Ärsyttää miehessä se, että laukoo SINÄ SINÄ SINÄ!!

Tänään otin kunnolla puheeksi, kun alkoi jo todenteolla kypsyttämään joka päiväinen, kun sinä olet tehny sitä, sinä et osaa mitää, sinä oot tollane yms yms.. jokaisesta asiasta vääntää sanononnan joteki muhun. Kysyin sit, että VOITAISKO lopettaa tuo sinä sitä käytön, eli toisen syyllistämisen niin tokas äkäsesti ei voida. Eli sillä on vain joku pakkomielle koko aika syyttää mua kaikesta ja hänessä ei ole mitään vikaa! Kypsyttää todella ja monesti tulee mieleen, miks helvetissä valitsinkin noin vaikeen ukon itselleni, joka ei osaa kohdella mua hyvin ja joka pystyis tai yrittäis edes muuttaa käytöstään? Annan piruttain teille nyt tähän muutaman lauseen, jota on heittänyt.

- kysyi onko särkylääkkeitä? vastasin on. Siihen hän sanomaan niin tai ei ole kun sinä oot syönyt kaiken. Saatiin siintä sit pieni riita aikaseksi, koska miksi hänelle ei riittänyt vastaus ON. ja ku niitä todella OLI ja ei ole edes loppumassa vielään, mutta hän ei voinut tietää kun niin harvoin tarvitsee, toisin kuin MINÄ.
- Mun vika on, että viemäri on tukossa. Kuulemma mun hiuksien takia. Eli piti vain saada syyllinen niin hänen oloa vissiin helpottaa. Tosi asia on, että hän itse puhdisti jotain paskaa siinä joskus ja sen jälkeen se ei oikein vejä vaikka, mitä myrkkyjä laittanut. Ja siihen jatkoa, että kun joutuu tekemään kylppäri remontin sen takia jossain vaiheessa niin se on MUN vika.
- Hänen laskut olivat sekaisin. Otin siis yhden laskun laskujen välistä pois niin kuulemma MINÄ olen kaikki hänen laskunsa sekoittanut. Eikä siis tarvitse koskea hänen tavaroihinsa.
- Minä en osaa pitää tavaroita järjästyksessä ja laittaa kuuluville paikoille. Vaan hän joutuu olee aina siivoomassa minun jälkiä. Olen viikon verran ihan tosissaan joutunut siivoomaan sen jälkiä ihan liikaakin. Mutta en ole kyllä huutanut että sinä sinä sinä. Musta tuntuu, että asiat ei sillä parane.

Tuo mun mies ois saatava puhumaan, mutta hällä ei ole olevinaan aikaa eikä edes halua, koska jos alan puhumaan niin kuulemma vain syytän häntä kaikesta ja mollaan alimpaan rakoon.

Nooo, mikä neuvoksi..? Miten alan käyttäytyä, kun asioiden mainitseminen vain pahentaa tilannetta.

 

Älä ota kuuleviin korviis, kun se sinä rallatus alkaa anna hali ja pusu sille. Kato mitä tapahtuu.

 

Älä ota kuuleviin korviis, kun se sinä rallatus alkaa anna hali ja pusu sille. Kato mitä tapahtuu.

söpööö Täytyy laittaa korvan taakse tuo

 

Meillä taas mies on ahkera neuvomaan miten tekisin kaiken aina paremmin.

Jos laitan ruokaa, toteaa että juu, ihan hyvää, olisi kuitenkin voinut lisätä sitä ja tätä. Tai seuraavana päivänä alkaa itse tekemään samaa ruokaa mutta hieman eri tavalla jotta näen ettei esimerkiksi astioita tarvii sotkea niin paljon. Kerran tuli ja otti vispilän kädestä kun olin tekemässä aamupuuroa.... "Annapa minä näytän miten keitetään."

Tai jos olen siivonnut, hymyilee vinosti ja toteaa että paljon puhtaampaa olisi tullut sillä tai tällä pesuaineella. Ja jos olen vaikka puunannut koko asunnon ja sanon että siivosin, kattelee ukko ympärilleen ja toteaa vaan että ai oot vai....

Kaupasta ostan liian kalliita tuotteita, kaiken olisi hyvä olla halpista. Jopa shampoon käytöstä kerran mainitsi että käytän liikaa kerralla. :kieh:

Hyvä mies mutta toisinaan vaan rassaaaa....

 

ei kyllä kuulosta siltä, että miehellä olisi juurikaan kunnioitusta sua kohtaan. :| sano hänelle, että nyt me puhutaan ja sillä siisti. kerrot kaikki tunteesi. tai vielä parempi: kirjoita hänelle kirje. ja ei - se ei ole naurettavaa, näin teen itsekin (ajattelen kyllä usein että on naurettavaa) mutta ei se lopulta ole, jos toinen kuitenkin lukee sen omassa rauhassaan ja miettii sitten kirjeen sisältöä. joskus ei vain puheet auta, jos vaikka jo toinen heti on keskeyttämässä..

 

Olisiko valmis lähtemään juttusille jonkin asiantuntijan pakeille? Mietin vain, että sielläkin voitaisiin kiinnittää huomiota tuohon ja ehkä mies lopettaisi tuollaisen jos joku ulkopuolinen siitä hänelle huomauttaa.

 

ei kyllä kuulosta siltä, että miehellä olisi juurikaan kunnioitusta sua kohtaan. :| sano hänelle, että nyt me puhutaan ja sillä siisti. kerrot kaikki tunteesi. tai vielä parempi: kirjoita hänelle kirje. ja ei - se ei ole naurettavaa, näin teen itsekin (ajattelen kyllä usein että on naurettavaa) mutta ei se lopulta ole, jos toinen kuitenkin lukee sen omassa rauhassaan ja miettii sitten kirjeen sisältöä. joskus ei vain puheet auta, jos vaikka jo toinen heti on keskeyttämässä..

tuli vaan mieleen, että mäkin kirjoitin kerran exälle kirjeen, oikein sydäntäsärkevän. Ihmettelin että jo on kova luu, kun ei yhtään reagoinut. Vasta erottuamme kertoi, että on niin paha lukihäiriö, että ei viitsinyt oikeasti edes lukea kirjettä