Äh, haluaisin taas muistuttaa että olkaa hienovaraisia kun kyselette lapsista...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "lapseton"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

"lapseton"

Vieras
Olemme yrittäneet lasta jo jonkin aikaa tuloksetta. Tänä aikana olen sukulaisilta kuullut mm. "Älkää pitkittäkö lastentekoa liikaa, voi olla ettette myöhemmin enää saakkaan". "No milloinkohan niitä lapsenlapsia alkaa kuulua" "Kyllähän tekin voisitte alkaa jo niitä lapsia hankkimaan".

Olen ihan reippaasti kyllä sanonut näihin että Kyllähän me mielellämme lapsi otettaisiin vastaan tai viimeeksi sanoin jopa että no milloin se Jumala vaan suo niitä! Mutta jotenkin vaivaannuttaa nuo kommentit kun oikeasti olemme jo pidempään halunnut sitä lasta!!!
 
  • Tykkää
Reactions: Data ja Saksamamma
Mä en kans ymmärrä noita dorkia. Mä pidän kyllä hyvinkin suuni kiinni jos jollakulla "jo sen ikäisellä" ei ole lapsia. Poikkeuksena nämä jotka eivät halua lapsia, siihen suuntaan kyllä löytyy hurttia huumoria.

Mulla on montakin tuttua joilla ei ole lapsia, mutta eivät ole oma-aloitteisesti siitä puhuneet. Joten en tiedä vieläkään, miksei heillä ole lapsia.
 
[QUOTE="silakka";28865252]Mä pidän kyllä hyvinkin suuni kiinni jos jollakulla "jo sen ikäisellä" ei ole lapsia. Poikkeuksena nämä jotka eivät halua lapsia, siihen suuntaan kyllä löytyy hurttia huumoria.[/QUOTE]

Minkähänlaista? En mä tuostakaan asiasta kamalasti vitsailisi, kun heillekin kyllä ihmettelijöitä ja piikittelijöitä piisaa. Ettei kuitenkin satu, vaikka pitäisi naurattaa.
 
Miksi hurttia huumoria melle vapaaehtoisesti lapsettomille? Meitäkö saa loukata ja meillä ei ole tunteita? Luuletko että ollaan itsekkäitä? Miksi lapsia olisi pakko hankkia? Tuntuu pahalta tuollainen asenne kun et minunkaan elämäni tapahtumia tunne.
 
[QUOTE="silakka";28865252]Mä en kans ymmärrä noita dorkia. Mä pidän kyllä hyvinkin suuni kiinni jos jollakulla "jo sen ikäisellä" ei ole lapsia. Poikkeuksena nämä jotka eivät halua lapsia, siihen suuntaan kyllä löytyy hurttia huumoria.

Mulla on montakin tuttua joilla ei ole lapsia, mutta eivät ole oma-aloitteisesti siitä puhuneet. Joten en tiedä vieläkään, miksei heillä ole lapsia.[/QUOTE]

Minuakin kiinnostaisi kovasti millaista "hurttia huumoria" sulta löytyy vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan.
 
...ja olkaa ystävällisiä ja pidättäytykää samalla tavoin myös toisen/useamman lapsen perään kyselemisestä :( Elämä voi mennä niin että vaikka haluaisi ihan kauheasti lisää lapsia, syystä tai toisesta niitä ei saa. Ja se voi olla todella kipeä asia. "Ei kannata pitää pitkää väliä toisen hankkimisessa"..."sitten kun te saatte seuraavan..." "Ehdithän tässä vielä toisen tehdä!"..."Onko vauvakuume?" ..."No hommatkaa tekin uusi vauva!"
 
Ihmeen kaupalla saatiin yksi lapsi, kohta kolme ja toisesta ei tietoakaan. Nyt ku on yks ni tulee kysymyksiä"aiotteko tehdä lisää lapsia" tai "hankkia lisää". Ei semmosiin viitsisi edes vastata. Mutta ku jotain pitää sanoa, ni vastaan yleensä et kovasti on tehty mut ei näytä valmista tulevan. Ärsyttävintä on, ku _samat_ ihmiset kyselee samoja kysymyksiä. Huoh.
 
Niinpä.

Meitä on kritisoitu siitä, että tehtiin liian iso talo. Ihan jokaiselle ei vaan viitsi heittää sitä, että mieluummin mäkin olisin ottanut siihen yhteen ylimääräiseen huoneeseen asukkaan, enkä sitä rakennusaikana tapahtunutta keskenmenoa ja kohdunpoistoa. Kuitenkin hymyilen vain ja sanon, että mahdutaanpa paremmin olemaan. :(
 
Niinpä niin. Ehkä kaikki kommentaattorit eivät oikeasti tule ajatelleeksi, että taustalla voi olla vaikeuksia saada lapsi/lisää lapsia. Joka viides vai joka kuudes pariskuntahan kärsii lapsettomuudesta, eikös se niin mennyt?

En ikinä uskaltaisi udella toisten perheenlisäyksestä, enkä ole huomannut että nuorempi sukupolvi kyselisikään (20+ ikäluokka). Vanhemmat ihmiset kyllä uteeraavat aivan sumeilematta.
 
Joo ja vielä kun työnantajat lopettaisivat ton lapsista kyselyn työpaikkahaastatteluissa.

Meinas taas itkua vääntää kun kirjanpitotoimiston omistaja (mies) kyseli onko lapsia ja onko tarkoitus hankkia.

Ei ole lapsia, ja on yritetty nyt 4 vuotta... Ja asia on tosi kipeä. No, sen verran vaikutti haastattelun kulkuun, masennuin, en saanut työtäkään.
 
Me mieheni kanssa heräsimme ajatukseen lapsista kovin myöhään, ja eikös siinä ehditty vuosi jos toinenkin (tse asiassa kymmenkunta vuotta) kuulla - lähinnä sukulaisilta - vihjailua siitä, miten pitäis jo alkaa toimiin mikäli mieli ehtiä. Loppui vasta, kun tokaisin, että ootteko koskaan aatelleet, miltä tuommoinen kommentointi tuntuu, jos niitä lapsia ei kerta kaikkiaan vaan tule. (En ole varma, olisinko kyennyt heittämään tällaista, jos oikeasti olisi ollut jotain lapsettomuusongelmaa - onneksi ei ollut.)

Mutta kaiken kaikkiaan toisten lapsettomuden / lapsimäärän kommentointi, sen arvostelu ja sillä ilkkuminen on enemmän kuin moukkamaista. Tuo jos mikä on pariskunnan oma yksityisasia, johon kenenkään ulkopuolisen ei ole syytä puuttua.
 
Mun äitikin on monelle lapsiasiasta udellut ja vihjaillut meillekin, tosin 2 lasta jo on eikä ongelmia siinä. Mutta tuttavapiiriin kuuluu lapsettomia ja hoidoissa käyneitä, joten törkeänä pidän moista. Niin henkilökohtaisesta asiasta ei pitäisi kysellä/vitsailla toiselle ikinä. Hänelle kerran siitä suutahdinkin, toivottavasti otti opikseen.. (luultavasti vaan juoruaa miten meillä on vaikeuksia ollut kun niin hiillyin - eikä siis ole edes). Vähän pitäis miettiä mitä suustansa päästää.
 
Joo, me saatiinn kyllä kuulla. Anopilta siis.
"meidän puolesta saisitte jo tehdä lapsen.
Kannattaa tehdä lapset pian.
Olenko jo muuten sanonut, että meillä ei ole mitään sitä vastaan, että tekisitte lapsen heti.
Voi, kyllä se olisi niin kiva saada lapsenlapsi.
Sitten jos lapsen teette, niin *siirappia*"


Nyt meillä on yksi lapsi, ja kaverini sanoi, että siitä tulee omituinen, jos ei saa sisarusta. Jees..
 
Mie en ole koskaan jaksanut käsittää, miten ihmisten lisääntyminen kuuluu yhtään kenellekään ulkopuoliselle...

Tiedän kyllä hyvin nuo tunteet. Sanoa paukautumpia aikanani eräälle pahimmalle kyselijä-työkaverilleni, että "kun tietäisit kuinka paljon olen tämän asian vuoksi itkenyt, et varmaan kyselisi enää mitään." Suu meni kerrasta kiinni. Ja sen verran juoruava tapaus oli, että ilmeisesti muille´kin kertoi - ainakaan kukaan ei enää kysellyt yhtään mitään.
 
Joo ja vielä kun työnantajat lopettaisivat ton lapsista kyselyn työpaikkahaastatteluissa.

Meinas taas itkua vääntää kun kirjanpitotoimiston omistaja (mies) kyseli onko lapsia ja onko tarkoitus hankkia.

Ei ole lapsia, ja on yritetty nyt 4 vuotta... Ja asia on tosi kipeä. No, sen verran vaikutti haastattelun kulkuun, masennuin, en saanut työtäkään.

Tuota ei saa työhaastattelussa edes kysyä, ellet sitten hae tyyliin lentäjäksi vuoden määräaikaisella sopparilla...
 
Niinpä niin. Ehkä kaikki kommentaattorit eivät oikeasti tule ajatelleeksi, että taustalla voi olla vaikeuksia saada lapsi/lisää lapsia. Joka viides vai joka kuudes pariskuntahan kärsii lapsettomuudesta, eikös se niin mennyt?

En ikinä uskaltaisi udella toisten perheenlisäyksestä, enkä ole huomannut että nuorempi sukupolvi kyselisikään (20+ ikäluokka). Vanhemmat ihmiset kyllä uteeraavat aivan sumeilematta.

Taustalla ei tarvitse olla edes tahatonta lapsettomuutta. Minä olen vapaaehtoisesti lapseton, mutta jos joku kysyy suoraan, että miksi meillä ei ole lapsia, kerron suoraan, että emme halua. Siitä seuraa lähes poikkeuksetta täysin asiaton saarna siitä, miten en ole oikea nainen, olen kypsymätön, muutan vielä mieleni, tulen katumaan, olen kylmä ja mitä milloinkin...

Voin vain kuvitella miten pahalta tällainen utelu (tai saarna!) saattaa tuntua tahattomasti lapsettomalta. Olisi parempi jos ystävät ja tuttavat eivät utele, vaan antavat ihmisen itse kertoa jos haluaa.
 
Samaa puhuin erään työkaverini kanssa tässä yks päivä. Hän kertoi, miten häneltäkin on jopa vihaiseen sävyyn kyselty, että mikset sinä niitä lapsia tee, olet jo sen ikäinen että tulee kiire jne... Kaikista enitenhän tuollaiset kyselyt loukkaavat niitä, joilla on ongelmia lastensaannissa... Aloittajan kommentit kyselyihin ovat hyviä, jospa niistä kyselijät ymmärtäisivät mennä itseensä.
 
Minä sanonomalta osaltani, että oishan noita saanut tulla mut ei oo tullu. Tuumaan joskus, että olen maho(ja ikääkin jo ihan liikaa). Onneks on nuo lahjaks saadut lapset(miehen ja sen exän). Utelut kyllä loppuu yleensä jos sanoo suoraan, että tekishän niitä lapsia jos niitä tulis. Mulla on muutama vapaaehtoisesti lapseton tuttu ja en todellakaan oo mennyt asioista kysymään, itse ovat kertoneet. Lapsettomuudesta kärsivien osalta en ole varma ja taatusti en asiaa ota esille.
 
Yritimme lasta vuosia. Viimein hoito onnistui, eikä keskenmenoa tullut tällä kertaa. Jo rv 12+ sain kuulla ensimmäisen kerran, että sisarus sille on sitten tehtävä.
Lapsen synnyttyä alkoi sisarusutelut, jotka kuittasin sanomalla, et "antaa nyt tämän ensin kasvaa ihan rauhassa". Meillä kävi onni, sillä toinen sai alkunsa heti, kun palasimme hoitoihin ja ikäeroksi tuli sellainen "yleisesti hyväksyttävä". Olemme saaneet paljon kommentteja siitä, miten hienon ikäeron VALITSIMME lapsillemme.

Toinen lapsi syntyi ja johan alkoivat utelut, että kai vielä sen pojan teemme, kun nyt on kaksi tyttöä. Ilmeisesti kaksi lasta olisi ollut riittävä (tai muita tyydyttävä) määrä, mikäli kumpaakin sukupuolta löytyisi yksi kappale.

On tää niin uskomatonta. Koskaan ei kelpaa.

Ja sanomattakin selvää, että itse en taustojemme vuoksi utele koskaan keneltäkään lapsiasioista.
 
Tämä ei nyt varsinaisesti liity lapsettomuuteen. Mut mitä varten yleensäkään tarvii ruveta heti kyselemään kun vähänkin näyttää vakavammalta parisuhde KOSKA menette naimisiin KOSKA teille tulee lapsia. Oon ny 17 v aattelin et menen 19 naimisiin ja heinäkuussa saamme lapsen, HUOH. Tuohon aikaan (josta on jo se liki 15 vuotta aikaa) totesin omille sukulaisilleni että kyllä te sen vittu sitten näätte, sen jälkeen ei olla enään kyselty mitään, alko niin paljo ärsyttämään. Ja etenkin kun olin vasta noin nuori.

Ja nyt nykyisen kanssa kun ilmotimme raskaudesta ensimmäiset kysymykset heti koska meette naimisiin, öö kui pitäs?

Ja se kun ihmisilta jotka lapsia ei voi saada ja jotkut kuullut juttua tai jotain mut silti ne alkaa kyselee ja alkaa antaa jotain neuvoja vaikka niillä ei olis ainuttakaan tai tärpännyt heti ekasta yrityksestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja the pööh;28865993:
Tämä ei nyt varsinaisesti liity lapsettomuuteen. Mut mitä varten yleensäkään tarvii ruveta heti kyselemään kun vähänkin näyttää vakavammalta parisuhde KOSKA menette naimisiin KOSKA teille tulee lapsia. Oon ny 17 v aattelin et menen 19 naimisiin ja heinäkuussa saamme lapsen, HUOH. Tuohon aikaan (josta on jo se liki 15 vuotta aikaa) totesin omille sukulaisilleni että kyllä te sen vittu sitten näätte, sen jälkeen ei olla enään kyselty mitään, alko niin paljo ärsyttämään. Ja etenkin kun olin vasta noin nuori.

Ja nyt nykyisen kanssa kun ilmotimme raskaudesta ensimmäiset kysymykset heti koska meette naimisiin, öö kui pitäs?

Ja se kun ihmisilta jotka lapsia ei voi saada ja jotkut kuullut juttua tai jotain mut silti ne alkaa kyselee ja alkaa antaa jotain neuvoja vaikka niillä ei olis ainuttakaan tai tärpännyt heti ekasta yrityksestä.

Kuulostat kyllä niin lapselta, että tekee pahaa miettiä lasta, joka päättää hankkia lapsen.
 
Mulla ei itsellä ole vastaavaa kokemusta lapsettomuudesta, mutta isosiskoni kärsii lapsettomuudesta ja kovin moni ei tiedä asiasta. Niimpä minulle tulee hieman vaivaantunut olo jos joku sukulainen kyselee minulta että "milloinkas se siskosi alkaa tekemään lapsia" tai "eikös sillä sinun siskollasi jo ala olla vauvakuume kun teilläkin jo näitälapsia on" yms. :( mitäpä minä siinä sitten voisin toisen puolesta sanoa, mumisen aina vaan jotain että "mmm niin, en tiedä"

Monet sukulaiset myös ovat ihmetelleet että miten minä pikkusiskona kerkesin tekemään lapsia ennen isosiskoani :O
 

Yhteistyössä