saada aisoihin tai poistaa.

 

[sorento]

Mulle on aina tullu ahdistusta elämän tilanteiden muuttuessa..Aloin ekan kerran seurustelemaan pojan kanssa johon olin ollu ihastunu pari vuotta niin ahdistuin ja oksentelin enkä halunnut sit nähdä sitä enää.Lopulta annoin periks ja kestin sitä ahdistusta pari kuukautta sit meni ohi.Välillä ahdisti ja purin sitä viiltelyyn kunnes opin hallitsemaan pahaa oloa. Sit poikaystävä petti ja jätti ja otin sen vaan aina takasin..silloin ei edes ahdistanut,masenti vaan niin paljon että otin lääkkeitä ja viinaa. Vieläkin sen jälkeen otin sen takaisin aina ja kun lopullinen ero sit tuli ahdistus katos kokokaan.Tuntuu että mulla oli vaan pakkomielle siihen pojuun..Ja sit kun löysin nykyisen mieheni ei edes ahdistanut,lapsen saanniin jälkeen taas mut toivon sen menevän ohi.

 

[jääenkeli]

Ahdistushan kuuluu jokaisen ihmisen elämään jossakin vaiheessa. Ei sitä pidä pelätä tai varoa. Anna tunteen tulla, ole ahdistuneena ja katso, joku päivä huomaat että olo parantuu. Samoin sosiaalisissa tilanteissa. Mene, anna tunteen tulla, "makustele" tunnetta ja huomaat että eihän se tunne mitään tee. Tunne vain on ja sinä itse voit sen saada aisoihin tai poistaa.

Ahdistus ja ahdistushäiriö on kaksi eri asiaa.