ahdistaa,itkettää, kaikki kaatuu päälle! vuosien paskat!!:(

mä olen venynyt loputtomiin, kestänyt jaksanut vaikka kuinka on pahalta tuntunut. jaksanut vaikka aina tuntuu että nyt on viimeiset voimat. perheessä asiat päin peetä, tukitoimia ollaan kyllä saatu kun minä olen niitä hakenut.
mies ei ole laittanut tikkua ristiin,ei edes keskustele mun kanssa ongelmista tai paljoa muustakaan.

mä olen niin loppu tästä kaikesta. vuosia olen yrittänyt selvitä, ilman tukea,kuuntelijaa,ymmärrystä.. kaiken olen joutunut patomaan sisälle.
mitä minä haluan,tarvitsen.. sitä olen alkanut pikkuhiljaa miettimään. onko mulla oikeus iloon ja onneen, rakkauteen..

taas kävin kännykästä läpi nimet ja numerot, mutta ei, ei ole ketään kelle soittaa.tuntuu tosi surulliselta.

mä tahdon pois, ihan minne vaan..kauaspois.. jonkun ulospääsyn tälle.. olisi se mitä vaan. mä enjaksa

 

tehdäänkö joukkoitsari?

 

Ota yhteys vaikka kriisikeskukseen, ihan mihin vaan, palvelevaan puhelimeen, jostain on apua löydyttävä! jaksamista!

 

Mä en muuta nyt keksi sanoa, kuin sen, että asioilla on taipumus joskus, jossain vaiheessa järjestyä. Tiedän, että se ei juuri nyt sua lohduta yhtään. Voimahalit sinne, tiedän suunnilleen miltä sinusta tuntuu. :flower: :hug: