Keijo
Ja koko koulusysteemi tällä hetkellä. Poika on nokkela, puhelias, sosiaalinen, osaa käytöstavat, ei kiroa ja huuda hävyttömyyksiä, ei kiusaa... Kuitenkin AINA löytyy jotain moitittavaa, viestiä tulee harva se viikko, että nyt se heilu tuolilla, ja nyt se ei suostunut piirtämään paperin molemmille puolille, ja nyt se ei syönyt lounastaan jne. jne. Siis minusta tuntuu, että minun pojasta on tullut joku silmätikku siellä luokassa, jota moititaan koko ajan. Kaikki ne asiat jotka, minä olen mieltäny hyviksi on heidän mielestä huonoja: se että oppii nopeasti ja on oivalluksia, vähätellään kun on näitä muita "ongelmia", kuten puheliaisuus ja normaali 8-vuotiaan vilkkaus. Ei todellakaan ole mikään ylivilkas vaan ihan normi poika, mutta sellainen olo tulee tästä open kanssa käydystä viestittelystä, että jotain vikaa on taas, ja mites me koulun ja kodin välillä tää saataisiin toimimaan. Ärsyttää kun ei lapsi kuitenkaan ole hävytön, eikä ilkeä, ei kiusaa. Mutta jos ei malta istua hipihiljaa niin huudetaan, jos heilahtaa tuolilla niin huudetaan, ei saa olla hyvällä päällä ja hauskuttaa vaan suu kiinni, jos ei just tottele käskyjä niin heti tulee opelta viestiä, että nyt ois taas ongelmaa.. Itsetunto alkaa olla pojalla matalalla kun ei kuulema mitään osaa tehdä oikein. Minkälaista armeijakuria minun pitäisi alkaa pitää, että poika sopisi muottiin eikä tulisi koko ajan moitetta. En ymmärrä, kun ei todellakaan ole mikään häirikkö tai häiriintynyt.