Ahdistaa..muiden ajatukset sinusta!

[=(]

Siis nyt on kyllä mennyt pahaksi tämä minun "ahdistus" :0 Kun mietin aivan liikaa sitä mitä muut minusta ajattelevat En uskalla sanoa omia mielipiteitäni ja miellytän liikaa muita tai yritän myötäillä ajatuksena se, että muut sitten pitäisivät minusta..En siis uskalla olla oma itseni.

Kun nyt mietin niin aina olen omannut tätä "huonoa itsetuntoa"mutta nyt voin jopa ajatella niin paljon omia sanomisiani etten saa nukutuksi yöllä Mitähän tämä lie? Onko muilla tälläistä? Elämä menee kyllä ihan hukkaan tämän takia ja en tiedä etes onko enää ulospääsyä tästä.

Aina olen arvostanut ihmisiä joilla on hyvä itsetunto huolimatta siitä mitä he tekevät..

 

["vieras"]

voi luoja!! Mitä väliä, mitä joku ajattelee susta, kasva aikuiseksi.

 

["vieras"]

Heippa, mulla on samanlaista. Valitettavasti johtaa juurensa ylikasvaneesta syyllisyydentunnosta ja häpeästä, jota usein alkoholistien / mt-ongelmaisten lapset kantavat. On totta, että elämä menee sen takia hukkaan. Siispä etsi tietoa yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, se antaa vinkkejä. Mieto lääkitys voisi olla paikallaan myös, ainakin minua se auttaa. Edelleen niitä huonoja itsetuntoja tulee, mutta onneksi ei niin pahana enää. Tsemppiä, et ole ainoa!

 

[Chala]

Lievässä määrin joskus kokenut samaa. Sittemmin tajusin että ensinnäkään minulla ei ole mitään menetettävää, koska kaikki sanovat välillä enemmän ja vähemmän typeriä asioita, toisekseen jos joku pitää minua ihan idioottina juttujeni takia (eli suomeksi sen että olen oma itseni), ei hänen kaverinsa varmaan kannata ollakaan

Onko sulla jotenkin latistava ilmapiiri kotona vai mistä tuo on alkanut? Jos se tosiaan ihan unettomuuteen saakka menee ja alkaa noin paljon vaikuttaa elämään, kannattaa miettiä josko keskustelisi jonkun asiaan enemmän perehtyneen kanssa asiasta.

Tuollaisesta voi kyllä itse "parantua", mutta yleensä se vaatii sen että todella tajuaa sen omien pelkojen haitan ja uskaltaa heittäytyä olemaan vain oma hölmö itsensä Se on todellakin itselle paljon suurempi asia kuin muille, mutta se on todella vaikea nähdä tuossa vaiheessa.

 

[=(]

[QUOTE="vieras";26078592]voi luoja!! Mitä väliä, mitä joku ajattelee susta, kasva aikuiseksi.[/QUOTE]

Joo no arvaa haluaisinko näin ajatella :0 Antaisin mitä vaan jos pääsen tästä "kierteestä" pois, mutta tämä on minulle ihan arkipäivää valitettavasti..

 

[=(]

[QUOTE="vieras";26078614]Heippa, mulla on samanlaista. Valitettavasti johtaa juurensa ylikasvaneesta syyllisyydentunnosta ja häpeästä, jota usein alkoholistien / mt-ongelmaisten lapset kantavat. On totta, että elämä menee sen takia hukkaan. Siispä etsi tietoa yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, se antaa vinkkejä. Mieto lääkitys voisi olla paikallaan myös, ainakin minua se auttaa. Edelleen niitä huonoja itsetuntoja tulee, mutta onneksi ei niin pahana enää. Tsemppiä, et ole ainoa![/QUOTE]

No lapsuus oli vaikea ja mt-ongelmia vanhemmilla ja päälle sitten vähemmän hyviä tapahtumia elämässä..tuosta pitäisi lukea, että millainen on tuo ahdistuneisuushäiriö..millainen lääkitys sinulla on? Kyllä se olisi ihana uskoa, että tästä joskus pääsisi ja toivoa olisi..

 

["vieras"]

Ihan perus sitalopraami pienellä annostuksella. Kyllä sinä siitä pääset ja toivoa on OIKEASTI, usko minua! Ja et arvaa, miten helpottava on se hetki, kun ei ahdista kaikki asiat koko ajan - pystyy hengittämään ja sydän ei lyö täysillä

 

[nooh]

onko tapahtunut jotain, mikä laittaa turvallisuudentunteesi koville? Sellainen voi lisätä tuollaista käytöstä, koska sulle näkymättömyys on nimenomaan turvallisuuskysymys, jos oikein oivallan.

Toinen vaihtoehto on sitten se, että sä olet jäänyt nalkkiin siihen huojennuksen tunteeseen, jonka hetkeksi saat sillä mähkimisellä. Ja silloin se loputon pähkäily vain pahenee, ja muistuttaa pakkoneurootikon puuhia.

Älä tosiaan jää kärsimään tuommoista. Kyllä siihen apua löytyy.