Äitikavereita Turusta? :)
- Viestiketjun aloittaja Jhenny
- Ensimmäinen viesti
Hei huikeeta!! Ekaa kertaa kirjotin tälläseen palsta hommaan, kun rupes ottamaan päähän se ettei oo ketään jolle jutskailla 
Tietty on äiti,sisarukset ja muut sukulaiset, mutta jotenkaan ei se tunnu samalta et olis joku kaveri joka on just NYT samanmoisessa elämäntilanteessa. Sähän oot sitten jo melkeen ;D loppusuoralla! Millaset fiilikset on?
Tietty on äiti,sisarukset ja muut sukulaiset, mutta jotenkaan ei se tunnu samalta et olis joku kaveri joka on just NYT samanmoisessa elämäntilanteessa. Sähän oot sitten jo melkeen ;D loppusuoralla! Millaset fiilikset on? No hei! Tulin palstalle katselemaan löytyiskö tällaista vastaavaa ketjua tai aloittaisinko jotakin itse.
Olen 26 v ja esikoinen tulossa tammi-helmikuun taitteessa. Muutama kaveri mulla on, joilla on vähän vanhempia lapsia, mutta kaipaisin odottajia/vauvojen vanhempia tuttavapiiriin. Olisi mukava joskus vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa (tai tilassa) olevien kanssa.
Olen 26 v ja esikoinen tulossa tammi-helmikuun taitteessa. Muutama kaveri mulla on, joilla on vähän vanhempia lapsia, mutta kaipaisin odottajia/vauvojen vanhempia tuttavapiiriin. Olisi mukava joskus vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa (tai tilassa
) olevien kanssa.Oi, ompas kiva, kun on näin paljon löytynyt jo porukkaa!
Minulla tosiaan alkaa loppusuora häämöttää, mutta jotenkin henkiset puolustusmekanismit toimii niin hyvin, etten ole synnytystä ajatellutkaan
Aika raskas on ollut tämä raskaus; kovat pahoinvoinnit ensimmäiset 3kk ja sen jälkeen kaikki raskauden ikävät oireet tulleet järjestyksessä koettua. Raskaus on kuitenkin onneksi sujunut hyvin *koputtaa puuta*, eikä omassa tai lapsen terveydessä ole todettu mitään epätavallista.
Olisi mukava vaikka järjestää joku tapaaminen jossain kohtaa?
Minulla tosiaan alkaa loppusuora häämöttää, mutta jotenkin henkiset puolustusmekanismit toimii niin hyvin, etten ole synnytystä ajatellutkaan
Aika raskas on ollut tämä raskaus; kovat pahoinvoinnit ensimmäiset 3kk ja sen jälkeen kaikki raskauden ikävät oireet tulleet järjestyksessä koettua. Raskaus on kuitenkin onneksi sujunut hyvin *koputtaa puuta*, eikä omassa tai lapsen terveydessä ole todettu mitään epätavallista.
Olisi mukava vaikka järjestää joku tapaaminen jossain kohtaa?
Tänne vaan! Tosiaan super kivaa, että populaa liittyy mukaan keskusteluun.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun itse kirjoitin tälläiselle palstalle, nyt voi todeta että kyllä kannatti!
Minulla on kaveripiirissä ainoastaan yksi jolla on lapsi. Olisi todella mukavaa saada muita äitejä kaveripiiriin
Te oottekin kaikki muut tällä hetkellä odotustilassa, luotte mulla vauvakuumetta!!
Tosiaan super kivaa, että populaa liittyy mukaan keskusteluun. Tämä oli ensimmäinen kerta kun itse kirjoitin tälläiselle palstalle, nyt voi todeta että kyllä kannatti!
Minulla on kaveripiirissä ainoastaan yksi jolla on lapsi. Olisi todella mukavaa saada muita äitejä kaveripiiriin
Te oottekin kaikki muut tällä hetkellä odotustilassa, luotte mulla vauvakuumetta!!
Voi että, mä en edes osaa kuvitella millasta on elää niitten kaikkien oireiden kanssa! Mulla oli vaan sitä väsymystä joka jo yksisteen yllätti mut täysin, että olinkin niin loppu! Mielialavaihtelut oli kanssa kyllä niin hurjia, että sääliksi kävi parempaa puoliskoani
Mutta varmaankin, kun sisaruksia pirpanalle halutaan saan kärsiä siitä, että pääsin odotusaikana niin helpolla esikoisen kanssa. ;D
Mutta varmaankin, kun sisaruksia pirpanalle halutaan saan kärsiä siitä, että pääsin odotusaikana niin helpolla esikoisen kanssa. ;D
Odotus on sujunut hyvin, inhottavin vaiva on ehdottomasti mielialavaihtelut Mulla ei oo hermoja välillä käytännössä lainkaan. Miesraukka joutuu kestämään tän kaiken, mut ei hän kyl tee tätä helpommakskaan kun "kiusaa" koko aika ja mä oon ihan raivona Ja eilen viimeks kun katoin Voice kidsiä, kyyneleet virtas ku oli niiiiiiiiin koskettavia tulkintoja lapsilla
Muuten ei oo ollu mitään mitä en kestäs. Rinnat on kasvanu ja arat ja vatta on välillä ihan älyttömän turvoksissa, eikä ruokaa tee oikeen ollenkaan mieli. Mut toi kaikki on pientä verrattuna tähän kiukkusuuteen.
Äkkiä vaan pikkusisarta kehiin niin nähään miten kakkosraskaus menee!
Mulla ei oo hermoja välillä käytännössä lainkaan. Miesraukka joutuu kestämään tän kaiken, mut ei hän kyl tee tätä helpommakskaan kun "kiusaa" koko aika ja mä oon ihan raivona Ja eilen viimeks kun katoin Voice kidsiä, kyyneleet virtas ku oli niiiiiiiiin koskettavia tulkintoja lapsilla Muuten ei oo ollu mitään mitä en kestäs. Rinnat on kasvanu ja arat ja vatta on välillä ihan älyttömän turvoksissa, eikä ruokaa tee oikeen ollenkaan mieli. Mut toi kaikki on pientä verrattuna tähän kiukkusuuteen.
Äkkiä vaan pikkusisarta kehiin niin nähään miten kakkosraskaus menee!
Hermot?! Mitkä ne on Kuulostaa tutulle! Meillä sitten taas isäntä osas kyllä varoa ja tunnisti merkit kun eukko oli räjähdys pisteessä ;D tokas vaan, että parempi on ollu hiljaa, hah!
Vaikkakin tempperamenttinen luonne olen muutenkin, mutta oli kuulemma suurta eroa normaali tulisuuteen ;D
Nyt sitten taas tuntuu että ne on alkanut uudestaan olla aika kireellä kun on toi hormonikierukka ollut ja unettomuus vaivaa. Meidän neiti kyllä nukkuu ihan hyvin ja ei mitään syömäänkään ole tarvinnut heräillä enää reilu kuukauteen, jäänyt vaan jotenkin itelle päälle toi heräily.
Välillä tuntuu että höpisee ihan omia jo ja kesken keskustelun voi tulla ihan katkos tuolla aivoissa ja ei enää muista mistä puhui tovi sitten ;D
Ei me ainakaan vielä harkita toista tulokasta, odotetaan että esikoinen kasvaa siihen pisteeseen, että ymmärtää jo vähän maailman menoa!
Kuulostaa tutulle! Meillä sitten taas isäntä osas kyllä varoa ja tunnisti merkit kun eukko oli räjähdys pisteessä ;D tokas vaan, että parempi on ollu hiljaa, hah! Vaikkakin tempperamenttinen luonne olen muutenkin, mutta oli kuulemma suurta eroa normaali tulisuuteen ;D
Nyt sitten taas tuntuu että ne on alkanut uudestaan olla aika kireellä kun on toi hormonikierukka ollut ja unettomuus vaivaa. Meidän neiti kyllä nukkuu ihan hyvin ja ei mitään syömäänkään ole tarvinnut heräillä enää reilu kuukauteen, jäänyt vaan jotenkin itelle päälle toi heräily.
Välillä tuntuu että höpisee ihan omia jo ja kesken keskustelun voi tulla ihan katkos tuolla aivoissa ja ei enää muista mistä puhui tovi sitten ;D
Ei me ainakaan vielä harkita toista tulokasta, odotetaan että esikoinen kasvaa siihen pisteeseen, että ymmärtää jo vähän maailman menoa!
Hui kauhea, mä en pysty edes kuvittelemaan seuraavan hankintaa. En oo raskaana saanut huolehdittua edes itsestäni, niin raskaana, jos pitäisi huolehtia vielä toisesta lapsesta, niin ei varmasti tulis mitään. Hatun nosto kaikille siihen kykeneville! Mä harkitsen seuraavaa varmaan vasta kun esikoinen on teini-iässä, heh.
Laitan tähän nyt muutamia kysymyksiä, mitä olen pohdiskellut:
*Mistä päin Turkua olette ja onko siellä paljon lapsiperheitä tai ohjelmaa 'lapsellisille'?
*Oletteko käyneet perhevalmennuksissa/ Petrean luennoissa? Mitä olette tykänneet?
Sitten ihan yleisesti, kun tässä ketjussa kaikki ovat nykyiseen ensisynnyttäjän keski-ikään nähden nuoria, niin miten olette kokeneet raskaana olon ja miten lähipiirinne on siihen suhtautunut?
Itsestä tuntuu, että tosi moni lähipiiristäkin on ollut ihan ihmeissään että tämän ikäinen voi hankkia lapsia (23v siis). Moni on kysynyt, että onko raskaus vahinko, mitä pidän melko kummallisena, kun olen kuitenkin mieheni kanssa ihan vakavasti seurustellut ja yhdessä asunut. Myös melko usein on sellainen "teiniäiti"fiilis, kun tuntuu, että perhevalmennuksissa ja Petrean luennoilla suurin osa muista äideistä on ollut yli 30 vuotiaita. Millaisia kokemuksia teillä muilla on?
Laitan tähän nyt muutamia kysymyksiä, mitä olen pohdiskellut:
*Mistä päin Turkua olette ja onko siellä paljon lapsiperheitä tai ohjelmaa 'lapsellisille'?
*Oletteko käyneet perhevalmennuksissa/ Petrean luennoissa? Mitä olette tykänneet?
Sitten ihan yleisesti, kun tässä ketjussa kaikki ovat nykyiseen ensisynnyttäjän keski-ikään nähden nuoria, niin miten olette kokeneet raskaana olon ja miten lähipiirinne on siihen suhtautunut?
Itsestä tuntuu, että tosi moni lähipiiristäkin on ollut ihan ihmeissään että tämän ikäinen voi hankkia lapsia (23v siis). Moni on kysynyt, että onko raskaus vahinko, mitä pidän melko kummallisena, kun olen kuitenkin mieheni kanssa ihan vakavasti seurustellut ja yhdessä asunut. Myös melko usein on sellainen "teiniäiti"fiilis, kun tuntuu, että perhevalmennuksissa ja Petrean luennoilla suurin osa muista äideistä on ollut yli 30 vuotiaita. Millaisia kokemuksia teillä muilla on?
Vastauksia Mariaislan kysymyksiin:
Me asustellaan täällä Turun ja Kaarinan rajalla. Lapsiperheitä löytyy tältä alueelta, mutta samasta talosta vain yksi, ja heidänkin lapsensa on jo lähemmäs 10v. Paremmin tulee varmasti tutustuttua, kunhan tuo meidän poitsu alkaa leikkiä ulkona Ohjelmasta lapsiperheille en ole edes ottanut selvää...
Esikoista odottaessa piti käväistä yhdellä Petrean luennolla, mutta en sitten jaksanutkaan. Yhdellä neuvolan valmennustunnilla kävin (koskien synnytystä), mutta ei siellä tullut mitään, mitä en olisi jo jostain kuullut/lukenut. Valmennuksessa ei siis muutoin ollut mitään vikaa, että jos vähänkin kokee tarpeelliseksi, niin ehdottomasti niissä kannattaa käydä Itse en vaan kokenut tarpeelliseksi, mutta neuvolatädin mieliksi raahauduin yhteen.
Raskausaika on ollut mukavaa alkuraskautta lukuunottamatta. Kunhan pahoinvointi ja etominen loppuu, niin muut vaivat eivät ole tuntuneet kovinkaan pahoilta. Esikoisesta alkoi supistella jo puolivälistä ja se mietitytti vain sen takia, että jos lapsi syntyykin liian aikaisin. Kivut eivät kuitenkaan olleet kovia, ainakaan nyt kun vertaa synnytyssupistuksiin
Lähipiiri on ottanut raskauteni todella hyvin (tästä toisesta ei vielä tiedä kuin mun ja mieheni perheet). Omat vanhempani olivat todella onnellisia meidän puolesta, kun vihdoin tärppäsi (yritimme esikoista vuoden) ja olivat iloisia myös tästä toisesta, ja siitä, että nyt tärppäsi todella helposti Sisarukseni ja erityisesti siskoni on ihan täpinöissään. Haluaisi kertoa kaikille. Kukaan ei ole mulle tullut sanomaan mitään iästäni. Muiden kautta olen kuullut, että jotkut tutut luulevat lastamme vahingoksi nuoren ikäni vuoksi. Itse en kuitenkaan koe itseäni kovinkaan nuoreksi äidiksi.
Raskausaika (tähän mennessä) on tosiaan ollut hieman raskaampaa, kun on tuo pieni esikoinen hoidettavana. Mutta ei tämä loppujen lopuksi kauaa kestä, vaikka olisi rankkaa koko raskausajan
Me asustellaan täällä Turun ja Kaarinan rajalla. Lapsiperheitä löytyy tältä alueelta, mutta samasta talosta vain yksi, ja heidänkin lapsensa on jo lähemmäs 10v. Paremmin tulee varmasti tutustuttua, kunhan tuo meidän poitsu alkaa leikkiä ulkona
Ohjelmasta lapsiperheille en ole edes ottanut selvää... Esikoista odottaessa piti käväistä yhdellä Petrean luennolla, mutta en sitten jaksanutkaan. Yhdellä neuvolan valmennustunnilla kävin (koskien synnytystä), mutta ei siellä tullut mitään, mitä en olisi jo jostain kuullut/lukenut. Valmennuksessa ei siis muutoin ollut mitään vikaa, että jos vähänkin kokee tarpeelliseksi, niin ehdottomasti niissä kannattaa käydä
Itse en vaan kokenut tarpeelliseksi, mutta neuvolatädin mieliksi raahauduin yhteen.Raskausaika on ollut mukavaa alkuraskautta lukuunottamatta. Kunhan pahoinvointi ja etominen loppuu, niin muut vaivat eivät ole tuntuneet kovinkaan pahoilta. Esikoisesta alkoi supistella jo puolivälistä ja se mietitytti vain sen takia, että jos lapsi syntyykin liian aikaisin. Kivut eivät kuitenkaan olleet kovia, ainakaan nyt kun vertaa synnytyssupistuksiin
Lähipiiri on ottanut raskauteni todella hyvin (tästä toisesta ei vielä tiedä kuin mun ja mieheni perheet). Omat vanhempani olivat todella onnellisia meidän puolesta, kun vihdoin tärppäsi (yritimme esikoista vuoden) ja olivat iloisia myös tästä toisesta, ja siitä, että nyt tärppäsi todella helposti
Sisarukseni ja erityisesti siskoni on ihan täpinöissään. Haluaisi kertoa kaikille. Kukaan ei ole mulle tullut sanomaan mitään iästäni. Muiden kautta olen kuullut, että jotkut tutut luulevat lastamme vahingoksi nuoren ikäni vuoksi. Itse en kuitenkaan koe itseäni kovinkaan nuoreksi äidiksi.Raskausaika (tähän mennessä) on tosiaan ollut hieman raskaampaa, kun on tuo pieni esikoinen hoidettavana. Mutta ei tämä loppujen lopuksi kauaa kestä, vaikka olisi rankkaa koko raskausajan
Mun lähipiiri suhtautuu ihan hyvin. En miehen vanhemmista osaa sanoa mitä mieltä oikeasti ovat, mutteivat ainakaan mun kuullen oo mitenkään oudoksunu asiaa. Oma äiti tais olla hetken aikaa järkyttyny mutta nyt se hokee joka kerta kun nähään että "nuorena ne pitää hankkia, että jaksaa puuhata niiden kanssa". Tiedä sitte että vakuutteleeko sitä itselleen vai mulle
Tässä saman kadun varrella on paljon lapsia ja ainakin yks raskaana oleva, mutta musta ei vielä näe päälle päin että oon raskaana ni en oo kehdannu mennä tutustumaan
Tässä saman kadun varrella on paljon lapsia ja ainakin yks raskaana oleva, mutta musta ei vielä näe päälle päin että oon raskaana ni en oo kehdannu mennä tutustumaan
Vastailen kanssa mariaislan kysymyksiin;
Tiedätkin jo, että asustellaan täällä portsassa. Täällä on kyllä aikalailla lapsiperheitä, mutta vaikeeta on tutustua sen kummemmin, kun tyttö ei vielä ole tuossa leikkipuisto iässä.. keinumassa ollaan kyllä käyty, mutta lähipuistoon ei kyllä ikinä sillon ku me ollaan siellä ole ilmestynyt ketään muuta
Onhan täällä noita äitikahviloita, seurakunnan jotain omaa toimintaa, tyttöjentalolla oli kanssa mun mielestä jotain ja tolla MLL:llä on kanssa jotain juttuja Joskus noita googlailin läpi, mutta ei mua kyllä ne oo innostanut Muskariin kyllä mennään, mutta ei sinnekkään ihan vielä.
Meillä kaikki suhtautui hyvin! Meiltä ruvettiin jo kyselemäänkin ennen kuin tulin raskaaksi, että koskas tulee jälkikasvua ;D joten ilmoistus oli aikamoinen ilouutinen kun kerroin odottavani.
Alkuvaiheessa mulla on kanssa just tollanen teiniäiti fiilis kun menin tuolla vaunoilla ja käytiin jossain! Olen itse muutenkin tosi pienikokoinen, sekin lisäs sitä ajatusta et "hitto ihmiset varmaan luulee, että mä oon joku 16v teinimamma täällä"
Nykyään se ei enää vaivaa, koen että me ollaan kyllä varmasti ihan yhtä hyvät vanhemmat meidän pienelle kuin nämä iäkkäät vanhemmatkin! Itse olen aina ajatellutkin, että haluan nuorena lapsia!
Tiedätkin jo, että asustellaan täällä portsassa. Täällä on kyllä aikalailla lapsiperheitä, mutta vaikeeta on tutustua sen kummemmin, kun tyttö ei vielä ole tuossa leikkipuisto iässä.. keinumassa ollaan kyllä käyty, mutta lähipuistoon ei kyllä ikinä sillon ku me ollaan siellä ole ilmestynyt ketään muuta
Onhan täällä noita äitikahviloita, seurakunnan jotain omaa toimintaa, tyttöjentalolla oli kanssa mun mielestä jotain ja tolla MLL:llä on kanssa jotain juttuja
Joskus noita googlailin läpi, mutta ei mua kyllä ne oo innostanut Muskariin kyllä mennään, mutta ei sinnekkään ihan vielä.Meillä kaikki suhtautui hyvin! Meiltä ruvettiin jo kyselemäänkin ennen kuin tulin raskaaksi, että koskas tulee jälkikasvua ;D joten ilmoistus oli aikamoinen ilouutinen kun kerroin odottavani.
Alkuvaiheessa mulla on kanssa just tollanen teiniäiti fiilis kun menin tuolla vaunoilla ja käytiin jossain! Olen itse muutenkin tosi pienikokoinen, sekin lisäs sitä ajatusta et "hitto ihmiset varmaan luulee, että mä oon joku 16v teinimamma täällä"
Nykyään se ei enää vaivaa, koen että me ollaan kyllä varmasti ihan yhtä hyvät vanhemmat meidän pienelle kuin nämä iäkkäät vanhemmatkin! Itse olen aina ajatellutkin, että haluan nuorena lapsia!
Mutta joo, enpäs oo itekkään mikä taituri tän kaksplussan kanssa, että mites sellanen saadaan tästä tehtyä? Vai meneekö se niin, että tä ketju poistuu ja pitää aloittaa uusi, toivottavasti ei!.. ja vielä, että pysyyhän tämä avoinna kuitenkin niin(vaikka, että ketjun nimi jää näkyviin kaikille ja jos haluaa päästä mukaan keskusteluun on oltava tili), että tänne on mahdollista vielä halukkaiden liittyä mukaan?
Vai meneekö se niin, että tä ketju poistuu ja pitää aloittaa uusi, toivottavasti ei!.. ja vielä, että pysyyhän tämä avoinna kuitenkin niin(vaikka, että ketjun nimi jää näkyviin kaikille ja jos haluaa päästä mukaan keskusteluun on oltava tili), että tänne on mahdollista vielä halukkaiden liittyä mukaan?