Äidit: Ymmärrättekö (hyvinkin?) naisia, jotka omasta tahdostaan päätyvät lapsettomaan elämään koko iäkseen?

Ymmärrän.
Mun yksi parhaista ystävistäni ei halua lapsia ja sen asian hän on sanonut ääneen ja joskus lapsena ensimmäisen kerran. On miettiny asiaa paljonki ja todennu, että hän tykkää kyllä muiden lapsista, mutta ei halua sellaista itselleen.

 

Mutta sen verran ymmärryskykyni onnahtelee, että vaikka en itse lapsettomuusvalintaa kyseenalaistaisikaan, hivenen kyseenalaistaisin tai epäröisin sitä, miten joku voi olla niin varma niin isosta asiasta.

Öh, meinaatsä tosiaan että see suurin osa naisista jotka hankkivat lapsia eiät tosiasiassa edes ole armoja halustaan hankkia niitä. Hankkiat vain varmuuden vuoksi kokeillakseen?

 

Ymmärrän. Ei kaikki halua lapsia.

 

yritän kovasti ainakin ymmärtää. mulla on 2 ystävää jotka molemmat ovat olleet alunperin sitä mieltä että ei lapsia ikinä. kun sain ensimmäiseni niin pikku hiljaa heidän mieli alkoi muovautua. en ole udellut, itse ovat alkaneet yhtäkkiä pölisemään että kyllä ehkä joskus sitten "isona" voisin yhden lapsen haluta. eli ovat itse alkaneet kyseenalaistaa omaa ehdottomuuttaan hieman. musta kyllä ihan jokaisen oma asia. toisen ystävän täti on lapseton omasta tahdostaan, en ole kyllä ikinä tullut kyselleeksi että miksi.

toi on muuten tosi ärsyttävää että sitten näitä lapsettomia pariskuntia pommitellaan sukujuhlissa lapsi kysymyksillä, ihanku se juuri olisi sitä mitä kaikki haluaa! voi jeesus sentään.

 

Ymmärrän. Elämässä on niin paljon muutakin. Ei lapset mun mielestä ole mikään elämäntarkoitus.

 

Ymmärrän. Mun piti itsekin jäädä lapsettomaksi, mutta sitten tuo mies innostuikin vauvajutuista ja sai munkin pääni käännettyä. Ja olen tyytyväinen, että niin kävi, mutta en usko, että olisin ollut tyytymätön elämääni lapsettomanakaan...

 

ymmärrän. sehän jokaisen oma päätös. ei kaikkien tarvii haluta lapsia

 

Suorastaan t o i v o n että kaikki naiset eivät tekisi lapsia!

 

Ymmärrän ja luulen, että monet heistä tietävät jopa paremmin, mitä heidän kannattaa tehdä ja mikä heille on oikein ja parasta, kuin me jotka olemme lapsia saaneet. He ehkä tuntevat itsensä paremmin.

 

Tottakai ymmärrän, miksi pitäis hankkia lapsi jos sitä ei halua? Ihan sairas ajatus että kaikki naiset haluavat äidiksi. Ei äitiys ole mikään naiseuteen mittari.

Mahtaa ollamhieno tulevaisuus semmosella lapsella joka on naisen pakko hankkia

Täys peesi tälle.

 

Ymmärrän kyllä, nykyään. Mun ystäväni ei halua lapsia. Välillä hänellä on hetkiä jolloin ajattelee, että olisi mukavaa jos olisi samanlaista perhe-elämää kuin meillä. Mutta samalla lailla mulla on haikeita hetkiä, kun käyn heidän ihanassa kodissa jayritän kuunnella matkustuskertomuksia ja lapset rääkyy jaloissa. Kaikkea kun ei voi saada, molemmat on tehneet valintansa..

 

Ymmärrän, ja arvostan sitä että jotkut pitävät päänsä kovasta ympäristön painostuksesta huolimatta, jos ovat sitä mieltä että lapset ja lapsiperheen elämä ei ole heitä varten. Ja tämä siis siitä huolimatta, että olen aina itse tiennyt että haluan lapsia kun sen aika on. Ja nyt mulla on kaksi lasta.

Sen sijaan en ymmärrä sitä, että miksi joku ei ymmärrä, että kaikki eivät halua lapsia. Miksi se lasten saaminen pitäisi olla ihan jokaisen aikuisen, varsinkin naisen, unelma ja päämäärä? Ja miksi se tahallinen lapsettomuus tekisi ihmisestä (ja taas varsinkin naisesta) jotenkin huonomman ihmisen? En ymmärrä.

 

Suorastaan t o i v o n että kaikki naiset eivät tekisi lapsia!

Vai tarkoitatko, että toivot, etteivät kaikki lapsia tehneet olisi lapsia tehneet?

 

Kyllä mä ymmärrän, kuuluin itsekin niihin naisiin joiden ei ikinä pitänyt perustaa perhettä ja josta ei pitänyt olla lapsiperheen elämään. Mutta niin ne mielipiteet muuttuu ja 3 lasta tässä pyörii

 

Ymmärrän. Tunnen joitakin jotka ovat kertoneet jo kohtalaisen nuorina etteivät koskaan lapsia halua, ei vaan pidä asioista joita lapset tuovat tullessaan.

Sitä taas en ymmärrä, että miten jotkut joilla on lapsia, jättävät kasvatuksen väliin. Miten joku jaksaa kuunnella jatkuvaa riitaa, huutoa ja jopa lyömistä. Ja miten jotkut puolustelevat lastensa huonoa käytöstä ja jopa hyväksyvät sen kun on kyse omasta lapsesta.

 

[QUOTE="Tuulikki";26858785]Sairasta![/QUOTE]

Miks varte se olis sairasta?

 

tottakai ymmärrän itse en vaan pysty kuvittelemaan, että joku voisi elää koko elämänsä ilman minkäänlaista vauvakuumetta. Mitään synnytystä ihanampaa, en usko kokevani koskaan. Vaikka raskaus on usein vaikea, supistukset sattuu todella paljon ja synnytys sattuu, niin koko tapahtuma on uskomattoman hieno. Ei voi selittää. Kipu ei tunnu samalta, koska tietää, että kipu on luonnollista, eikä ole oikeasti kuolemaisillaan.

Helpompaa se elämä varmaan olisi, jos ei vauvakuumetta olisi koskaan. Voisin olla raskaana, synnyttää ja katsoa pieniä vastasyntyneitä vauvojani vaikka 10 kertaa, mutta äidiksi en kymmenelle lapselle haluaisi. Vähän liian rankkaa :d raskaana oleminen on vaan niin ihanaa ja synnytys haluaisin kaksi lasta, mutta voi olla, että kolmas (ja neljäskin) tulee jos paha vauvakuume iskee vielä senkin jälkeen .

peesi <3

 

Ymmärrän ihan hyvin.

 

En voi sanoa ymmärtäväni, sillä minusta elämästä jää puuttumaan niin paljon ilman lapsia. Mutta tietenkin hyväksyn jos joku tekee päätöksen vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Jokaisella on oikeus elää elämänsä niin kuin haluaa.

 

Kyllä ymmärrän. Itse asiassa ymmärrän paremmin nyt kun on omia lapsia!

 

ymmärrän, voisin olla sellainen itsekin ja monet rakkaimmista ystävistä ovat lapsettomia, eivät siis halua lapsia tulevaisuudessakaan. lapsien vihaamista en pysty ymmärtämään, mutta käsitän ettei kaikki halua äidiksi, vaikka toisille se on kaikken unelmien täyttymys.

 

Ymmärrän oikein hyvinkin.
Itse en ole lapsirakas, en oikein pidä lapsista. Minä haluan tutustua ihmiseen ennenkuin voin sanoa että pidänkö hänestä vaiko enkö, samaa koskee siis lapsia. Lapset kun eivät ole mitään massaa vaan yksilöitä. Siksi en ole koskaan ymmärtänyt miksi joku sanoo että niin tykkää lapsista!! Voisiko joku sitten sanoa että tykkää niin aikuisista??
No, minulla kuitenkin on yksi lapsi, 3v. Olimme miehen kanssa sopineet että emme hanki lapsia jo seurusteluaikana. Olimme olleet yli 7 vuotta naimisissa kun huomasin olevani raskaana. Mietimme tosi tarkkaan mitä teemme ja yhdessä päätimme ryhtyä vanhemmiksi. Olin 43 kun terve lapsi syntyi.

Jälkeenpäin olen jopa katunut tuota päätöstä. Tunteet ovat joskus todella ristiriitaiset, rakastanhan lastani kuitenkin. Olimme molemmat mieheni kanssa kuitenkin jo ehtineet tottua lapsettomaan elämään ja sitä suunnitelleet koko loppuelämäksi. Monet reissut on jääneet tekemättä ja tukiverkosto on tällä iällä olematon kun mummot on jo niin vanhoja. Ystävätkään eivät jaksa enää uhmaikäisiä kun omat lapset on jo teinejä vähintään.

Joten kyllä ymmärrän niitä todella hyvin ketkä ei halua lapsia. Kannustan pysymään lapsettomana jos ei ole aivan varma haluaako lapsia. Liian monta sellaista perhettä on missä lapset ovat pelkkä rasite, kaikki voivat sellaisessa tilanteessa huonosti, etenkin lapset.

Oma lapseni on minulle kaikkikaikessa. Ainokainen kun on, haluan hänelle vain parasta. Tämä on vaikea toteuttaa hemmottelematta mutta parhaani teen. Välillä tuntuu raskaalta ja olen sisäistänyt että niin sen pitää ollakin, äitiys/vanhemmuus ei ole mikään läpihuutojuttu.

Silti joskus leikkii ajatuksella että mitä jos...

 

Kyllä mä ymmärrän. Eivät kaikki halua elämältä samoja asioita, eikä tarvitsekaan. Paras ystäväni on lapseton ja todennäköisesti jääkin lapsettomaksi omasta tahdostaan. Ollaan juteltu paljon asiasta eikä se ole minkäänlainen ongelma meidän välillä. Mun lapselleni hän on maailman ihanin kummitäti

 

Ymmärrän yhtä hyvin kun niitäkin naisia, jotka ihan omasta tahdostaan niitä lapsia tekee

 

Ymmärrän. Ajattelen kyllä että moni näistä varmasti nauttisi äitiydestä jos siihen ryhtyisivät. Minullakin oli lapsuudessa niin huonot kokemukset perhe-elämästä että meinasi jäädä omat lapset tekemättä, mutta onneksi mies sai minut ylipuhuttua.