ap
Tänään otin kunnolla puheeksi, kun alkoi jo todenteolla kypsyttämään joka päiväinen, kun sinä olet tehny sitä, sinä et osaa mitää, sinä oot tollane yms yms.. jokaisesta asiasta vääntää sanononnan joteki muhun. Kysyin sit, että VOITAISKO lopettaa tuo sinä sitä käytön, eli toisen syyllistämisen niin tokas äkäsesti ei voida. Eli sillä on vain joku pakkomielle koko aika syyttää mua kaikesta ja hänessä ei ole mitään vikaa! Kypsyttää todella ja monesti tulee mieleen, miks helvetissä valitsinkin noin vaikeen ukon itselleni, joka ei osaa kohdella mua hyvin ja joka pystyis tai yrittäis edes muuttaa käytöstään? Annan piruttain teille nyt tähän muutaman lauseen, jota on heittänyt.
- kysyi onko särkylääkkeitä? vastasin on. Siihen hän sanomaan niin tai ei ole kun sinä oot syönyt kaiken. Saatiin siintä sit pieni riita aikaseksi, koska miksi hänelle ei riittänyt vastaus ON. ja ku niitä todella OLI ja ei ole edes loppumassa vielään, mutta hän ei voinut tietää kun niin harvoin tarvitsee, toisin kuin MINÄ.
- Mun vika on, että viemäri on tukossa. Kuulemma mun hiuksien takia. Eli piti vain saada syyllinen niin hänen oloa vissiin helpottaa. Tosi asia on, että hän itse puhdisti jotain paskaa siinä joskus ja sen jälkeen se ei oikein vejä vaikka, mitä myrkkyjä laittanut. Ja siihen jatkoa, että kun joutuu tekemään kylppäri remontin sen takia jossain vaiheessa niin se on MUN vika.
- Hänen laskut olivat sekaisin. Otin siis yhden laskun laskujen välistä pois niin kuulemma MINÄ olen kaikki hänen laskunsa sekoittanut. Eikä siis tarvitse koskea hänen tavaroihinsa.
- Minä en osaa pitää tavaroita järjästyksessä ja laittaa kuuluville paikoille. Vaan hän joutuu olee aina siivoomassa minun jälkiä. Olen viikon verran ihan tosissaan joutunut siivoomaan sen jälkiä ihan liikaakin. Mutta en ole kyllä huutanut että sinä sinä sinä. Musta tuntuu, että asiat ei sillä parane.
Tuo mun mies ois saatava puhumaan, mutta hällä ei ole olevinaan aikaa eikä edes halua, koska jos alan puhumaan niin kuulemma vain syytän häntä kaikesta ja mollaan alimpaan rakoon.
Nooo, mikä neuvoksi..? Miten alan käyttäytyä, kun asioiden mainitseminen vain pahentaa tilannetta.
- kysyi onko särkylääkkeitä? vastasin on. Siihen hän sanomaan niin tai ei ole kun sinä oot syönyt kaiken. Saatiin siintä sit pieni riita aikaseksi, koska miksi hänelle ei riittänyt vastaus ON. ja ku niitä todella OLI ja ei ole edes loppumassa vielään, mutta hän ei voinut tietää kun niin harvoin tarvitsee, toisin kuin MINÄ.
- Mun vika on, että viemäri on tukossa. Kuulemma mun hiuksien takia. Eli piti vain saada syyllinen niin hänen oloa vissiin helpottaa. Tosi asia on, että hän itse puhdisti jotain paskaa siinä joskus ja sen jälkeen se ei oikein vejä vaikka, mitä myrkkyjä laittanut. Ja siihen jatkoa, että kun joutuu tekemään kylppäri remontin sen takia jossain vaiheessa niin se on MUN vika.
- Hänen laskut olivat sekaisin. Otin siis yhden laskun laskujen välistä pois niin kuulemma MINÄ olen kaikki hänen laskunsa sekoittanut. Eikä siis tarvitse koskea hänen tavaroihinsa.
- Minä en osaa pitää tavaroita järjästyksessä ja laittaa kuuluville paikoille. Vaan hän joutuu olee aina siivoomassa minun jälkiä. Olen viikon verran ihan tosissaan joutunut siivoomaan sen jälkiä ihan liikaakin. Mutta en ole kyllä huutanut että sinä sinä sinä. Musta tuntuu, että asiat ei sillä parane.
Tuo mun mies ois saatava puhumaan, mutta hällä ei ole olevinaan aikaa eikä edes halua, koska jos alan puhumaan niin kuulemma vain syytän häntä kaikesta ja mollaan alimpaan rakoon.
Nooo, mikä neuvoksi..? Miten alan käyttäytyä, kun asioiden mainitseminen vain pahentaa tilannetta.