ahdistaa eräs ihminen, miten suhtautua häneen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vierailija"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vierailija"

Vieras
Eräs ihminen, joka oli mulle tärkeä ennen ahdistaa mua nykyisin. Kaikenlaista on tapahtunut matkan varrella ja olen myös kuten hänkin syyllinen siihen että nykyään olemme sukset ristissä. Olen yrittänyt olla ystävällinen, hän yrittää kostaa kaikin keinoin mulle. Onko mun pakko olla jatkossa iloinen häntä kohtaan? Haluaisin vain sivuuttaa hänet täysin, olla kuin ei koko ihmistä olisi mulle olemassakaan, näin pääsisin yli hänestä parhaiten. Mietin vain että Se olisi hänelle riemuvoitto, kun näkee miten mihin koskee. En jaksaisi enää teeskennelläkään :(.
 
Millälailla se olisi hänelle riemuvoitto, jos ignooraat hänet kokonaan? Ei sinun ainakaan teeskennellä kannata, jos et enää pidän hänen seurastaan, etkä halua olla tekemisissä. Vai onko kyse sukulaisesta, jota ei oikein voi välttää tapaamasta?
 
On ok lopettaa suhteet jotka ahdistavat ja siis noin vain, ei tarvita jutteluja ym. Omaa suojeluvaistoaan tulee arvostaa, ei talloa. Jokaiselle positiivisena oleminen on luonnotonta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kerro lisää;29688351:
Millälailla se olisi hänelle riemuvoitto, jos ignooraat hänet kokonaan? Ei sinun ainakaan teeskennellä kannata, jos et enää pidän hänen seurastaan, etkä halua olla tekemisissä. Vai onko kyse sukulaisesta, jota ei oikein voi välttää tapaamasta?

näen lähes päivittäin. Jopa tervehtiminen on mulle nykyisin vaikeaa, en haluaisi edes sen vertaa olla tekemisissä. Inhoan tätä piirrettä itsessäni koska olen aina ollut sitä mieltä että kaikenlainen uhmittelu toista kohtaan on lapsellista. Tähän asti olen pyrkinyt jonkinlaiseen sovintoon olemalla ystävällinen, kyseinen henkilö ei vain kykene tulemaan vastaan vaan sen sijaan pyrkii kampittamaan kaikin keinoin ja saa siitä nautintoa. On myös saanut siihen muita mukaan. Mua auttaisi että antaisin itselleni luvan olla totaalivälinpitämätön häntä kohtaan, mutta onko Se häviön tunnustamista hänelle?
 
ei se ole uhmittelua, jos ei suostu tallottavaksi. nyt olet narussa kiinni kun suostut tuollaiseen ja haet sovintoa. tyyppi tajuaa haluan olla kaikkien kaveri -syndroomasi ja nauttii asiasta. muille annat noin kuvan ettei toinen ole toiminut huonosti. kukapa muuten olisi positiivinen (olen ollut joskus samanlainen).
 
Tapaus kuulostaa hyvin tutulta. Älä ajattele että se olisi riemuvoitto että näkee että suhun koskee. Jokaisella on tunteet ja varmasti hänkin tuntee mielipahaa kun näkee että suhun koskee, usko vaan.
 
[QUOTE="vieras123";29696956]Haluan tietää tapauksesta enemmän. Olen utelias. Olen itse samassa tilanteessa.[/QUOTE]

kertoisitko oman tarinasi? Kiinnostaa kuulla.
 
Minä olin samassa tilanteessa jonkin aikaa, katkaisin kaikki välit häneen kun hän kirjaimellisesti imi minusta mehut jo pelkillä
puhelin/ face/skype keskusteluilla,
aina sai kaiken huomion itseensä kuinka hän on täydellinen ja kuinka minä aina toimin väärin ja samaan aikaan sitten kehui kuinka kaikki hänestä niin pitää kun HÄN sentään on niin sosiaalinen ja muut huomioonottava ja voisin kuulemma hänestä oikein mallia ottaa.

Ja hän siis yleensä otti minuun yhteyttä ja alkoi kehumaan omaa täydellisyyttään.
Selän kun käänsit,
käänsi Hän jo selkääsi puukkoa kahvoja myöten,
näin kuvainnollisesti.
Katkaisin välit ja hän koetti tuossa vielä muutaman kerran pitää yhteyttä mutta olin tarkoituksella hyvin vähäsanainen ;)
mutta kohtelias eli en enää jaksanut avautua kun toista ei kiinnosta tai jos kiinnosti niin sai aina kaiken näyttämään juuri nurinkurin :(
Kysyi sitten viestillä viimeisen kerran että ollaanko me muka jostakin suututtu,
ilmoitin vain ei olla mutta ei jaksa jutella.
Tiedä sitten tajusiko yskän vihdoin ja viimein ja kyllä elämäni helpottui kun ei tarvitse enää
jännätä milloin tuo ihminen ottaa muka hyvää hyvyyttään yhteyttä ja
saa aina niin mehut pois ja itselleni pahan mielen :(
Pahimmillaan kun ei tarvinut kuin säästä jutella jonninjoutavia ja jo hetken kuluttua se sääkin oli minun vikani :laugh:
 

Yhteistyössä