Tuttu juttu meidänkin talossa. Vuosia homma on pysynyt kiikinkaakun hanskassa, ainaista veitsenterällä olemista näissä. Mä oon hoitanut kaikki raha-asiat ja onkinut sen välillä ylös kaivosta. Mutta, menin tekemään hölmöäkin hölmömmän liikkeen ja ostettiin vanhatalo. Sellanen rempattava rintamamies talo, muitten mielestä ei varmaan niin hieno mutta mulle unelmien täyttymys.... no, siinä oli ollut aviokriisiä ennen talon ostoa ja näytti että asiat alkais pikkuhiljaa järjestyy. No päästiin viime kevääseen niin mulle paljastu että mies oli hankkiutunu ihan kunnolla velkakierteeseen.
Rahaa meillä on sillain että edellisen asunnon myynnin ja tämän talon väliin jäävän osuuden järjestelin remonttirahoiksi, ja joka penni on siis budjetoitu taloon. Ja nyt koitan taas saada ton tolpilleen noilla rempparahoilla...
Nyt mä vasta alan ymmärtää minkälaisesta ihmisesta on kysymys ainakin meillä...loputtoman itsekkäästä. Aatella, 15 vuotta siihen meni että sen ymmärsin ja nyt oon puun ja kuoren välissä. Remontit tekemättä ja vanhojen talojen hinnat laskee kuin lehmän häntä, eroon ei pääse. Ja jos tästä 3 lapsen ja koiran kanssa lähtisin, näillä hinnoilla jäisi mulle asuntovelkataakka ja enkä mä pystyis pitämään yllä yksin näitä kaikkee jos mulla olis velkaa ja vuokra-asunto.. ilman sitä kyllä pärjättäis lasten kanssa..
Mulla on aina ollu hyvä finanssipää, sitkeyttä ja kestävyyttä kestää kaiken näkösiä taloudellisia tlanteita. Oon taikonut (säästänyt) ihan sikavähillä toimeentuloilla uskomattomia hienoja asioita, niinkuin 3 lapsen arvokkaat harrastukset ja instrumentit niihin.. oon säästänyt ja vääntänyt että elämä olisi hyvää ja mukavaa, eliettä olis ruokaa ruumiille ja sielulle.
Mutta tässä mies asiassa mulla ei ole ollut mitään rotia... oon uskonut ja toivonut ja katsonut sormienvälistä.... mutta jotenkin erityisesti tänään seinät kaatuu päälle tässä asiassa, näihin laskuihin ei ole tulossa loppua vaikka taas on saatu asiat rullaamaan hetkeksi oikeaan suuntaan. Koen olevani jotenkin niin helvetin yksin ja jumissa tässä tilanteessa, mietin MIKSI en antanut periksi ja lyönyt peliä poikki ajoissa kun lapset oli pieniä ja oikeesti oon kyllä sitä mieltä että joissakin asioissa mä olen liiankin sitkeä niin kuin tässä... ei olis kannattanu.
Tuli noista maksukorteista mieleen, että tehtiin samat jutut katkottiin kortit ja muuta... mutta mies vaan puuhasteli selän takana ja haki uudet....
