Äidit radalla?

Milla tavalla krapula haittaa lapsia jos heilla on toinen vastuunkantokykyinen aikuinen heita hoitamassa?

Et ilmeisesti ole alkoholistin lapsi. Olen kokenut vanhemman krapulaa lapsuudessani ja voin kertoa, että se haittasi minua, sekä alle kouluikäisenä että teininä. Olo oli turvaton (kyllä, vaikka oli kunnossa oleva vanhempi myös kotona) ja vapaapäivä tuntui menevän suurelta osin hukkaan, kun ei voitu olla ja tehdä asioita koko perheen kesken, pieniäkään kivoja juttuja. Piti yrittää olla hiljaa ja krapulainen oli paitsi pahanhajuinen ja väsynyt, myös pinna kireällä ja itsekeskeinen (tätä tietenkään itse tajuamatta tai myöntämättä). Toinenkaan vanhempi ei iloisimmillaan ollut.

Lapsi koki, että itsessä täytynee olla jotain vikaa, kun vanhempi haluaa mielummin viettää aikaansa krapulassa sen sijaan, että oltaisiin yhdessä. Tämä ei ole pelkästään minun kokemukseni, vaan sisarusteni ja samassa tilanteessa olleiden ystävieni, joiden kanssa olemme aiheesta puhuneet.

Minunkin alkoholistivanhempani hoiti työnsä lähes eläkeikään asti ja oli monen ulkopuolisen mielestä varmasti ihan perushyvin asiansa hoitava ihminen. Vuosikausia hän pystyi kieltämään ongelmansa itseltään. Lapsen silmin se ei tuntunut samalta, vaikka sille ei ollut sanoja.

En ehka alkoholistin lapsi, mutta kylla suurkuluttajan lapsi. Aitini oli/on ns. kaappijuoppo ja useasti, useasti humalassa lapsuusaikanani. Monesti ihan oksentelukunnossa.

Humalatila aiheutti minussa turvattomuutta, mutta krapulatila ei todellakaan, olihan silloin aitini jo normaalisti ajatteleva vaikkakin kaytti paivan sairastamiseen.

Lapsuuteni ei kuitenkaan ole luonnut minuun ehdottomuutta alkoholia kohtaan, vaan ymmarran ettei pari lasia viinia kotona haittaa lapsia ollenkaan. Taten juonkin runsaammin vain kun itse olen poissa lapseni silmista. Jos minulla on pari kertaa vuodessa ihan krapula, niin sen sairastan kylla ihan hyvalla omallatunnolla.

Osaan erottaa asiat; en ole aitini eika minun, haneen verrattuna hyvin vahainen, alkoholinkaytto takuulla hairitse lastani. Siita olen kylla pitanyt huolen.

 

Lapsuuteni ei kuitenkaan ole luonnut minuun ehdottomuutta alkoholia kohtaan, vaan ymmarran ettei pari lasia viinia kotona haittaa lapsia ollenkaan.

Olen yllä olevan lauseen kanssa samaa mieltä ja siitä ketjussa vallitsi minun käsittääkseni aika suuri yksimielisyys. Pari lasia on täysin eri asia kuin radalla käyminen tai krapulan sairastaminen kotona lapsen myös ollessa kotona, ei näitä voi yhdistää, että kun tuomitset toisen, tuomitset molemmat.

En viittaa seuraavalla kommentilla kenenkään kirjoitukseen tässä ketjussa, mutta on tyypillistä alkoholisteille ajatella, että muut ovat tiukkapipoja, jotka tuomitsevat alkoholinkäytön kokonaan, eivätkä "ymmärrä" minun käyttävän sitä "normaalisti" ja "kohtuudella", että juuri minulla kaikki on ihan "hallinnassa". Ongelma onkin muilla, eikä alkoholistilla/riskikäyttäjällä.

Minusta krapula (= huonompi olo kuin pelkästä valvomisesta ja max. 4 alkoholiannoksesta) ei kuulu kohtuukäyttöön missään iässä tai elämäntilanteessa, ja mikä ei ole kohtuukäyttöä, on määritelmällisesti riskikäyttöä. Jos lapsi on muualla hoidossa, niin se on vain oman hyvinvoinnin riskeeraamista, johon aikuisella on toki oikeus, tapahtuipa se alkoholin, epäterveellisen syömisen tai jonkun muun keinoin.