Käsittääkseni sinä et viekään lastasi hoitoon töidesi takia vaan uuden vauvan takia ja niiden jauhamiesi "virikkeiden" vuoksi. En todellakaan usko että lapsesi on onnellisempi hoidossa kuin kotona äidin luona. Hän tuntee varmasti itsensä hyljätyksi ja kukapa ei tuntisi. Äiti lähtee vauvan kanssa kotiin ja lapsi hyljätään hoitoon. Julmaa! Sympatiani todella on niiden äitien puolella ketkä vievät lapsensa hoitoon pakosta rahatilanteen takia. He eivät vie sen takia etteivät jaksa hoitaa lastaan kotona. Puhut ihan soopaa, et voi uskoa juttuihisi itsekään! Emme asu kaksiossa vaan maalla omakotitalossa jossa hoidamme päivän perushommien lisäksi myös vuodenaikoihin vaadittavat ulkotyöt. Ja koti on mielestäni suht siisti. Mutta pointti ei kai ole siinä että kodin tulee kiiltää vai sitäkö siellä sitten päivät teet kun vauva nukkuu? Puunaat kotia? Ota vanhempi lapsesi mukaan kotihommiin. Meillä lapsi nautti kun sai itse haravoida tai viikata pyykkiä tms. äidin kanssa. Antaisit aikaa esikoisellesi koska sitä hän varmaan tarvitsee. Miten sitten illalla enää jaksat leikkiä esikkosi kanssa kun päivät viikkaat ja pyykkäät ahkerasti... En voi vain ymmärtää. \|O \|O
Äidit jotka kotona mutta isompi lapsi hoidossa,apua kaipaan!
- Viestiketjun aloittaja äittä77
- Ensimmäinen viesti
Äitien tulisi luottaa itseensä enempi. Lapsen on varmasti hyvä olla normaalissa kodissa, missä äiti tekee kotiohommia. Välillä äiti toki istahtaa kahville ja ottaa lapsen vaikka saman pöydän ääreen piirtämään /värittämään ja sanoo hänelle että minä haluan nyt rauhassa lukea tämän lehden.
Se, että perheessä on lapsia, on aivan normaalia. Ei heitä tarvitse sen kummemmin leikittää. Jos lapsi tottuu heti syntymästä saakka siihen, että joku viihdyttää häntä koko ajan, niin ei tarvitse sitten murrosiän tullessa ihmetellä, mikä nuorta vaivaa. Silloin tällöin voi pelata lapsen kanssaan jonkun pelin, joskus lukea kirjan. Ruokaa tehdessäsi voi jutella lapsen kanssa, leikkiä vaikka "kotista" samalla. Kivempaahan se ruoanlaittokin on silloin, saati hiljaa yksin hämmentää pataa.
Kaikkien ihmisten, niin kotiäitien, työssäkävijöiden ja perhepäivähoitajienkin täytyy joskus käydä vessassa. Helpointa se näin kotiäitinä on niin, että jättää oven hieman raolleen. Lapset leikkivät sen aikaa varmasti rauhassa. Jos oven laittaa lukkoon, on varmasti huutoa oven takana. Vauva on helppo ottaa vessan lattialle köllimään. (Töissä toki kannattaa ovi sulkea perässään...)
Minä olen vienyt lapset hoitoon, kun olen itse lähtenyt töihin. Hoitoonviennin ainoa syy on siis se, että olen töissä. Monien mielestä sekään ei ole oikein. Kyllä pystyn ottamaan vastaan kritiikkiä asiasta, en ole itsekään kovin ylpeä työssäkäynnistäni. Äitiyslomani alettua otan aina lapset kotiin.
Juuri tänäkin aamuna nelivuotias sanoi että hoitopaikassa oli mukavaa. Toki se on totta, mutta ei silti tule mieleenkään varata hänelle siksi hoitopaikkaa!! Puistossa on aamupäivällä naapuruston lapsia ja sisarukset tulevat päivällä koulusta. Illalla taas piha vilisee lapsia. Toki nelivuotiaamme näkee muitakin lapsia kuin vauvamme. Onneksi hän oppii olemaan kotona päivällä myös yksinkin.
Se, että perheessä on lapsia, on aivan normaalia. Ei heitä tarvitse sen kummemmin leikittää. Jos lapsi tottuu heti syntymästä saakka siihen, että joku viihdyttää häntä koko ajan, niin ei tarvitse sitten murrosiän tullessa ihmetellä, mikä nuorta vaivaa. Silloin tällöin voi pelata lapsen kanssaan jonkun pelin, joskus lukea kirjan. Ruokaa tehdessäsi voi jutella lapsen kanssa, leikkiä vaikka "kotista" samalla. Kivempaahan se ruoanlaittokin on silloin, saati hiljaa yksin hämmentää pataa.
Kaikkien ihmisten, niin kotiäitien, työssäkävijöiden ja perhepäivähoitajienkin täytyy joskus käydä vessassa. Helpointa se näin kotiäitinä on niin, että jättää oven hieman raolleen. Lapset leikkivät sen aikaa varmasti rauhassa. Jos oven laittaa lukkoon, on varmasti huutoa oven takana. Vauva on helppo ottaa vessan lattialle köllimään. (Töissä toki kannattaa ovi sulkea perässään...)
Minä olen vienyt lapset hoitoon, kun olen itse lähtenyt töihin. Hoitoonviennin ainoa syy on siis se, että olen töissä. Monien mielestä sekään ei ole oikein. Kyllä pystyn ottamaan vastaan kritiikkiä asiasta, en ole itsekään kovin ylpeä työssäkäynnistäni. Äitiyslomani alettua otan aina lapset kotiin.
Juuri tänäkin aamuna nelivuotias sanoi että hoitopaikassa oli mukavaa. Toki se on totta, mutta ei silti tule mieleenkään varata hänelle siksi hoitopaikkaa!! Puistossa on aamupäivällä naapuruston lapsia ja sisarukset tulevat päivällä koulusta. Illalla taas piha vilisee lapsia. Toki nelivuotiaamme näkee muitakin lapsia kuin vauvamme. Onneksi hän oppii olemaan kotona päivällä myös yksinkin.
Miina sun kirjotuksesi oli todella hyvä. Sun ei missään nimessä kannata potea huonoa omaatuntoa siitä että olet vienyt lapsesi hoitoon töidesi vuoksi. Se on toki ymmärrettävää ja nykyinen heikko kotiäitien arvostus (ainakin taloudellinen arvostus) pakottaa monet äidit töihin vasten tahtoaan. Mutta alkuperäisen kirjoittajan syitä en ymmärrä, sinun hyvinkin!
nohuh
jumankekkuli! miks niitä penikoita pitää ängetä maailmaan jos ei niitä jaksa hoitaa?!! HALOO! oisko kannattanut miettiä ennenku revaas levitit? :headwall: :headwall:
Tuli vaan mieleen, että eikö kunnassasi ole esim. seurakunnan järjestämää kerhoa, joissa voi käydä lasten kanssa. Lapset leikkisivät keskenään ja äideilläkin olisi seuraa. 2-3 tuntia kerrallaan siellä tohinassa tyydyttää lapsesi toiminnan tarvetta ja hän väsyykin päikkärikuntoon helpommin, jolloin äitikin saa siltä osin huokaista helpotuksesta.
t.Katri, tytöt 6v ja 1v1kk.
t.Katri, tytöt 6v ja 1v1kk.
\
Tänään oli loistava päivä, kummitätini miehensä kanssa ovat lomalla ja tulivat hakemaan pojan ulos niin sain edes pyykättyä pari koneellista pyykkiä vauvan nukkuessa liinassa!! =)
Oikeasti en ehdi päivisin siivoamaan tai kunnolla ees tekemään ruokaa kun vauva huutaa vatsaansa lähes koko ajan minkä on hereillä tai sit nukkuu vartin pätkissä,senkin mieluiten sylissä ja esikoinenkin vaatii huomiota,en vaan pysty siihen että hän leikkii päivät yksin huoneessaan...
Ja koska mieheni tekee pitkää työpäivää sekä lisäksi iltaisin pyörittää ohjelmatoimistoaan tietokoneen avulla ja viikonloppuisin on keikoilla niin hänestä on apua hyvin vähän ja senkin kotona olo ajan illalla tykkään että hän viettää lasten kanssa leikkien eikä kotitöitä puurtaen,muutenhan hänellä ei olis mitään yhteyttä lapsiimme!! Joten kotityöt ovat minun varassa,kiitollinen olen miehelleni sillä hän mahdollistaa mun kotona olon ja ison talomme sekä hyvän asuinympäristön jossa lapsiemme on hyvä kasvaa isoiksi ilman että tarttee koko ajan pelätä joutuvansa jonkin rikoksen uhriksi!!!
On semmoinen, maanantai aamuisin klo 10-11...siinä tän kunnan tarjonta äideille,kertonee jotain äitien ja pienten lasten määrästä täällä... Tuonnekaan emme koskaan ehdi,koska aamutoimissa kahden pienen kanssa menee kuitenkin sinne 10asti ainakin ennenku molemmat on syötetty ja pesty ja puettu lähtövalmiiksi. Esikko herää klo 8-9 ja en viitsi yhden kerhon takia alkaa päivärytmiä muuttamaan ja poikaa herättelemään...Alkuperäinen kirjoittaja 07.10.2004 klo 16:23 Katri kirjoitti:
Tänään oli loistava päivä, kummitätini miehensä kanssa ovat lomalla ja tulivat hakemaan pojan ulos niin sain edes pyykättyä pari koneellista pyykkiä vauvan nukkuessa liinassa!! =)
Oikeasti en ehdi päivisin siivoamaan tai kunnolla ees tekemään ruokaa kun vauva huutaa vatsaansa lähes koko ajan minkä on hereillä tai sit nukkuu vartin pätkissä,senkin mieluiten sylissä ja esikoinenkin vaatii huomiota,en vaan pysty siihen että hän leikkii päivät yksin huoneessaan...
Ja koska mieheni tekee pitkää työpäivää sekä lisäksi iltaisin pyörittää ohjelmatoimistoaan tietokoneen avulla ja viikonloppuisin on keikoilla niin hänestä on apua hyvin vähän ja senkin kotona olo ajan illalla tykkään että hän viettää lasten kanssa leikkien eikä kotitöitä puurtaen,muutenhan hänellä ei olis mitään yhteyttä lapsiimme!! Joten kotityöt ovat minun varassa,kiitollinen olen miehelleni sillä hän mahdollistaa mun kotona olon ja ison talomme sekä hyvän asuinympäristön jossa lapsiemme on hyvä kasvaa isoiksi ilman että tarttee koko ajan pelätä joutuvansa jonkin rikoksen uhriksi!!!
Siis käsittämätöntä että jotkut jaksavat syyllistää toisia äitejä! \|O \|O Tämä todistaa vain sen että toinen äiti on toisen äidin pahin vihollinen... 
Kaikki sympatiat ap:lle! :flower: Eikö voida käsittää sitä, että elämäntilanteita on erilaisia, kuten myös lapsia?! Miksi on niin vaikeaa hyväksyä sitä, että ihmiset elävät erilailla ja tekevät erilaisia ratkaisuja? AIVAN varmasti jokainen äiti ja isä tekevät ratkaisunsa siten, mikä on parasta omalle lapselle! Marginaaliporukka on erikseen...
Ja toisekseen, ap EI kysynyt mielipidettä vaan APUA! Onko kyse kateudesta vai mistä kun pitää kanssasisariaan tällä tavoin kohdella?
:headwall: :headwall: :headwall:
Kaikki sympatiat ap:lle! :flower: Eikö voida käsittää sitä, että elämäntilanteita on erilaisia, kuten myös lapsia?! Miksi on niin vaikeaa hyväksyä sitä, että ihmiset elävät erilailla ja tekevät erilaisia ratkaisuja? AIVAN varmasti jokainen äiti ja isä tekevät ratkaisunsa siten, mikä on parasta omalle lapselle! Marginaaliporukka on erikseen... Ja toisekseen, ap EI kysynyt mielipidettä vaan APUA! Onko kyse kateudesta vai mistä kun pitää kanssasisariaan tällä tavoin kohdella?
:headwall: :headwall: :headwall:
olen tänään ekaa kertaa palstalla ja täytyy myöntää että täällä on ihan sikamaista kielenkäyttöä. eikö asiallinen keskustelu onnistu?
no asiaan. minä vein esikoiseni hoitoon 10 kk vanhana. kadun sitä lopun elämäni. olisimme kyllä rahallisesti pärjänneet vaikka olisin jäänyt hoitovapaallekin, mutta se köyhyys vain pelotti liikaa. nyt kun lapsia on kaksi ja olen jälleen ä-lomalla, aion olla niin pitkään, että pienempi on ainakin reilusti yli 2 vuotias. Olen nauttinut näistä päivistä, rakastan pikkuisia murmeleitani ihan hiisisti, enkä antaisi vanhempaa hoitoon ennen 3-v. synttäreitä. mutta hän onkin hyvin rauhallinen tapaus, tykkää puuhastella kotona eikä niinkään välitä vielä ikätovereistaan. käymme kyllä säännöllisesti perhekerhossa.
Aluksi oli rankkaa, onhan 1,5 vuotta ikäeroa aika vähän. Mutta tuntuu, että joka viikko tilanne muuttuu aina vain paremmaksi ja helpommaksi, vaikka isoveljen mustasukkaisuus alkaakin vasta nyt nostelemaan päätään.
Yritä jaksaa! Jos et kertakaikkiaan jaksa, hae sitä puolipäivähoitoa. Jokainen taaplaa tyylillään.
no asiaan. minä vein esikoiseni hoitoon 10 kk vanhana. kadun sitä lopun elämäni. olisimme kyllä rahallisesti pärjänneet vaikka olisin jäänyt hoitovapaallekin, mutta se köyhyys vain pelotti liikaa. nyt kun lapsia on kaksi ja olen jälleen ä-lomalla, aion olla niin pitkään, että pienempi on ainakin reilusti yli 2 vuotias. Olen nauttinut näistä päivistä, rakastan pikkuisia murmeleitani ihan hiisisti, enkä antaisi vanhempaa hoitoon ennen 3-v. synttäreitä. mutta hän onkin hyvin rauhallinen tapaus, tykkää puuhastella kotona eikä niinkään välitä vielä ikätovereistaan. käymme kyllä säännöllisesti perhekerhossa.
Aluksi oli rankkaa, onhan 1,5 vuotta ikäeroa aika vähän. Mutta tuntuu, että joka viikko tilanne muuttuu aina vain paremmaksi ja helpommaksi, vaikka isoveljen mustasukkaisuus alkaakin vasta nyt nostelemaan päätään.
Yritä jaksaa! Jos et kertakaikkiaan jaksa, hae sitä puolipäivähoitoa. Jokainen taaplaa tyylillään.
iksu
hei ihan okeesti haiskahtaa siltä että haluat itse päästä helpolla. itselläni kaksi lasta toinen 4v toinen 9kk ja kotona kumpikin. ja huomio pitää jakaa tasapuolisesti muuten isompi tuntee itsensä vähempi arvoseksi ja se kyllä kostautuu pahimmassa tapauksessa sille pienelle kostetaan ja rumasti...mä tiedän että rankkaa se on mulla on vielä toinen poika astmaatikko eli ei hirmu helppoa sekään aina ole mut pitää vaan jaksaa koska ite ne lapset olen halunnu ei ne tänne omasta pyynnöstä ole ilmestynny!! se kannattaa aina muistaa!!!! =)
ihan vaan sivusta
Miksi todellakin toinen lapsi pois jaloista? Miksi tehdä lapsia jos niitä ei jaksa hoitaa?
Missä se ilo lapsista on jos ne roudataan päiväksi pois tieltä ja kenties vielä viikonloppunakin mummolle tai jonnekin?
Eikös kuitenkin jokaisen omista lapsistaan pitäisi huolehtia ja jos on kotona niin kyllä vielä jonkun 3-4 vuotiaankin paikka on kotona.
Pistäkää samantien ne tenavat kokopäiväiseen tai öiseen hoitoon ja käykää joskus tapaamassa.
Kyllä nykyvanhemmilla on vanhemmuus hukassa!!
Vai onko idea tehdä lapsia se että äiti pääsee helpommalla ja saa olla kotona. Väännetään vaan tenava maailmaan tasasin kolmen vuoden välein ja ä-lomalla ja hoitovapaalla saa olla. Ja rusinat pullasta eli vain se pienin rahaa ja vapautta tuova tapaus kotona ja sitten isompi hoitoon ja pienellä hoitomaksulla kun eihän äidillä ole tuloja.
Perhana putket tukkoon tuollasilla jo toisen lapsen jälkeen heti jos ei aio isompaa lasta hoitaan niin tulee yhteiskunnalle vähemmän kustannuksia.
Missä se ilo lapsista on jos ne roudataan päiväksi pois tieltä ja kenties vielä viikonloppunakin mummolle tai jonnekin?
Eikös kuitenkin jokaisen omista lapsistaan pitäisi huolehtia ja jos on kotona niin kyllä vielä jonkun 3-4 vuotiaankin paikka on kotona.
Pistäkää samantien ne tenavat kokopäiväiseen tai öiseen hoitoon ja käykää joskus tapaamassa.
Kyllä nykyvanhemmilla on vanhemmuus hukassa!!
Vai onko idea tehdä lapsia se että äiti pääsee helpommalla ja saa olla kotona. Väännetään vaan tenava maailmaan tasasin kolmen vuoden välein ja ä-lomalla ja hoitovapaalla saa olla. Ja rusinat pullasta eli vain se pienin rahaa ja vapautta tuova tapaus kotona ja sitten isompi hoitoon ja pienellä hoitomaksulla kun eihän äidillä ole tuloja.
Perhana putket tukkoon tuollasilla jo toisen lapsen jälkeen heti jos ei aio isompaa lasta hoitaan niin tulee yhteiskunnalle vähemmän kustannuksia.
Tähän asti olen sivuss seurannut tätä keksuselua,mutta nyt ajattkin jo ottaa itekkin osaa tähän keskusteluun, kun tosiaan minustakin alkaa vaikuttaa että ei tässä nyt ihan vaan ole lapselle virikkeiden tarjoamisesta kyse!! Minulla itelläni on 3lasta. esikoinen ekaluokalla, 1.8kk ja 4kk lapset ja perheessä isokokoinen koira. Kyllä minä ehdin kaiken tekemään ja JOKA PÄIVÄ satoi tai paistoi meillä ollaan ulkona viimeistään klo 9.30 VAIKKA PIENEMMÄT HERÄILEVÄTKIN VASTA KLO 8-9 aikoihin...Minä itse herää huomattavasti aikasemmin laittaakseni esikoisen kouluun ja siinä sitten samalla hoitelen jo paljon kotitöitä, mitä kyllä saan oiden pientenkin kanssa tehtyä. Siivoamienkin tuollasen taaperon kanssa voi ihan oikeesti olla hauskaa kun siihenniin asennoituu..Lapselle oma rätti käteen ja pölyjä pyyhkimään ym..
Kyllähän tähän välillä väsyy kun olen tosi paljon myös yksin lasten kansa, mutta kävin tutustumassa tuolla paikallisesa päivkodissa ja tulin siien tulokseen ettei heillä ole tarjota siellä mitään mitä lapseni ei kotona saisi.. Miten luulisit ehtiväsi laittaa lapsen aina päiväkotiin aamulla valmiiksi?? Eihän se sinnekään itsestään mene? Joutuisihan sinä silloinkin pukemaan lapseille päälle heti aamutuimaan ja jos matkoihin menee aikaa niin mieti järjellä kuinka paljon sinulle ihan okeesti jäisi aikaa muuhun jos lapsi on n.4h päiväkodissa, kun mietit vauvan pukemiset ja syötöt ym..En tahdo todellakaan tuomita,mutta tuli vain olo että oletko miettinyt asioita ihan loppuun asti? Ei se päiväkotiin laittokaan ole mikään onni ja autuus..Oletko miettinyt että voisitko saada esim. kodinhoitajaa vaikka kerran viikossa? Ystäväni luona käy kodinhoitaja juuri samasta syystä kerran viikossa, hän on kylläkin yh äiti,mutta sitä kannattaa kysäistä kunnasta!!
Kyllähän tähän välillä väsyy kun olen tosi paljon myös yksin lasten kansa, mutta kävin tutustumassa tuolla paikallisesa päivkodissa ja tulin siien tulokseen ettei heillä ole tarjota siellä mitään mitä lapseni ei kotona saisi.. Miten luulisit ehtiväsi laittaa lapsen aina päiväkotiin aamulla valmiiksi?? Eihän se sinnekään itsestään mene? Joutuisihan sinä silloinkin pukemaan lapseille päälle heti aamutuimaan ja jos matkoihin menee aikaa niin mieti järjellä kuinka paljon sinulle ihan okeesti jäisi aikaa muuhun jos lapsi on n.4h päiväkodissa, kun mietit vauvan pukemiset ja syötöt ym..En tahdo todellakaan tuomita,mutta tuli vain olo että oletko miettinyt asioita ihan loppuun asti? Ei se päiväkotiin laittokaan ole mikään onni ja autuus..Oletko miettinyt että voisitko saada esim. kodinhoitajaa vaikka kerran viikossa? Ystäväni luona käy kodinhoitaja juuri samasta syystä kerran viikossa, hän on kylläkin yh äiti,mutta sitä kannattaa kysäistä kunnasta!!
Maamikki harmaana
En jaksa muuta sanoa kuin vähän kommenttia siihen, kun joku laittoi, että vauva nukkuu suurimmanosan päivästä. VÄÄRIN! Meillä nukkui vauvana neljät päiväunet, yhdet olivat aina puolentunnin mittaiset. Eli älkää kuvitelko, että kaikilla on asiat samoin kuin teillä!
Alkuperäiselle kysyjälle vain haluaisin sanoa: EI ole tarkoituskaan että että pääset kahden noin pienen lapsen kanssa helpolla. Jos oikeasti olet niin uusavuton että tarviit lapsenvahdin pystyäksesi pesemään pyykkiä, niin tulee vaan mieleen että onko sinutkin sysätty lapsena hoitoon siksi aikaa kun kotitöitä on tehty. Älä nyt tee virhettä, lapsi saa parhaimmat virikkeensä juuri vanhemmiltaan, vaikka se olisi sitten pyykinpesun tai tiskaamisen katselua. Jollei koskaan näe kun kotitöitä tehdään niin ei sitä lopputulostakaan opi arvostamaan, puhumattakaan osallistumisesta joskus myöhemmin...
Tiedoksi
meillä on vielä subjektiivinen päivähoito-oikeus. Kunnan on järjestettävä lapselle hoitopaikka vaikka oletkin kotona. Hae päiväkodista hakemukset ja laita eteenpäin muistaakseni 4 kk aikaisemmin ja soita perään pidä meteliä itsestäsi ja VAADI että saat lapselle vaikka osa-aikapaikan. Ymmärrän hyvin tilanteesi muista pysyä kovana ja pitää kiinni oikeuksistasi. Levännyt äiti jaksaa paremmin ja osaa nauttia niistä vaikeistakin päivistä.
Mielenkiintoinen keskusteluketju, jota luin vasta tänään... Meillä lapset (3 kpl) ovat olleet kotona äitiysloman aikana. Aina ei ollut helppoa, mutta onnekseni myös lasten isä on osallistunut täysillä - myös työpäivän jälkeen. Lisäksi hän on ollut hoitovapaalla jokaisen lapsen kanssa, ja silloinkin isommat ovat olleet kotona. :heart: :heart: :heart:
Mietinkin, millainen suhtautuminen kirjoittajien miehillä on ollut asiaan, ovatko he olleet valmiita helpottamaan sitä tilannetta, joka on muodostunut, kun perheeseen on syntynyt toinen lapsi.
Tiedän, olen onnellisessa asemassa...
Mietinkin, millainen suhtautuminen kirjoittajien miehillä on ollut asiaan, ovatko he olleet valmiita helpottamaan sitä tilannetta, joka on muodostunut, kun perheeseen on syntynyt toinen lapsi.
Tiedän, olen onnellisessa asemassa...
voimariini
Minulla on täällä kolme alle 2v. lasta ja voin myös sanoa ettei todellakaan aina ole helppoa! Uskon kuitenkin että on aika lailla asenteesta kiinni miten sitä selviää ja jaksaa eteenpäin.
Itse olen laittanut asiat aika lailla uuteen järjestykseen, eli kotityöt on jääneet vähemmälle huomiolle jne.
Kaikille lapsille yritän antaa aikaa niin paljon kun pystyn, ja ovatkin jo hiukan oppineet että joku joutuu aina odottamaan, yleensä siinä tulee kyllä huuto mutta mahtuuhan tähän maailmaan ääntä!!
Päivät menee melkein lasten kanssa lattialla, siinä välissä sitten esikon(1v.8kk) kanssa hoidellaan pyykit ja tiskit ja ruoka. Yleensä apulainen saa aikaan sen että itse tekee asiat kahteen kertaan mutta saapi toinen olla apuna.
Kaksoset leikkivät sillä aikaa lattialla tai roikkuvat lahkeessa ja kitisevät. Olen huomannut että päivä päivältä saan tehtyä enemmin asioita kun lapset alkavat jo nyt touhuilla keskenään.
Kolmen näin pienen kanssa liikkuminen on tosi hankalaa eli olemme melkein aina kotona ja viihdytämme toisiamme, uskon sen vielä riittävän lapsilleni! Mies tekee piiiittkäääää päivää töissä, mutta auttaa aina kun mahdollista ja voi miten lapset nauttii kun isi on illalla neljäntenä lapsena olohuoneen lattialla!! :heart:
En usko että tämä useamman pienen kanssa oleminen onkaan tarkoitettu olemaan helppoa, mutta siitä olen varma että jonain päivänä tämä maksaa itsensä takaisin korkojen kera!!!
Itse pusken sisulla eteenpäin ja jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee mutta kaikki olemme kuitenkin lapsillemme se MAAILMAN PARAS ÄITI!!! :wave:
Itse olen laittanut asiat aika lailla uuteen järjestykseen, eli kotityöt on jääneet vähemmälle huomiolle jne.
Kaikille lapsille yritän antaa aikaa niin paljon kun pystyn, ja ovatkin jo hiukan oppineet että joku joutuu aina odottamaan, yleensä siinä tulee kyllä huuto mutta mahtuuhan tähän maailmaan ääntä!!
Päivät menee melkein lasten kanssa lattialla, siinä välissä sitten esikon(1v.8kk) kanssa hoidellaan pyykit ja tiskit ja ruoka. Yleensä apulainen saa aikaan sen että itse tekee asiat kahteen kertaan mutta saapi toinen olla apuna.
Kaksoset leikkivät sillä aikaa lattialla tai roikkuvat lahkeessa ja kitisevät. Olen huomannut että päivä päivältä saan tehtyä enemmin asioita kun lapset alkavat jo nyt touhuilla keskenään.
Kolmen näin pienen kanssa liikkuminen on tosi hankalaa eli olemme melkein aina kotona ja viihdytämme toisiamme, uskon sen vielä riittävän lapsilleni! Mies tekee piiiittkäääää päivää töissä, mutta auttaa aina kun mahdollista ja voi miten lapset nauttii kun isi on illalla neljäntenä lapsena olohuoneen lattialla!! :heart:
En usko että tämä useamman pienen kanssa oleminen onkaan tarkoitettu olemaan helppoa, mutta siitä olen varma että jonain päivänä tämä maksaa itsensä takaisin korkojen kera!!!
Itse pusken sisulla eteenpäin ja jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee mutta kaikki olemme kuitenkin lapsillemme se MAAILMAN PARAS ÄITI!!! :wave:
Täytyy minunkin kantaa korteni kekoon. Minulla on kolme lasta, joista vanhin 4 vuotias on kaksi päivää viikosta päiväkodissa ja pienet 1v5kk ja 4kk ovat kotona. Täytyy myöntää, että välillä ei jaksa, varsinkin jos sattuu olemaan levottomia öitä ja parisängyssä parhaimmillaan viisi henkeä. Kyllähän siis kotityöt hoituu siinä ohessa, tosin pyykkituvalle meno on välillä tosi suoritus mutta on selvitty. Ymmärrän hyvin sen että viedään vanhin hoitoon, mutta sitä en jostain syystä ymmärrä, että viedään kaikki lapset hoitoon ja ollaan itse kotona... Ei meidän neiti ainakaan vielä muita virikkeitä tarvitse, saa tarpeeksi tyhjennellessään kaikkia laatikoita joihin yltää.
Mutta jokainen tavallaan, onhan meille annettu mahdollisuus valita.
Mutta jokainen tavallaan, onhan meille annettu mahdollisuus valita.
Niin, kyllähän lasten kanssa kotona olo vaatii hiukan asennetta, ei siinä ihan helpolla pääse eikä ole tarkoituskaan! Miulla on neljä alle kouluikäistä, pienin 4 kk, enkä raaskis kyllä ketään viedä hoitoon. Kotityöt jää usein retuperälle, mutta mitä siitä, on elämässä tärkeempääkin kuin ainainen siivoaminen. Ja kyllä lasten kans pystyy tekemään paljon asioita jos haluaa, ainakin nyt tuo pyykinpesu! meillä tykkää lapset autella siinä mukana...
Ajattelin olla ensin kommentoimatta koko asiaan, mutta kyllä ne virikkeet löytyy sieltä kotoa noin pienelle! Se on sitten ihan toinen juttu jos äiti on masentunut tai muuten esim psyykkisesti sairas, niin lasten on hyvä olla välillä muualla. Koitahan pärjäillä ja jos oot tosiaan sitä mieltä, että lapsesi tarvitsee sen hoitopaikan, niin sinulla on siihen kuitenkin oikeus ihan lain puitteissa...
Ajattelin olla ensin kommentoimatta koko asiaan, mutta kyllä ne virikkeet löytyy sieltä kotoa noin pienelle! Se on sitten ihan toinen juttu jos äiti on masentunut tai muuten esim psyykkisesti sairas, niin lasten on hyvä olla välillä muualla. Koitahan pärjäillä ja jos oot tosiaan sitä mieltä, että lapsesi tarvitsee sen hoitopaikan, niin sinulla on siihen kuitenkin oikeus ihan lain puitteissa...
\
Minäkin kauhistuin tuota että "nukkuu suurimman osan ajasta". Meillä ei myöskään nukuttu vaan oltiin tissillä ja syödä lupsutettiin, nukkuminenkin tuntui sujuvan sisällä vain tissillä (ulkona ei voinut nukuttaa kovien pakkasten takia). Ensimmäisten 2kk: aikana oli päiviä että minä vain imetin hyvä että ehdin itse syömään. Nyt jonkun loistoäidin mielestä tämä tietysti vain johtui siitä että minä en osannut hoitaa ja opettaa lastani nukkumaan muualla kuin sylissä. Itse koen että meillä syötiin usein siksi että "aloitus" paino oli niinkin alhainen kuin 2700g.Alkuperäinen kirjoittaja 28.09.2004 klo 22:30 Miinalle ja muille kirjoitti:
katja1984
Munkin on ihan pakko tuöntää nenäni tänne..
Eli olen itsekin miettinyt tätä hoitoasiaa, nyt kun laskettuun aikaan on enään se kuukausi, ainakin tällä hetkellä olen itse niin väsynyt että en jaksa jatkuvasti tarjota 100% huomiota meidän kohta kolme vuotiaalle pojalle. Hän on juuri näitä tapauksia, jotka vaativat huomiota itselleen tilanteessa kuin tilanteessa, jatkuvasti pitäisi jotakin touhuta. Ehkä vika on myös itsessä, aikaisemmin olemme pojan kanssa yhdessä siivonneet, leiponeet ja laittaneet ruokaa ja poika on siitä kyllä nauttinut. Nyt minua suoraan sanottuna säälittää katsoa lastani, koska en jaksa välttämättä aamuisin edes nousta yhtä aikaisin kuin hän.
Nyt kun on toinen lapsi tulossa, mietin, että miten pystyn huomioimaan esikoista tarpeeksi, sellaisella tavalla johon hän on tottunut, ettei tulisi tilanteita, jossa poika tuntee itsensä syrjäytetyksi vauvan myötä. päiväkoti ei kuitenkaan ole vaihtoehto, koska esikoinen on vielä niin paljon äidissä kiinni ja varmasti hän tuntisi itsensä ihan yhtälailla syrjäytetyksi, jos veisin hänet hoitoon ja itse palaisin vauvan kanssa kotiin. Ymmärrän kyllä, tavallaan, jos joku näin haluaa tehdä, itselläni ei kuitenkaan ole sydäntä tähän, itse olen kuitenkin valintani tehnyt :heart:
Eli olen itsekin miettinyt tätä hoitoasiaa, nyt kun laskettuun aikaan on enään se kuukausi, ainakin tällä hetkellä olen itse niin väsynyt että en jaksa jatkuvasti tarjota 100% huomiota meidän kohta kolme vuotiaalle pojalle. Hän on juuri näitä tapauksia, jotka vaativat huomiota itselleen tilanteessa kuin tilanteessa, jatkuvasti pitäisi jotakin touhuta. Ehkä vika on myös itsessä, aikaisemmin olemme pojan kanssa yhdessä siivonneet, leiponeet ja laittaneet ruokaa ja poika on siitä kyllä nauttinut. Nyt minua suoraan sanottuna säälittää katsoa lastani, koska en jaksa välttämättä aamuisin edes nousta yhtä aikaisin kuin hän.
Nyt kun on toinen lapsi tulossa, mietin, että miten pystyn huomioimaan esikoista tarpeeksi, sellaisella tavalla johon hän on tottunut, ettei tulisi tilanteita, jossa poika tuntee itsensä syrjäytetyksi vauvan myötä. päiväkoti ei kuitenkaan ole vaihtoehto, koska esikoinen on vielä niin paljon äidissä kiinni ja varmasti hän tuntisi itsensä ihan yhtälailla syrjäytetyksi, jos veisin hänet hoitoon ja itse palaisin vauvan kanssa kotiin. Ymmärrän kyllä, tavallaan, jos joku näin haluaa tehdä, itselläni ei kuitenkaan ole sydäntä tähän, itse olen kuitenkin valintani tehnyt :heart:
nonicci
Mulla olis tällainen ehdotus:
Jospa yrittäisit joku maanantai aamu(menisit vaikka jo huomenna!) mennä sinne kerhoon! Voisi tulla hyvä olo itsellesikin kun jaksoit lähteä sinne, ja lapsesi saisi sitä kaipaamaasi "virikettä".
Ja parhaimmassa tapauksessa tutustuisit siellä toisiin äiteihin ni voisit sopia "treffit" puistoon tai muualle. Ni saisitte kaipaamaasi seuraa!
Eikös joo! Menisit jo huomenna! Ota itseäsi niskasta kiinni ja lähde!
Tsemppiä!
Jospa yrittäisit joku maanantai aamu(menisit vaikka jo huomenna!) mennä sinne kerhoon! Voisi tulla hyvä olo itsellesikin kun jaksoit lähteä sinne, ja lapsesi saisi sitä kaipaamaasi "virikettä".
Ja parhaimmassa tapauksessa tutustuisit siellä toisiin äiteihin ni voisit sopia "treffit" puistoon tai muualle. Ni saisitte kaipaamaasi seuraa!
Eikös joo! Menisit jo huomenna! Ota itseäsi niskasta kiinni ja lähde!
Tsemppiä!
olen kyllä sitä mieltä, että jos vaan onnistut löytämään hoitopaikan,laitat vaan lapsesi hoitoon.eikös nyt jokainen saa päättää asioista, ilman ,että nousee hirvee haloo. täälläkin harkitaan samaa, kun keväällä on tulossa vauva. esikoinen on silloin vajan 2 v. ikäinen ja kyllä pelottaa ja jännittää ,miten selvitään. esikoine ,kun ei ollut mikään kikkein helpoin tapaus ,oli masennusta ja parisuhdeongelmia,kaikki vaan siitä-kun oli niin väsynyt .nyt on onneksi vähän helpottanut ,kun saa yöllä nukuttua jopa 4 tuntia putkeen-nyt tietty raskaudenaikaisia vessassa ravamisia. tsemppia vaan ja hyvää jatkoa. =)
\
Olenkin ajatellut että kun helmikuussa jään ä-lomalle jatkan esikoisen pitämistä hoidossa.
Senkin takia että jos pikkukakkone´kin on koliikkilapsi, niin ei millään jää aikaa esikoiselle kun pitää aamusta iltaan kanneskella vauvaa.
Miltä se tuntuisi esikoiselta kun äidillä ei yhtäkkiä enää olekaan aikaa yhtä paljon??
Kavereitakin kaipaisi kun ei äiti ehdi leikkiä...
Eli jos olen sen takia huono äiti kun ajattelen lastani parastani niin olkoot näin.
Kyllä 1.5v voi olla vilkas ja tarvitsee toimintaa ja leikkikavereita ympärilleen.
Kaikki omalla tavalla!
Mutta ei moralisoida muitten tapoja, kaikki on yhtä oikein ja hyviä vaihtoehtoja!! =)
Tässä vasta hyvä kirjoitus. Olen samaa mieltä. Itselläni 1v11kk lapsi joka viihtyy niin hyvin tarhassa että haluaa jopa viikonloppuisin sinne.Alkuperäinen kirjoittaja 28.09.2004 klo 22:19 haloo kirjoitti:
Olenkin ajatellut että kun helmikuussa jään ä-lomalle jatkan esikoisen pitämistä hoidossa.
Senkin takia että jos pikkukakkone´kin on koliikkilapsi, niin ei millään jää aikaa esikoiselle kun pitää aamusta iltaan kanneskella vauvaa.
Miltä se tuntuisi esikoiselta kun äidillä ei yhtäkkiä enää olekaan aikaa yhtä paljon??
Kavereitakin kaipaisi kun ei äiti ehdi leikkiä...
Eli jos olen sen takia huono äiti kun ajattelen lastani parastani niin olkoot näin.
Kyllä 1.5v voi olla vilkas ja tarvitsee toimintaa ja leikkikavereita ympärilleen.
Kaikki omalla tavalla!
Mutta ei moralisoida muitten tapoja, kaikki on yhtä oikein ja hyviä vaihtoehtoja!! =)
PEPPIINA02
En veisi tarhaan lasta ja olisi itse pienemmän kanssa kotona. Nyt meidän asuinalueellamme on jäänyt kymmeniä lapsia ilman hoitopaikkaa jota tarvitsevat tammikuussa, kun äidit palaavat töihin. Myös me jäimme ilman paikkaa, luovuttaako joku "Äiti kotona"-lapsi paikkansa vai otammeko kenties lapset mukaan työpaikalle? Kysyinkin päivähoidon johtajalta, että löytyyhän se paikka kuitenkin jostain päin kaupunkia tammikuuksi ja vastaus oli ettei ole varmaa. Pitäskö tätä asiaa lähteä viemään oikeuteen asti......meillä töihin palaavilla myös laillinen oikeus saada hoitopaikka. :attn: