Ahdistaa, ruoka, liikunta jne.

[Mauhhh]

Aloitin laihduttamisen noin puoli vuotta sitten, ja syön edelleen saman verran kuin silloin kun alotin. Aloitin silloin liikunnan myös. Olen jo n. kuukauden suunnitellut mitä saan syödä jouluna, ahdistaa, koska vielä kaksi viikkoa siihen, ja ahdistaa myös se että olen tässä kuussa herkutellut liikaa. Ja en ajatellut ahmia jouluna vaan syödä ihan kohtuudella.

En saanut toissayönä nukutuksi, koska söin illalla jouluksi tarkotettuja suklaakonvehteja. Ahdisti niin paljon. Mittailen reisiä koko ajan, etten vaan lihoisi milliäkään. En halua lihoa grammaakaan, mutta ei minulla sinänsä ole tarvetta laihtua enää, paitsi vähän. Mutta sillä ei ole kiire, en vain halua lihoa. Liikuntaakin harrastan paljon, hikiliikuntaa n. 7-8h viikossa + hyötyliikunnat 14-28 tuntia viikossa. Lihaskunto 2 x viikossa. Pidän liikunnasta, rakastan sitä. Pidän myös ruoasta. En syö liian terveellisesti, eli ei ole mitään ortoreksiaa. Esim. syön ruisleipää missä on myös vähän vehnää, en tosin joka päivä, mutta silti. Syön kerran viikossa karkkia yms. En tähän mennessä ole ajatellut tätä ongelmana, mutta jotenkin ahdistaa ne määrät mitä olen viikon sisään syönyt. Mietin vaan, miten saan kaikki ne kalorit poltettua. Syön ihan tarpeeksi, 1200-1300 kcal päivässä ja pärjään aivan hyvin, ei ole edes mielitekoja paitsi nuo repsahdukset olleet, koska menkat. Silloin ruokahaluni on erittäin suuri.

Jouluun liittyy ruoka niin paljon, en yleensä ajattele ruokaa kun vain silloin kun syön, mutta nyt olen ajatellut ihan liikaa viime viikon aikana. Rasittavaa. Joten pidän herkkulakkoa kaksi viikkoa, etten vaan repsahda. Kohtalontovereita? Tai ystävällisiä kommentteja?

 

[endis]

Tässä on tyypillinen esimerkki siitä, miten käy jos yrittää taltuttaa tunteita (kuten nälkä) järjellä! Pitäisi korjata ne tunteet ensin (= aivokemia jos syö liikaa ts. ei tunne kylläisyyttä jne). Mikäli kyse on taas addiktiosta (kuten sokeri), tulisi tällöin pidättäytyä addiktiota aiheuttavasta substansissa niin pitkään, ettei enää tee mieli makeaa (kuukausista vuoteen).

Kokeileppas syödä siten, että olet läsnä syömisessä. Mieti, miltä ruoka tuntuu suussa, vatsassa ja kehossasi. Älä mieti mitään eteenpäin tai taaksepäin. Elä vain tässä hetkessä. Mikäli ajatuksesi harhailee eteenpäin (soimaat itseäsi siitä, että syöt), katkaise ajatus ja palaa siihen mitä olet tekemässä, eli syömässä. Mikäli ajatuksesi harhailee taaksepäin (eli miten paljon söit), palaa takaisin nykyhetkeen. Mahtaisiko tällainen "mindfullness"-lähtökohta auttaa?