Äitiyden aktoriteettini on murentunut

Ovikello soi ja ihmettelin, kuka hemmetti tähän aikaan tulee käymään. Nooh, siellä oli junnun kaveri repun kanssa. Tuli meille yöksi. Kiva, että mullekin kerrotaan *miettii kuumeisesti, onko tarpeeksi aamiaistarvikkeita kahdelle suursyömärikollille*

 

No tarjoot puuroa, ryynejä löytyy aina kaapista :xmas:

 

Meillä taas käy kato toiseen suuntaan, onneksi.

*Säälii jääkaappia ja lompakkoa*

 

keitä 5l kattila puuroa

 

Varmaan puuroaamu, ellen intoudu tänään enää leipomaan sämpylöitä. Leipää ei ainakaan ole tarpeeksi.

 

Siitä se lähtee Seuraavaksi siellä oven takana seisoo joku tyttö, joka tulee myös yökyläilemään...

 

Siitä se lähtee Seuraavaksi siellä oven takana seisoo joku tyttö, joka tulee myös yökyläilemään...

Ei

 

Siitä se lähtee Seuraavaksi siellä oven takana seisoo joku tyttö, joka tulee myös yökyläilemään...

Tytöt onneksi elävät salaatillakin

 

Siitä se lähtee Seuraavaksi siellä oven takana seisoo joku tyttö, joka tulee myös yökyläilemään...

Tytöt onneksi elävät salaatillakin

Toisin kuin minä, joka oon aina ollut mieletön syömäri

 

Siitä sitten leipomopuuhiin vielä jotta poijaat saavat leipee.

Eihän sitä nyt äidille joka kerta tarttee ilmottaa yökylästä, se riittää kun on joskus muutama kuukausi sitten kysytty voiko tulla.

 

Toisaalta taas, jos aamiaispöytä notkuisi herkkuja, yövieraiden määrä nousisi vielä entisestään. Nopsastihan se sana kiertäisi.

 

Hihhih