Äidit: Ymmärrättekö (hyvinkin?) naisia, jotka omasta tahdostaan päätyvät lapsettomaan elämään koko iäkseen?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
No jaa... Niiltä jää jotain kokematta. Osa varmaan olisi tykännyt äitiydestä, jos vaan olis uskaltanut kokeilla. Osalle ei ehkä oikeasti sopisikaan, kuten ei kaikille äideillekään tunnu sopivan. Osa sitten taas on ylivarovaisia kaikessa ja kamalan negatiivisen varovainen ja ennakkoluuloinen suhtautuminen kaikkeen uuteen, joten sitten voi jäädä vahingossa paitsi sellaisestakin, mikä ois itselleen ollut hyväksi ja antoisaa.
 
Ymmärrän. Lapset ovat suuri ja tärkein osa minun elämääni, mutta ei kaikkien tarvitse ajatella samoin. Oikeasti olisi toivottavaa, että ne ihmiset, jotka eivät oikein kykene vanhempina olemaan, jättäisivät lasten teon kokonaan pois. Mutta eipä ne kaikki vatipäät tule sellaista vaihtoehtoa edes miettineeksi.
 
"vieras"
En ymmärrä, miksi minun edes pitäisi muiden ratkaisuja sen kummemmin pohtia. Riittää, että ymmärrän omani :D.

Oikeesti, ei mua 'häiritse' jonkun toisen valinta olla hankkimatta omia lapsia.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Aikasemmin oon aina ajattelut, että suurinosa pariskunnista ei ole omasta tahdostaan lapsettomia. (Ja nimenomaan pariskunnat.)
Pikkuhiljaa oma halu on ruvennu mulle aukeamaan, mutta en varmaan koskaan tule tätä asiaa ymmärtämään hyvin.

Omat mukulat on ollu jo pidempään ihan kamalia (rakastan toki lapsiani), että suorastaan kadehdin lapsettomia pariskuntia! Siis uhmaa jne!
 
En ymmärrä.

Tokikaan en väheksy kenenkään mielipiteitä ja ymmärrän yksittäisiä asiaan liittyviä seikkoja, mutta kokonaisuutta en kyllä tajua. Toisaalta ei minun tarvitsekaan, koska toisten asiat eivät varsinaisesti minulle kuulu.

En myöskään oleta muiden ymmärtävän aina omia mielipiteitäni =)
 
Tottakai ymmärrän :) Itse en vaan pysty kuvittelemaan, että joku voisi elää koko elämänsä ilman minkäänlaista vauvakuumetta. Mitään synnytystä ihanampaa, en usko kokevani koskaan. Vaikka raskaus on usein vaikea, supistukset sattuu todella paljon ja synnytys sattuu, niin koko tapahtuma on uskomattoman hieno. Ei voi selittää. Kipu ei tunnu samalta, koska tietää, että kipu on luonnollista, eikä ole oikeasti kuolemaisillaan.

Helpompaa se elämä varmaan olisi, jos ei vauvakuumetta olisi koskaan. Voisin olla raskaana, synnyttää ja katsoa pieniä vastasyntyneitä vauvojani vaikka 10 kertaa, mutta äidiksi en kymmenelle lapselle haluaisi. Vähän liian rankkaa :D Raskaana oleminen on vaan niin ihanaa ja synnytys :) Haluaisin kaksi lasta, mutta voi olla, että kolmas (ja neljäskin) tulee jos paha vauvakuume iskee vielä senkin jälkeen :).
 
"Sunshine"
Jokainen tekee omat ratkaisunsa elämässään ja se heille suotakoon. Mieheni kanssa halusimme lasta ja saimme lapsen. Minulla on ystäviä, jotka ovat kertoneet etteivät halua lapsia. Se on heidän päätöksensä ja heidän elämänsä. Miksi se olisi minulta mitenkään pois? Jokainen elää elämänsä omalla tyylillään.
 
"Kkk"
Ymmärrän lapsettomiksi haluavia kyllä. Muutama tuttava onkin ja ymmärrän heitä täysin. Mutta en ymmärrä lapsikammoisia, ihmisiä jotka eivät pidä lapsista. Ovathan he itsekkin joskus olleet lapsia. Sellaisille toivoisin omaa lasta jotta he näkisivät kuinka rakkaita lapset ovat. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi olla leperteleviä lastentarhantätejä.
 
"Kiki"
Mutta en mieti asiaa sen enempää. Enkä kyselisi keneltäkään syitä ja perusteluita lapsettomuudelle. Enkä myöskään lapsien haluamiselle ja saamiselle.

Mua ärsyttää ihmisissä se, että kaikki pitää perustella ja selittää, varsinkin jos tekee edes jotain ihan hiukan poikkeavaa tai muka ei-niin-järkevää ja niin edelleen.

Mä itse esimerkiksi menin maistraatissa naimisiin, ilman valkoista mekkoa, mutta olin teettänyt itselleni upean silkkisen juhla-asun, hommanut kukat ja mieheni puvun itselleen maistraattipäiväksi. Niin ja emme vaihtaneet sormuksia. En ole kohdannut vielä yhtäkään joka olisi meitä ymmärtänyt, perheitämme lukuunottamatta. Sori off topic... mutta olen ärsyyntynyt.
 
"Kiki"
Ja kaiken muun lisäksi, me ei oikeen tiedetä haluammeko yrittää saada lasta. Sen me tiedämme, ettemma haluaisi saada kuin yhden lapsen. Joten voitte varmaan arvata, että meiltä kysellään lapsista ja mua läimitään sukujuhlissa mahaan. Meinaa jo melkein itkettää kun ei saa olla rauhassa.
 
Ymmärrän, tai ainakin otaksun ymmärtäväni. Ja tietoinen lapsettomuus on valinta siinä, missä moni muukin asia elämässä moni muukin asia, enkä arvovalintana sitä kyseenalaista, vaikka se ei omani kaltainen olisikaan.

Mutta sen verran ymmärryskykyni onnahtelee, että vaikka en itse lapsettomuusvalintaa kyseenalaistaisikaan, hivenen kyseenalaistaisin tai epäröisin sitä, miten joku voi olla niin varma niin isosta asiasta.
 
"Vieras"
Aikasemmin oon aina ajattelut, että suurinosa pariskunnista ei ole omasta tahdostaan lapsettomia. (Ja nimenomaan pariskunnat.)
Pikkuhiljaa oma halu on ruvennu mulle aukeamaan, mutta en varmaan koskaan tule tätä asiaa ymmärtämään hyvin.

Omat mukulat on ollu jo pidempään ihan kamalia (rakastan toki lapsiani), että suorastaan kadehdin lapsettomia pariskuntia! Siis uhmaa jne!

Naulan kantaan!
 
lucifer
rakkain ja paras ystäväni on lapseton, mutta ei ole silti lapseton. hänellä on tällä hetkellä neljä lasta joille on todella tärkeä ja rakas, ja nämä lapset ovat samoin hänelle.

omia "oikeita" lapsia hän ei halua, ei ole halunnut ikinä. asuu yksin, ei halua edes parisuhdetta. nämä vierailevat lapset riittävät hänelle.
 

Yhteistyössä