Ahdistaa liika raha kun aina on elänyt säästäen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Moi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Moi"

Vieras
Empä ois uskonut että tälläinenkin tulee eteen, aina on toivonut että voittaa lotossa ja elämä on ihanaa. Lapsuuteni oli ok mutta sitten tuli lama ja talo pakkohuutokaupattiin, jääkaapissakin oli joskus vaan margariinirasia.
Sitten on oltu työttömänä, ex-mies aina lainas rahaa menoihinsa ja kaikki laskin tarkkaan. Toki sitä rahaa oli vaatteisiin ym. Sitten tapasin miehen joka oli velkasaneerauksessa, työttömänä. Elämä oli ok, ei mitään tiukilla olemista mutta kuitenkin tarkkaa ostamista, ruokaa ale-lapuilla yms.
Nyt oon ollut työelämässä sen verran että lainat kohta maksettu, työ on hyväpalkkaista ja miehelläkin on hyvät tulot.
Yhtäkkiä alkoi ahdistus, on tottunut laskemaan aina rahoja, suunitellut pari kuukautta aina eteenpäin, mitkä on kulut ja menot, jääkö säästöön.
Kohta kun lainat ohi, mitä sitten, ei tarvii enään laskee, rahaa on mutta ei mua enään oikein kiinosta tuhlailukaan. Eikö tarvii enään päätä vaivata rahoilla?
Olin lääkärissä vaivojen takia missä lääkäri sanoi että leikkaus yksityisellä maksaa 4000e ja kunnallisella sai ihan jollain 100el:lla. Tuli tunne että ihan saman, summa ei liikuttanut mua mitenkään kun ennen oisin kauhistellut, ett voi kamala mikä summa.
Naurakaa vaan mutta en ois uskonut että tälleen ajattelen, ihan kuin oisin tunnoton rahan suhteen. Toivottavasti joku ymmärsi
 
Trolli tai ei, mutta kyllä se elintason nousu voi hieman hämmentää, jos on tottunut laskemaan tarkkaan menonsa. Yleensä kuitenkin melko pian ihminen keksii kaikenlaista (esim. kuntosali, kauneushoidot, vaatteet, matkat, uusi auto jne.), jolloin ollaan jälleen siinä tilanteessa, että ylinmääräistä rahaa ei pahemmin jää.
 
niin kun en oo koskaan käynyt missään ulkomailla, hoitoloissa ym. se on yhtäkkiä hämmentävää ja tuntuu nykyään vanhemmiten jopa pröystäilyltä. toki olen ottanut kummilapsen afrikasta ja lahjoitellut rahaa jouluna. ehkä mun pitää opetella tähän elämään. mutta se että ei tarvii miettiä kun menee kauppaan hintoja on outoa kun tähän mennessä on ajatellut koko ikänsä
 
Mä ymmärrän jollain tapaa. Meillä on ekaa kertaa ikinä tän 10 vuoden aikana sellainen tilanne, että kaikki ei meekkään mikä tulee ja rahaa on oikeesti ylimääräistä (sain uuden työn jossa palkka 2000 € enempi kuin ennen). Mutta sen sijaan että oisin iloinen ja onnellinen niin pelkään koko ajan et jotain menee pieleen esim mies saakin potkut ja ollaan sit taas kusessa...
 
mul on ollut aina se taka-ajatus että sitten kun on lainat maksettu että ihan sama vaikka jäis työttömäksi, pärjäis loistavasti työkkärirahoilla koska ei ole lainoja. nyt jopa suhtautuminen työpaikan palkkaan on välinpitämätön, ihan sama mitä tulee
 

Yhteistyössä