Ahdistaako teitä koskaan tulevaisuus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja shihtzu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

shihtzu

Aktiivinen jäsen
05.02.2008
1 878
0
36
Minulle on nyt iltaisin nukkumaan mennessä iskenyt usein ihme ahdistus, että mitä tästä elämästä tulee. Päivisin ei mitään ongelmaa.
Tämä oikeastaan on vasta alkanut vähän aikaa sitten, on alkanut miettimään, että miten selviän kun pojat kasvaa jne.

Näen välillä jopa painajaisia ihan ihmeellisistä asioista, osa liittyy tähän taloon tai siihen, että olen täällä yksin.
En tiedä onko se sitä, että nukkumaan mennessä se yksinäisyys on kaikkein konkreettisinta, päivisin mulla on kaikenlaista menoa ja elämää, mutta loppujen lopuksi olen aika yksin kuitenkin.
 
Minua ahdistaa lähinnä se, etten tunne minulla olevan tulevaisuutta. En pysty suunnittelemaan mitään, tekee vain todella pahaa tai sen ohittaa kun alkaa tuntua kuristavalta.
 
Kyllä mua tuo töihin palaaminen toisinaan ahdistaa. Haluaisin vaihtaa alaa, mutta se opiskelu ja rahattomuuskin ahdistavat. Vakituinen työ on kuitenkin iso plussa, enkä ihan tyhjän päälle uskalla siitä heittäytyä.
 
Vauvan syntymän jälkeen olen elänyt elämäni onnellisinta aikaa. Ei voi sanoa että minua ahdistaisi tulevaisuus, mutta mietityttää toki monenlaiset asiat. Kuinka saan turvattua pojalleni mahdollisimman hyvän elämän (siinä määrin kuin asia minusta riippuu), miten selviäisin pojan kanssa kahdestaan jos meille tuleekin miehen kanssa ero tai miten asiat järjestyvät jos minä tai mieheni kuolee pojan ollessa vielä pieni/alaikäinen.

Olen aika paljon vauvan kanssa kahdestaan miehen työmatkojen vuoksi ja illat on rankinta aikaa kyllä. Ehkä typerää, mutta tunnen itseni aika turvattomaksi yöllä omakotitalossa kun mieheni ei ole kotona -varsinkin nyt kun pitää pysytä pelastamaan vauva jos joku hullu tulee sisälle.

Eli ei ihan samanlaista kuin ap:lla, mutta jotakin kuitenkin.
 
Ei ahdista. Minäkin olen joskus öisin pyörinyt unettomana ja miettinyt eri asioita eri aikoihin, mutta päättämällä päätin, etten kertakaikkiaan ajattele niitä asioita yöllä, joille en mitään sillä hetkellä voi. Se päättäminen auttoi kyllä. Olen sitten ajatellut tosi pöhköjä juttuja sen tilalla, en tiiä onko se sen parempi:confused:
 
Noin minäkin yritän ja pystynkin ihan hyvin nukkumaan, mutta aina sillon tällöin alkaa jotkut asiat pyörimään päässä ja just silloin kun valot sammutan niin hetkellisesti jokin ahdistus iskee.
 
Jonkun verran ahdistaa, työpaikalla on yt-neuvottelut ja tiedän että niitten lopputuloksena tulee lopputili. Sitten pitäisi keksiä mitä elämällään sen jälkeen haluaa tehdä. Opiskelu kiinnostaa mutta miten siitä taloudellisesti selviää kahden lapsen huoltamisen kanssa jne..
 
Minua on ahdistanut jo hyvin nuoresta asti. Jostain 10-vuotiaasta asti ja koskaan ei ole ollut aikaa, jolloin olisi ollut täysin tai ainakin melkein huoletonta. Aina on ollut joku ajankohtainen ongelma tai huoli.
 
Ahdisti silloin kun olin yksin ja rahaongelmissa, sillon jäi monet yöunet väliin ja oli paha olla..
Nykyään ei enää, tässä on ollu kaikenlaista ja oon tuumannu et ei se maailmanmeno mikskään muutu, murehin sit kuinka paljon tahansa, joten aina jos meinaa tulla sellanen olo et ei nappaa niin mietin niitä hyviä juttuja mitä mulla jo on..
 
Tällä hetkellä ahdistaa todella paljon. Vaihdoin työpaikkaa 4 kk sitten ja nyt tiedän olevani täysin väärällä alalla. Haikailen jatkuvasti vanhaan työpaikkaani. Lähdin, koska halusin uusia haasteita, eikä vanha työni tarjonnut haastetta lainkaan. Siellä sai olla rauhassa ja surffailla netissä kaiket päivät, kävin tietysti välillä kahvilla ja syömässä. Nyt töitä on niin paljon, ettei pää kestä tätä tahtia. Palkkakin on huonompi. Minulla on mennyt koko tämä vuosi tämän asian murehtimiseen ja itsensä syyttelyyn, että miksi piti vaihtaa työtä. Tämä alkaa vaikuttamaan kaikkeen, ei tule nukuttua ja sitä myötä tuntuu etten ole enää oma itseni. Olin täynnä energiaa vielä puoli vuotta sitten, mutta nyt ei jaksa mitään. Vauvakin on haaveissa, mutta ei tällä stressaamisella hedelmöitystä tapahdu. Lisäksi alavireisyyteni varmaan vaikuttaa miehen ajatuksiin, sillä tulevaisuudesta on lakattu puhumasta. Kannattaako tässä tilanteessa edes jälkikasvua yrittää tehdä? Miten pääsen eroon tästä tuskaisesta olosta ja ahdistuksesta, kun töiden saanti on niin kiven alla tänä päivänä. Vai pitääkö olla vain tyytyväinen, että on töissä joissa on sitä haastetta, jota kaipasin?

Kävin lääkärilläkin, muuta tarjosi vain opamoxia, jotta saisin nukuttua.

Onko vain hyväksyttävä, että tämä ahdistus saattaa kestää koko loppuelämän. Vai muuttuuko se jossain kohtaa masennukseksi? Olen todella epätietoinen omasta kohtalostani tällä hetkellä...
 
Kyllä mua välillä ahdistaa. Mun suurin pelkoni on rakkaiden sairastuminen vakavasti / heidän menettämisensä... Sitä tulee joskus murehdittua kovastikin, mutta ainakin toistaiseksi ahdistus on ollut ihan hallinnassa. Erilaiset ahdistukset kuuluvat elämään, mutta pääasia on, etteivät ne ala häiritä tavallista elämää.
 

Yhteistyössä